keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Hyvää Joulua!
Tänä Jouluna jäi kortit askartelematta. Koska olen päättänyt, että joko lähetän omatekoisia (tai edes omasta kuvasta teetettyjä) kortteja tai sitten en kortteja ollenkaan, niin kaikki te rakkaat ystävät ja tutut jäitte nyt ilman korttia. En aio tämän asian suhteen potea edes huonoa omatuntoa:), vaan toivotan koko meidän perheen puolesta Rauhallista ja Tunnelmallista Joulua! Me suuntaamme kohta tiemme kohti valmiita ruokapöytiä...:P
tiistai 15. joulukuuta 2009
Sataa sataa ropisee...
Titteleitä nimittäin.:D Saatiin aika makea päätös Enzon muutenkin menestyksekkäälle näyttelyvuodelle viikonloppuna Helsingissä. Enzo oli molemmissa Voittaja-näyttelyissä ROP ja sai näin ollen V-09 ja PMV-09 tittelit! Lauantain Voittajassa parsonit arvosteli Veli-Pekka Kumpumäki, joka arvio Enzoa näin:
Erinomainen tasapainoinen uros. Mittasuhteiltaan oikeanlainen. Erinomainen ilmeikäs uroksen pää. Kaunis ylälinja. Erinomainen takaosa. Oikea rintakehän muoto. Ensiluokkainen karvapeite.Erittäin vapaat liikkeet. Esiintyy upeasti.
VSP oli norjalainen Revefotens Little Spark, joka oli viime vuoden Voittajassa ROP.
Erinomainen tasapainoinen uros. Mittasuhteiltaan oikeanlainen. Erinomainen ilmeikäs uroksen pää. Kaunis ylälinja. Erinomainen takaosa. Oikea rintakehän muoto. Ensiluokkainen karvapeite.Erittäin vapaat liikkeet. Esiintyy upeasti.
VSP oli norjalainen Revefotens Little Spark, joka oli viime vuoden Voittajassa ROP.
Enzo ja Revefotens Little Spark "Jackie"
Ryhmässäkin käytiin hakemassa kokemusta ja muuta sieltä ei sitten herunutkaan. Ryhmäkehän jälkeen häkillä odotti yllätys: Enzon häkkiin oli ilmestynyt lhasa apso. Ilmeisesti se oli sullottu vahingossa väärään häkkiin, kun lähellä oli samanlainen mutta pienempi kevythäkki tyhjillään. Onneksi ei oltu sullomassa Enzoa häkkiin, mitähän tuo olisi moisesta pampulakorvasta häkissään tuumannut...;)
Sunnuntaina oli sitten Pohjoismaiden Voittaja, jonka tuomaroi norjalainen Helge Kvivesen. Enzon arvostelu:
Mkt snygg helhet. Maskulint hane med mkt goda proportioner. Mkt bra huvud och uttryckt. Gott tillbaklagt skuldrar. Mkt god överlinje o svansan sättning. Korrekt vinklad bak. Mkt bra päls. Bra rastypiska rörelser. Mkt väl presenterad.
VSP oli veteraani After Barnakin Falling Rain. Ryhmässä meni sunnuntaina paremmin, päästiin jopa kahdeksan parhaan joukkoon. Hyvä saavutus sekin kovatasoisessa ryhmässä.
Enzo ja After Barnakin Falling Rain "Kirppu"
Kaikki kuvat ovat taas Lundin Tonin kamerasta.
tiistai 8. joulukuuta 2009
maanantai 7. joulukuuta 2009
Hyvä näyttelytähden omistaja...
Jotenkin näin ihanasti alkaa Champion of Champions gaalan kutsukirje, joka putosi meidänkin postilaatikkoon joku aika sitten. Enzon lopullinen sijoitus Vuoden näyttelykoira-kilpailussa oli 29. jolla pääsee tietenkin hyppien keikkuen mukaan gaalailemaan.:) Jaana on kerännyt meille mukaan mahtavat kannustusjoukot, joten varmasti tulee olemaan oikein hauska ilta. CoC on 30.1., joten vielä on aikaa valmistautua. Iltapukuostoksille olisi taas lähdettävä ja ehkä nyt voisi hommata sitä glitteriäkin.:) Tosin Enzon turkki saa siltä säästyä, jotenkin tuntuu ettei se sovi parsonin turkkiin. Ajokoirassakin se näytti aika oudolta...
LL-geenitestin tuloksia odotellaan täällä kuumeisemmin kuin lapsi joulua, tulis jo... Onneksi on toinenkin asia mitä odottaa, eli messari viikonloppuna.:) Nähdään siellä!
LL-geenitestin tuloksia odotellaan täällä kuumeisemmin kuin lapsi joulua, tulis jo... Onneksi on toinenkin asia mitä odottaa, eli messari viikonloppuna.:) Nähdään siellä!
perjantai 27. marraskuuta 2009
Niitin geenitestin tulos
Niitti kävi muutama viikko sitten kasvattajan kanssa linssiluksaation geenitestissä ja Niitti on kantaja. Metku ja Enzo kävi testissä viikkoa myöhemmin, joten niiden tuloksia vielä jännityksellä odotellaan.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Saalista..
