HYVÄ NIITTI!

Pitkästä aikaa tuli sellaiset kelit, että päätin lähteä käväisemään Enzon ja Niitin kera pielavedellä, supin jäljestys mielessä. Menin sinne jo torstai-iltana ja perjantai käytettiin kaverin kanssa metsästysauton jarruremonttiin.

Lauantaina suuntasimme sitten uusin jarruin supin jälkien perään. Jo tovin päästä soitteli toinen kaveri ja kertoi, että heidän porukka oli löytänyt supin jäljet ja yksi mies oli suksin perässä. Suuntasimme kaveriksi ja aikamme hiihdettyämme jäljet edessäni loppuivat reikään lumihangessa. Supi oli valinnut piilopaikaksi kokonaan lumen alle jääneen risukasan. Mikäpä olisi parempi paikka Niitille saada ensikosketus käytännön metsästykseen, joten haimme Niitin ja lapiot autolta.


Niitin löysättyäni reijällä, se meni heti innoissaan tutkimaan koloa joka oli niin lyhyt että näimme koiran takapään kokoajan. Pari hännänheilautusta, katsekontakti supiin ja sitä seurannut minuutin todella kiivas haukkutyöskentely yllättivät ainakin minut positiivisesti, vaikka Niitin suhteen olen luottavainen ollutkin. Tämän jälkeen saimmekin nostaa väsyneen vastapelurin ja koiran kasasta, ja ihmetellä pienen terrierin raivoa.:)


Kuva Mikko Tenhunen

Tämän jälkeen kävimme kaverina näädän pyynnissä, kaveri oli jäljittänyt kultakurkun vanhalle kuusikolle ja pyysi meitä passiin. Pyynti päättyi onnistuneesti ja näätä saatiin jäljittäjän toimesta koristamaan tuvan seinää.


Iltapäivästä jäljitimme vielä supiparin tiheälle kuusikolle, missä supiparin jälkiä oli niin paljon että varmaa supien sijaintia emme tienneet, mutta saimme alueen rajatuksi noin hehtaarin kokoiseksi. Päätimme kokeilla Enzon kirsun tarkkuutta ja otimme sen irtaalleen kaveriksi perkkaamaan kuusenalusia. Jo muutaman minuutin päästä Enska ilmoittikin haukullaan supien sijainnin ja nämäkin supit päätyivät eräksi.



Kuva Mikko Tenhunen

Toivottavasti ilmat säilyisivät sellaisina että joku reissu kerettäisiin vielä tekemään!


-Niko-

Vanhoilla voitoilla uusia

Viime vuoden näyttelymenestyksellä irtosi taas sijoituksia Vuoden sitä ja tätä kilpailuissa. Enzo oli Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen Vuoden Showterrieri ja Suomen Terrierijärjestön Vuoden Terrieri 2009 kilpailussa viides. Jälkimmäiseen olisi huolittu kahdeksan parasta tulosta (vähintään ryhmäsijoitus), mutta eihän meillä ollut kuin viisi, eikä paljon enempää edes näyttelyissä käyty. Joten ihan hyvä sijoitus niillä näyttelykäynneillä.:) Terrilifessa kerrottiin, että terrieri oli BIS seitsemän kertaa viime vuonna kaikkien rotujen näyttelyissä. Näistä kaksi oli meidän Enzon tuloksia ja kolme ulkomaalaisen terrierin. Eli vain kaksi muuta suomalaista terrieriä (welsh ja westie) ylsivät kumpikin kerran voittajan korokkeelle asti. Jossain tilastossa ollaan edes voittajia kaikkien terrierirotujen keskuudessa!;)

Meille ei mitään kovin erikoista muuten kuulu. Niitin juoksu tuli viimein päätökseensä ja elämä alkaa palailla normaaleille raiteilleen. Juoksuaika meni aika kivasti, vaikka kumpaakaan (Niittiä/Enzoa) ei viety hoitoon. Nipsu vietti viikon päivät ulkotarhassa, jossa on lämmitetty koppi. Tytöt lenkkeili takapihalta alkaen ja Enzo etupihalta. Selvästi Enzoa mietitytti minne se Niitti on oikein hävinnyt ja oli vähän levoton, mutta ei kuitenkaan kovin rasittavalla tavalla. Se jopa söi hyvin, mutta laihtui silti. Taisi käydä aineenvaihdunta hiukka ylikierroksilla. Niitti hoiti oman eristyksissä olonsa kunniamerkin arvoisesti, ei se ollut moksiskaan.

Ilmat on olleet hienoja ja olenkin yrittänyt ottaa koirista paljon kuvia, kun yleensä tapaa kamera unohtua kotiin. Tässä pääkuvat jokaisesta. Niitin kuva on vähän hassusti rajattu, kun linssilude Aleksi yritti työntyä väkisin kuvaan, eikä siis paljon ehtinyt kohdetta sommitella kuvaan.

Niitti

Enzo

Metku

Vielä lenkkeilykuvia.

Montako koiraa näet tässä kuvassa?

Vuoden näyttelyparsonuros 2009

Enzo palkittiin eilen yhdistyksen kokouksessa Vuoden näyttelyparsonuros 2009 tittelillä. Nyt on voitto tullut kyseisellä saralla jo neljä kertaa peräkkäin, joten on varmaan aika antaa nuoremmille tilaa. Ehkä...;) Eihän sitä tiedä vaikka loppuvuodesta intoutuisikin taas näyttelyihin, nyt ei kyllä ole minkäänlaista kaipuuta. Paitsi Nipsun kanssa käydään jokunen näyttely kesän aikana.

Näyttelyparsonuros vm. -06,-07,-08,-09

Kuva Leena Mäkelä

Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Pielavedellä ja kotiinpaluu ei ollut kovin ruusuinen. Ensinnäkin, lähtiessä auto piti erikoista ääntä ja todettiin, että siitä on menossa rikki joku hihnan kiristäjä tms. Saatiin onneksi meidän isän auto lainaan ja matka jatkui. Kotona oltiin vasta kymmenen jälkeen ja mikä mukava yllätys siellä odottikaan. Lunta oli satanut taas 20 senttiä ja liittymä oli aurattu niin umpeen, että auto olisi jämähtänyt heti pohjasta kiinni. Ei kun kolaamaan. Eilen sitten tuli työpäivän aikaan lumet talon katolta ja sitä ei ollut ihan vähän. Pitää laittaa pari kuvaa todisteeksi, kunhan saadaan ne koneelle. Koirat oli tainneet säikähtää jytinää, kun naapurin kertoman mukaan olivat haukkuneet ja ulvoneet aikansa. Raukat:( Vähemmälläkin lumella kun meteli on jo melkoinen. Tänään varmaan tulee lumet sitten varastonkin katolta... Kyllä oli tympeä käydä illalla metsälenkillä, kun jalat muljusi koko ajan umpeen sataneelta polulta. Vapaaehtoisia polun aukaisijoitakaan ei tahtonut löytyä, mutta silti piti tulla niin kannoilla, että joka toisella askeleella kuului naks, kun osui kantapää Niitin leukaan. Enpä viitsinyt käydä kovin pitkää lenkkiä...