Näytelmiä

Pepper osallistui lauantaina Varkauden näyttelyyn. Tuomarina oli Gunther Ehrenreich Itävallasta. Joissakin yhteyksissä (kuten arvostelulomakkeessa) lukee kyllä Saksa, mutta käsittääkseni oli kuitenkin Itävallasta. Tämä tuomari oli itselle uusi tuttavuus, mutta hän taas tunnisti minut. Enzon kautta tietenkin.:) Turistiksi mukaan lähtenyt Enzokin ikuistui sitten tuomarin kameralle kehän jälkeen. Niin ja ne tulokset.:) Pepper VSP ja serti, Enzon ja Telman Varjo-tyttö PN4.:) Hieno aloitus Varjolta. Enzon jälkikasvua esiintyi muuallakin näyttelyissä: Helsingin ryhmiksessä Varjon sisko Näätä ERI/4 ja Tuurin näyttelyssä Enzon ja Peicon lapsista Martti EH ja Ruu ERI/1.:) Mukavia tuloksia siis myös nuorisolla. Tässä vielä Pepperin arvostelu:

16 months. Very strong, beautiful female. Spannable. Very nice top- & underline. Correctly angulated. Correct shoulder. Beautiful head with correct bite & ears & eyes. Excellent hair quality. Very powerful in movement.

Nykyään arvostellaan myös suhtautuminen tuomariin raksi ruutuun menetelmällä ja Pepperillä se oli "rodunomainen lähestyttäessä". Hyvin Pepper suhtautuukin vieraisiin ihmisiin.

Hienosti on kyllä Pepperin näyttelyt alkaneet, ensimmäisessä ROP ja toisessa VSP.:) Viiden vuoden tauon jälkeen meillekin on muuten suunnitteilla pentuja, eli Pepper on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta, jota aletaan odotella syksymmällä.

Tässä vielä kuvia tältä päivältä. Ensin poseerausta Aleksin handlaamana.

Ei hullumpi suoritus 3-vuotiaalta.;-)

Sitten kaivettiin frisbee jostain esille ja vauhtia riitti! Kaikkein vauhdikkaimmat otokset ovat yhtä sumua, joten saatte tyytyä rauhallisempiin kuviin.:-)

Huomaa kieli;-)

Huh, tulipa juoksenneltua!

Kuvia lenkiltä

Otin kameran tänään mukaan lenkille, kun oli niin nätti ilma. Ensin pari kuvaa meidän mammasta, jolla tuli tänään kuusi viikkoa täyteen ensimmäisestä astutuksesta.



Joutilaan Top Niitti



Joutilaan Top Niitti

Enzo tykkää pelata kaikella mikä on vähänkin pyöreää ja liikuteltavissa. Kesällä pelipalloina toimivat usein kivet, talvella lumipallot.

Kevään kuulumiset

Ompas taas tullut taukoa blogin päivityksessä. Vähän aikaa ehti olla Pepperin kodinhakuilmoitus myös täällä blogissa, kunnes koti sitten löytyikin. Pepper muuttaa kuun vaihteessa Sieviin Johannan ja Teijon silmäteräksi ja Xorro-pojan tyttöystäväksi. Pepper oli alunperinkin tarkoitus sijoittaa, mutta sopivaa kotia ei vain vuosi sitten löytynyt. Hienoa, kun nyt sitten löytyi näin mukava koti ja vielä kohtuullisen läheltä.:) Toki tuntuu haikealta luopua Pepsusta kun sen kanssa on vietetty vuosi yhdessä, mutta varmasti se saa hyvän elämän myös uudessa kodissaan.

Toinenkin meidän tyttäristä lähtee pian kotoa, väliaikaisesti tosin. Niitti on jo paksusti kantavana, vaikka viikkoja tuli täyteen vasta viisi viime perjantaina. Jotain sieltä massusta on siis odotettavissa.;) Tämä eka pentuehan tulee Joutilaan nimiin, kun Niitti on sijoituskoira. Nipsulainen lähtee siis pian kasvattajan luo valmistautumaan synnytykseen.

