Kuvahaaste ja Metkun synttärit

Sain kuvahaasteen Uhman ja Åskun Minnalta. Ohjeet meni näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Tässä meidän kuva.



En ymmärrä millä logiikalla meidän kuvakansiot on järjestäytyneet, mutta neljännen kansion neljäs kuva oli siis Metkun pojasta Cosmosta. Kuva on otettu meidän edellisessä asunnossamme Oulun Kiviniemessä 7.3.2006, kun Heli tuli näyttämään miten Cosmo-poika on kasvanut. Cosmo on siis kuvassa noin 3 kk vanha.

Samasta kansiosta löytyi kuva Enzon haamusta, pitää laittaa sekin tähän.



Haastan seuraavat bloggaajat:

• Heli + Basti, Cosmo ja Dani
• Jenni + Iita ja Telma
• Ruutilan Anne
• Anna-Mari + Mona ja Mosse

Tänään on siis myös Metkun syntymäpäivä, onnea Metku 5 v.! Synttäreitä voidaankin viettää koko päivä, kun ollaan koko perheen voimin kotona sairastamassa (no koirat siis onneksi terveitä)...

Kurssilla ja vuosikokous

Eilen pidettiin Parsonrussellinterrierit Ry:n vuosikokous Hyvinkäällä, jossa palkittiin Vuoden parsonit 2008. Enzo nappasi voiton kahdessa sarjassa ja meriittilistalle lisättiin Vuoden LUT-parson 2008 ja Vuoden näyttelyparsonuros 2008 tittelit. Jälkimmäisen kisan Enzo voitti kolmannen kerran peräkkäin, eli voitto on tullut joka osallistumiskerta.:D On tuo poika kyllä sellainen kultakimpale että. Ei siis titteleitten takia, vaan että sen kanssa on mahtava harrastaa ja se on myös mitä ihanin kotikoira.<3

Itse osallistuin viikonloppuna kasvattajan peruskurssille. Olen vähän miettinyt kennelnimen vaihtoa ja kennelnimen anomiseen tarvitaan kyseisen kurssin suoritus. Kurssi oli kyllä tosi mielenkiintoinen, vaikka itselle uutta asiaa ei juuri tullutkaan. Voin kyllä suositella kaikille. Kurssille saa siis osallistua kuka vain eli ei tarvitse välttämättä olla kasvattaja tai kasvattajaksi aikova. Kennelnimeä haluaisin vaihtaa siksi, että nykyinen Meu Amor's on aikoinaan (v. 2000) anottu shelteille, eikä minusta oikein sovi parsonille. Olisi kyllä kannattanut miettiä nimi paremmin ensimmäisellä kerralla, kun nykyään tuosta lystistä saa pulittaa saman summan euroissa, kuin ennen markoissa...

Viiden supin viikonloppu Pielavedellä

Vasta pari viikkoa sitten pääsin sanomasta, että kovan työn takana on löytää koiralle tekemistä metsästyksen parista, kun jo tärppäsikin tänä viikonloppuna. Yhteensä viisi supia toimitettiin Enzon avustuksella paikalliselle nahkurille. Aloitimme urakan lauantaiaamuna ajelemalla autolla metsäteitä katsellen merkkejä supin liikkeistä. Pari tuntia kerkesimme haravoida teitä tuloksetta, kun parahiksi soitteli paikallinen metsämies hiihdelleensä supiparin jälkiä ojan penkalle mistä olivat painuneet maan alle. Vartissa olimme paikalla, ja koira töihin. Paljon ei ollut maata edessä lapioitavana, joten nopeasti saimme kaksi supia ulos kolostaan.

