Niitin geenitestin tulos

Niitti kävi muutama viikko sitten kasvattajan kanssa linssiluksaation geenitestissä ja Niitti on kantaja. Metku ja Enzo kävi testissä viikkoa myöhemmin, joten niiden tuloksia vielä jännityksellä odotellaan.

Saalista..

..saatiin sunnuntaina, kun ensin oli lauantai kierretty tyhjiä pesiä ja koloja, ja sunnuntai aamu yritetty ajokoiralla jänistä.

Huonosta kelistä johtuen jätettiin ajokki mehtään jänön perään ja kävimme tarkastamassa erään ison maapesän jossa ei ole elämää ollut pitkään aikaan, johtuen avohakkuusta, jonka "alle" tämä pesä jäi 1,5 vuotta sitten. Nyt oli liikettä ollut suuaukolla ja kaverin Ruuti-saku etsikin innokkaasti ja pitkään riistaa pesästä, mutta ei sitä löytänyt sitkeästä työstä huolimatta. Enzo ei minulla mukana ollut mutta soitin Annen sen tuomaan paikalle, koska Ruuti antoi kuitenkin sellaiset merkit että pesä olisi mahdollisesti asuttu. Enska painoikin maanalla heti kohtaan jossa Ruutikin oli touhunnut, ja hetken kuluttua kuuluikin jo riistahaukku tästä kohdasta vähän sivummalle. Paikka oli suuaukosta 15-20m sivuun ja tutka näytti 1,5m kaivettavaksi. Kun saimme luolaston puhki koiran kohdalta oli käytävä yli puolillaan pehmeää hiekkaa, kun mäyrä oli edennyt hiekassa koiraa karkuun. Vaan hyvin kaivoi Enzo perässä ja tavoitti mäyrän 1,5 m päässä meidän kaivamasta reiästä. Koiran työskentely oli hyvää ja sopivan agressiivista, eikä mäyrä edennyt enää, joten kutsuin Enzon pois ja saimme mäyrän eräksi. Pesään jäi varmasti vielä useampikin elukka, mutta se olisi vaatinut varmasti uutta kaivamista ja meidän täytyi valitettavasti lähteä takaisin kiiminkiin päin. Lauantai tuli kuitenkin hienosti kuitattua!

1050 km per titteli

Viikonloppuna olimme Tanskan Herningissä näyttelyreissulla. Tai viikonloppu alkoi jo torstaina, jolloin koukkasimme Mäntyharjun kautta Turun satamaan. Niitti jäi matkalla kasvattajalle hoitoon ja pääsi heti työharjoitteluun Ninan (ja välillä myös Mimmi-äitin:)) työpaikalle. Toista kertaa ei nuorta TETtiläistä palvelukotiin oltu huolittukaan, kun "hieman" äitiään vilkkaampi Niitti oli pistänyt mummojen mukit ja lakanat uuteen järjestykseen... Hieman mua jännittikin, että eihän se vain teilaa heiveröisiä mummuja nurin, mutta ihan niin pahasti ei sentään ollut käynyt, onneksi. Niitti kyllä tykkää kaikista, mutta on hiukka raisu.

Turusta matkasimme yölaivalla Tukholmaan ja Enzo pääsi tutustumaan paremmin matkatoveriinsa Daniin (Sweetjumper's Danish Delight). Hyvinhän niillä heti synkkasi, Enzo taisi vähän ihmetellä, että osaapa olla liukasliikkeinen tyttö. Eli toisin sanoen kovin montaa kertaa ei Enzo onnistunut nappaamaan Danista lantio-otetta...

Perjantain ohjelmassa oli ajaa Tukholmasta Göteborgiin, josta lautalla Tanskan puolelle Frederikshavniin ja sieltä hotellille Ålborgiin. Pientä jännityksen poikasta saatiin mukaan tällekin reissulle, kun Niko oli lähtiessä nakannut ajatuksissaan navigaattorin johdon roskikseen luullen sitä meidän vanhan navigaattorin johdoksi. Liikkeellä oltiin siis lainanavigaattorin turvin, josta ei ollut satavarmuutta, löytyykö siitä Pohjoismaitten kartasto. Näytti onneksi löytyvän, mutta päivitys olisi tehnyt sille terää... Eli muutamassa paikassa se yritti meitä eksyttää, mutta onneksi olimme valveutuneita ja huomasimme huijauksen.;)

Lauantaina oli sitten ohjelmassa ensimmäinen näyttely. Paikalla oli vain 15 parsonia, mutta laatu kyllä korvasi määrän. Mitään itsevarmuutta puhkuen ei siis kehään asteltu (tai minä en, Enzo kyllä), mutta onneksi tuomari Birgitta Hasselgren tykästyi Enzoon ja Enzo oli ROP saaden sertin ja näin ollen siitä tuli DK & POHJ MVA!:) VSP oli tanskalainen kaunis ja elegantti Cosy Dolly Darling. Ryhmäänkin jäätiin, mutta sieltä ei sijoitusta tullut. Tanskassa ryhmässä koirat menevät kehään numerojärjestyksessä, mikä ei suosi isoja ja nopeita koiria. Meidän eteen sattui norwitch, joka saatiin tietenkin nopeasti kiinni. En uskaltanut mennä ohi, kun muutkaan eivät näkyneet niin tekevän aikaisemmissa ryhmissä, joten liikkeitä ei päästy kovin tyylikkäästi näyttämään.

ROP Enzo ja VSP Cosy Dolly Darling

Kuva Heli Kangas

Ryhmäkehässä.

Kuvat Lene Troest Kjeldsen

Sunnuntaina vuorossa oli Tanskan Voittaja, jossa tuomarina suomalainen Soile Bister. Tuomari oli odotetusti tiukka ja hyvätkin koirat saivat EH:ta ja H:ta. PU-luokkaan pääsi kaksi koiraa, joista Enzo valkkautui voittajaksi ja tittelirivin jatkoksi napsahti DK V-09!:) Enzo oli myös ROP ja VSP oli sama narttu kuin lauantaina. Ryhmään ei ennätetty jäämään, kun terrieriryhmä olisi ollut vihoviimeisenä ennen BIS-kehää ja laiva ei odota...

Mukava reissu kaikenkaikkiaan. Tanskalaiset ovat tosi mukavia ja ystävällisiä ja parsonporukka siellä vähän kuin yhtä suurta perhettä.:) Uusi Tanskan reissu on jo suunnitteilla ensi kesälle Maailman Voittaja-näyttelyyn. Ajokilometrejä kertyi reilut 3000, (josta tuo otsikko) mutta matka sujui rattoisasti hyvässä seurassa, kun aikataulu ei ollut turhan tiukka. Kiitos Heli ja Dani! Kiitos myös Airiaisille Niitin hoidosta! Nipa ehti käydä loman aikana myös linssiluksaation geenitestissä, joten jännityksellä odotamme tuloksia. "Isojen" koirien näytteenotto on nyt tulevana sunnuntaina.

Kuvia laitan lisää, kunhan joku niitä lähettää ja kun saan purettua kuvat omalta kameralta.