Näyttelyitäkin on taas suunnitteilla tälle kesälle. Pepper on ilmoitettu Varkauteen ja Kokkolaan ja molemmille päiville Ouluun. Ouluun on ilmoitettu myös Enzo. Näitten lisäksi olen katsellut sillä silmällä Kuopion ja Saarijärven näyttelyitä. Syksymmällä alkaa sitten Niitillä viimeisen sertin metsästys, kun 2 vuotta pyörähti mittariin 2.5. Me kurjat omistajat ei olla muistettu noteerata tätäkään merkkipäivää millään saralla. Olisi tainnut unohtua koko syntymäpäivä, jos ei olisi kasvattajalta tullut onnitteluviestiä.;) Toinen juhlapäivä tässä kuussa oli 10.5., kun ensimmäinen kasvattamani shelttipentue täytti 10 vuotta. Ajatella, että siitä on jo niin kauan.

Tuusniemen ryhmis ja muita kuulumisia

Blogi on saanut taas viettää hiljaiseloa, kun ei ole ollut virtaa päivittää. Hallitsevana osana meidän arkea on nyt remontti, joka imee kaikki voimat - jos ei muuten niin henkisellä tasolla. Muutama viikko ollaan nyt elelty toiseen päähän taloa ahtautuneena. Tilaa on käytettävissä n. pienen kaksion verran, joka sekin ala on aivan liian täynnä tavaraa, mutta jonnekinhan ne rojut oli mahdutettava. Varsinaista liikkumatilaa ei siis ole monen neliön verran. Käytössä on keittiön varustuksesta jääkaappi, mikro ja tiskiallas sekä remontoitavalla puolella leivinuuni. Ruoanlaitto on siis vähän hankalaa tai ainakin yksipuolista. Suihku on, jos viitsii raivata ensin tilaa. Pyykkikone oli, kunnes pakkaset jäädytti sille tulevan vesiputken. Telkkari oli, kunnes antenninvirittimeen lakkasi tulemasta virtaa. Dvd:itä voi sentään katsoa ja Aleksin päivähoitopaikan pikkujoulut onkin nähty jo muutama kymmentä kertaa... Aleksi muistaa jo ulkoa, kuka saa seuraavana pukilta lahjan.;) Remontista pahin osa on onneksi ohi. Lattioiden hiominen oli kaikkein kamalinta, hienoa pölyä tunkeutui väkisin joka paikkaan, vaikka kuinka yritettiin remonttipuoli eristää. Pölykin osaa tehdä hienoja "kuurankukkia" telkkarin näyttöön, kun sitä on riittävästi. Ahdistaa edes ajatella miten paljon sitä pölyä on myös kaikkialla muualla. Kaiken muun hauskan lisäksi on pitänyt olla pirunmoiset pakkaset, ettei kukaaan vaan tarkene olla ulkona. Pepperin kauan odotettu juoksukin tuli tietenkin tähän ahtaimpaan saumaan. Vähän meinaa välillä kaatua seinät päälle, mutta pitää vain yrittää ajatella, että kohta tämä tästä alkaa helpottaa. Juoksun osalta helpotusta saatiin eilen, kun Enzo-poika lähti evakkoon.

Viikonloppujen virkistykseksi kävimme pari viikkoa sitten Helsingissä katsomassa Apassionata-shown ja samalla moikkaamassa myös Enzon ja Telman (Tupla-Täplän pentue) poikia Pressoa ja Pattonia. Aika eri tyylisiä poikia (vilkas ja rauhallinen, sileä ja broken), mutta komeita ja ihania molemmat.:) Pattonista yritettiin ottaa myös seisomakuvaa, mutta yhtään loisto-otosta ei saatu. Poikien äitistä tuli muuten Latvian muotovalio tänä viikonloppuna, onnea asianosaisille!:)

Tässä pari seisotusyritystä Pattonista, jotka eivät kyllä tee oikein oikeutta tälle komealle miehenalulle.

Mekin käytiin tänä viikonloppuna näyttelyssä, Tuusniemen ryhmiksessä Pepperin kanssa. Tämä oli nyt Pepperin ensimmäinen näyttely virallisissa luokissa Suomessa (debyyttihän tuli tehtyä Norjassa). Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 9 parsonia, joista kaksi oli pois. Pepper oli ainut joka sai ERIn ja SA:n ja siitä tuli siis ROP sertin kera.:)

Tässä arvostelu, tuomari Marja Talvitie:

Erinomaista tyyppiä oleva, kookas, hyväpäinen ja ilmeinen tyttö. Erinomainen ylälinja ja häntä. Todella hyvä takaosa. Hyvä rintakehän pituus. Erinomainen karvan laatu. Tasapainoinen esiintyjä. Liikkuu hyvin.