Lauantain saalis. (Kuva Mikko Tenhunen)

Etsimme vielä tovin lisää jälkiä tuloksetta ja kun keli meni paljon plussan puolelle päätimme jättää erään mäen kiertämisen seuraavalle päivälle lumen tartuessa suksen pohjiin. Sunnuntaiaamuna olimmekin Mikon kanssa ajoissa liikkeellä, koska yön pikkupakkasen kuivattamassa lumessa toivoimme liikkumisen olevan helpompaa. Hukkasimmepa siinä sitten 45 minuuttia heti aamusta luottaessamme liikaa subarumme menokykyyn lumessa. Mielessäni jo taisin taas hukkareissua hokea kun mäen toinen laita todettiin jäljettömäksi, ja suuntasimme toiselle laidalle suoraan mäen yli. Tiesimme tällä laidalla olevan ison kiven, jonka alta saimme viime keväänä Ruuti-sakulla supiparin ja onneksemme totesimme nyt kivelle johtavan oikein polun jonka supit olivat yöllisillä reissuillaan polkeneet. Kiven vierellä panostin aseeni ja sovimme passipaikat, Enska veteli sillä aikaa supin käryä kirsun täyteen, joten nopeasti painoi poika kiven alle löysättyäni hihnan. Olisiko vartin kestänyt paini kiven alla, kun toinen supeista Enskan painostamana änkesi itseään pienestä kolosta ulos minun vieressäni juuttuen kuitenkin siihen kiinni. Kun sain korjattua sen siitä pois, juuri leskeytynyt supi katsoi parahiksi poistua kiven alta Mikon puolelta päästen vieressä olevan pienemmän kiven alle Mikon olessa vielä ampumatta kimmoke vaaran takia. Nyt oli supi umpikujassa ja Enzon päästessä kutittelemaan supia takapuolesta työnti tämäkin supi päänsä kiven kolosta näkyviin ja Mikko sai sen helposti lopetettua.

Kiven alta korjatut supit. (Kuva Mikko Tenhunen)

Tyytyväinen olisin ollut jo neljään supiin, mutta Annen ja Aleksin kanssa ajellessa jo kotiin pysähdyimme vielä matkalle, koska miehet olivat jäljittäneet supin kivikasaan, joka oli pellolla aivan kotimatkamme tien varressa. Sanoin Annelle käyväni vain katsomassa uteliaisuuttani minkälainen paikka se on, mutta kun Ruuti-saku ei kasaan mahtunut pirautin Annelle josko se laskisi Enskan katsomaan kasaa. Jotain tuntui Anne tupisevan, kun näimme sen laskevan juuri pestyn Enzon irti autosta ja kohta meidän huudeltua se paikalle oli koira jo kasassa. Puolitoista tuntia oli siinä sitten mennyt ku meidän sitikka poistui parkista ja miehet jo epäilivät emännän lähteneen eropaperien tekoon. Onnekseni vain pisuhätä oli yllättänyt ja kahden tunnin kivien siirtelyn jälkeen palasimme autoille supin kanssa. Vähän aikaa oli peräpeilissä tuima ilme, olihan Anne joutunut odottamaan Aleksin kanssa autossa kokoajan. Aleksi oli kuitenkin nukkunut melkein kokoajan ja Annekin leppyi siitä sitten kiristettyään minulta hartiahieronnan illaksi.

Niko

River silmätarkastuksessa

Kasvattini River (M.A. Perdita) kävi eilen silmätarkastuksessa ja silmät olivat täysin terveet. Astutan Riverin kesän juoksusta ja uroskin on melko varmaksi valittu. Sain eilen Anne-Marialta sähköpostin, jossa oli kerrottu Riverin ensimmäisistä pennuista ja tuli oikein hyvä mieli siitä. Kaikki pennut tuntuvat olevan reippaita ja ulkomuodoltaankin ihan komeaa sakkia.:) Hyvillä mielin siis odotan mahdollisia omia pentuja.

Metsällä pitkästä aikaa

Kävimme koko perheen voimin moikkaamassa vanhuksia pielavedellä, joten minulle tuli oiva tilaisuus käydä koirien kanssa metsällä. Lauantaipäivän aloitin ajokoirani Rikun kanssa, joka ei ole tänä talvena paljon ajupuuhiin päässytkään laiskuuteni takia. Tavoilleen uskollisena Riku ei pitkään jänöä hakenut, joten kohta jo ajo raikui tiheässä kuusitaimikossa. Taimikko oli kuitenkin pitkäkorvan mielestä liian helppoa maastoa koiralle vähemmän lumen takia, joten tämä päätti tehdä pelin epäreiluksi siirtymällä harvalle koivikolle jossa lunta olikin sitten tuplasti kuusikkoon verrattuna. Hajurakoa tulikin sitten nopeasti Rikuun ja jänön meno muuttui hitaaksi ja tarkkaavaiseksi. Niinpä se sitten havaitsi meikäläisenkin tärinän ja vapinan pakkasessa koivikon laidalla ja väisti helposti lähettämäni harvan hauliparven jatkaen matkaansa nyt toki hieman ripeämpää vauhtia. Kolme tuntia jaksoi Riku vielä jänön perässä uppuroida hangessa kun väsy iski, joten katsoin parhaaksi lähteä pois. Kun päivä ei ollut kuin puolessa, kilautin sitten kaverilleni Mikolle ja ehdotin hänelle jo perinteeksi tänä talvena muodostunutta tyhjien maapesien/latojen tarkastuskierrosta. Eipä tehnyt poikkeusta Mikko tälläkään kertaa, vaan kohta hiihteli meikäläisen edessä lapioita toinen kainalo pullollaan. Itse lompsin perässä lumikenkät jalassa loppuja rojuja kantaen ja hännän pitäjänä tuli Enzo. Huonolta näytti nytkin maapesälle tultaessa, suuaukot oli lumesta ummessa ja emme havainneet luolaston ympärillä olleen muutenkaan elämää. Annoimme Enskan kuitenkin touhuta maan alla, ja hetken jo luulimme siellä jotain olevankin Enskan aloittaessa haukun joka pysyi paikallaan.pitkään sitä ei kuitenkaan kestänyt, ja vaikka avasimme luolan tuosta kohdasta, emme sieltä mitään löytäneet. Liekkö ahdasta paikkaa koira sadatellut.Suuntasimme siitä sitten vielä eräälle ladolle mistä emme ole mitään ikinä löytäneet, mutta tarkastettu se aina joskus on, koska viime keväänä oli supipari senkin alla jäljistä päätellen käväissyt. Rikkomaton oli hanki ladon ympärillä nytkin ja jo alkoi se tuttu epätoivo hiipiä puseroon,niin monesti on se lyhin tikku jäänyt käteen paikkoja kiertäessä. Niinpä katsoimmekin toisiamme suurin silmin kun, korviimme kajahti enskan ilmoitushaukku heti sen mentyä ladon alle. Kun ei ole näitä tapahtumia paljon viime aikoina ollut,niin mukavasti alkoi rinnassa jo pomppoilla kun kuuli että homma meni välillä ladon alla ralliksi, ja piti vahtia mistä kohtaa harvaa latoa riista pyrkisi mahdollisesti ulos. kävipä siinä sitten supi esittäytymässäkin seinustalla, ja olisi varmaan tullutkin ulos tietäessään meikäläisen tähtäyksen olevan kalibroinnin tarpeessa, minkä osoitti jo aamuinen jänispyynti. Vaan taisto jatkui ladon alla aina siihen saakka, kunnes supi ajautui ahtaaseen rakoseen Enskan painostamana, josta se oli helppo meidän korjata talteen. Lisää ei sen ladon alta sitten elukkaa löytynytkään, ja tämäkin naarassupi oli kaikesta päätellen ollut siellä jo pitkään. Epäkiitollista hommaahan tämä on tällä kaudella tuolla seudulla ollut, missä me metsästämme, ison työn joutuu yhdenkin elukan löytämiseksi tekemään. Mutta jospa tämä tästä olisi kevääseen päin mentäessä paranemaan päin.

- Niko