Vieläkään en ole tyytyväinen esiintymiseen, Pepper oli jotenkin väsyneen ja poissaolevan oloinen. En tiedä vaikuttaako juoksu sitten. Liikkeet meni nyt hyvin, joka oli hieno edistys. Pöytä ei ole ollut missään vaiheessa ongelma, vaikka nytkin oli kaksi ihmistä tutkimassa (harjoitusarvostelija toisena). Seuraava näyttäytymiskerta säästetään ulkokehiin, ulkonäyttelyt on varmasti rennompia nuorelle koiralle. Muutenkaan ei ole nyt oikein aikaa trimmata ja treenata. Kesäkehiin sitten uudella innolla.:)

"Minullakin on nyt serti!"

Niitistä käyttövalio!

Olimme eilen Niitin kanssa Karttulassa LUT-kokeissa ja sieltä saatiin mitä toivottiin: A-tulos pistein 49, joka tarkoittaa sitä, että Niitti on nyt FI KVA-L! Valionarvoon riitti pakolliset kolme koekäyntiä. Viikon päästä yläpalkin kuvassa olevat silmät tutkitaan sekä lisäksi polvet ja jos kaikki on kunnossa, niin Niitti astutetaan seuraavasta juoksusta. Mahdolliset pennut tulevat kennel Joutilaan nimiin.

Sitten vielä kuvaterveisiä Enzon ja Telman hurmaavalta pojalta Pattonilta (Tupla-Täplän Täynnä Toivoa).

Kuvat Anna Wilberg

Ihana, eikö?:)

Ihanaa Joulun aikaa!

Helsinki Voittaja ja Voittaja 2010

Tässä jaksossa ei seikkailekaan Enzo, joka on yleensä ollut meiltä päätähtenä näissä Voittaja-tapahtumissa. Molempiin näyttelyihin oli ilmoitettu meiltä kolme koiraa, joista Pepper jäi laskuista jo hyvissä ajoin ennen näyttelyviikonloppua karvan takia. Minun oli tarkoitus lähteä yksin Enzon ja Niitin kanssa kun Niko olisi jäänyt lapsenvahdiksi, mutta kun itsekin tulin vielä kipeäksi, päätettiin perua koko reissu. Nuorena sitä vielä jaksoi juosta näyttelyissäkin sairaana, mutta ei enää... Niitille järjestyi kuitenkin kyyti Heliltä, joten se sai osallistua. Enzoa ei anneta muitten esitettäväksi, se on minun yksinoikeus.;)

Niitille ei ole ikinä asetettu näyttelyiltä mitään suuria toiveita tai tavotteita niinkuin ei nytkään. En silti pidä sitä ihan EH:n koirana, joka oli lauantain tuomio Harry Tastilta. No kummallisen tiukka linja jaksoi ihmetyttää muittenkin osalta, joten tämä notkahdus on unohdettu. Yksi lause Niitin arvostelussa jäi kyllä vähän kaivelemaan: "Rintakehän tilavuus alkaa olla riittävä luolakoiralle". Niitti on spannattavissa jopa minun lyhyillä nakkisormilla, joten ei se minusta lähentele vielä maksimia..? Mitäs noitten kahden muun rintakehät ovat?? Onneksi eivät osallistuneet.;)

Yhden yön kauneusunien jälkeen Niitti olikin sitten taas kuin eri koira, koko ja karva olivat korjautuneet ja muutenkin laatu parantunut niin, että tulos oli sunnuntaina unkarilaiselta tuomarilta VSP sertin, cacibin ja V-10 tittelin kera! Tässä taas esimerkki, että yhdestä huonosta tai keskinkertaisesta tuloksesta ei kannata heittää hanskoja tiskiin, tuomareita ja mieltymyksiä on erilaisia. Aika erikoiselta tuo Niitin Voittaja-titteli tuntuu, ei kovin todelliselta. Niitin näyttelyitä ei ole osattu ottaa kovin vakavasti, koska se otettiin metsästyskoiraksi ja ulkonäkö tuli vain kaupan päälle. Taidettiin tehdä hyvät kaupat;) Onnea kasvattajalle ja viralliselle omistajalle Ninalle (Niittihän on sijoituskoira) ja suuri kiitos Helille, Helin äitille ja Jennille Niitin esittämisestä, majoittamisesta ja kuskaamisesta!

Voittajat 2010: ROP Mosse ja VSP Niitti

kuva Kaija Kangas