..saatiin sunnuntaina, kun ensin oli lauantai kierretty tyhjiä pesiä ja koloja, ja sunnuntai aamu yritetty ajokoiralla jänistä. 
Huonosta kelistä johtuen jätettiin ajokki mehtään jänön perään ja kävimme tarkastamassa erään ison maapesän jossa ei ole elämää ollut pitkään aikaan, johtuen avohakkuusta, jonka "alle" tämä pesä jäi 1,5 vuotta sitten. Nyt oli liikettä ollut suuaukolla ja kaverin Ruuti-saku etsikin innokkaasti ja pitkään riistaa pesästä, mutta ei sitä löytänyt sitkeästä työstä huolimatta. Enzo ei minulla mukana ollut mutta soitin Annen sen tuomaan paikalle, koska Ruuti antoi kuitenkin sellaiset merkit että pesä olisi mahdollisesti asuttu. Enska painoikin maanalla heti kohtaan jossa Ruutikin oli touhunnut, ja hetken kuluttua kuuluikin jo riistahaukku tästä kohdasta vähän sivummalle. Paikka oli suuaukosta 15-20m sivuun ja tutka näytti 1,5m kaivettavaksi. Kun saimme luolaston puhki koiran kohdalta oli käytävä yli puolillaan pehmeää hiekkaa, kun mäyrä oli edennyt hiekassa koiraa karkuun. Vaan hyvin kaivoi Enzo perässä ja tavoitti mäyrän 1,5 m päässä meidän kaivamasta reiästä. Koiran työskentely oli hyvää ja sopivan agressiivista, eikä mäyrä edennyt enää, joten kutsuin Enzon pois ja saimme mäyrän eräksi. Pesään jäi varmasti vielä useampikin elukka, mutta se olisi vaatinut varmasti uutta kaivamista ja meidän täytyi valitettavasti lähteä takaisin kiiminkiin päin. Lauantai tuli kuitenkin hienosti kuitattua!
torstai 12. marraskuuta 2009
1050 km per titteli
Viikonloppuna olimme Tanskan Herningissä näyttelyreissulla. Tai viikonloppu alkoi jo torstaina, jolloin koukkasimme Mäntyharjun kautta Turun satamaan. Niitti jäi matkalla kasvattajalle hoitoon ja pääsi heti työharjoitteluun Ninan (ja välillä myös Mimmi-äitin:)) työpaikalle. Toista kertaa ei nuorta TETtiläistä palvelukotiin oltu huolittukaan, kun "hieman" äitiään vilkkaampi Niitti oli pistänyt mummojen mukit ja lakanat uuteen järjestykseen... Hieman mua jännittikin, että eihän se vain teilaa heiveröisiä mummuja nurin, mutta ihan niin pahasti ei sentään ollut käynyt, onneksi. Niitti kyllä tykkää kaikista, mutta on hiukka raisu.
Turusta matkasimme yölaivalla Tukholmaan ja Enzo pääsi tutustumaan paremmin matkatoveriinsa Daniin (Sweetjumper's Danish Delight). Hyvinhän niillä heti synkkasi, Enzo taisi vähän ihmetellä, että osaapa olla liukasliikkeinen tyttö. Eli toisin sanoen kovin montaa kertaa ei Enzo onnistunut nappaamaan Danista lantio-otetta...
Perjantain ohjelmassa oli ajaa Tukholmasta Göteborgiin, josta lautalla Tanskan puolelle Frederikshavniin ja sieltä hotellille Ålborgiin. Pientä jännityksen poikasta saatiin mukaan tällekin reissulle, kun Niko oli lähtiessä nakannut ajatuksissaan navigaattorin johdon roskikseen luullen sitä meidän vanhan navigaattorin johdoksi. Liikkeellä oltiin siis lainanavigaattorin turvin, josta ei ollut satavarmuutta, löytyykö siitä Pohjoismaitten kartasto. Näytti onneksi löytyvän, mutta päivitys olisi tehnyt sille terää... Eli muutamassa paikassa se yritti meitä eksyttää, mutta onneksi olimme valveutuneita ja huomasimme huijauksen.;)
Lauantaina oli sitten ohjelmassa ensimmäinen näyttely. Paikalla oli vain 15 parsonia, mutta laatu kyllä korvasi määrän. Mitään itsevarmuutta puhkuen ei siis kehään asteltu (tai minä en, Enzo kyllä), mutta onneksi tuomari Birgitta Hasselgren tykästyi Enzoon ja Enzo oli ROP saaden sertin ja näin ollen siitä tuli DK & POHJ MVA!:) VSP oli tanskalainen kaunis ja elegantti Cosy Dolly Darling. Ryhmäänkin jäätiin, mutta sieltä ei sijoitusta tullut. Tanskassa ryhmässä koirat menevät kehään numerojärjestyksessä, mikä ei suosi isoja ja nopeita koiria. Meidän eteen sattui norwitch, joka saatiin tietenkin nopeasti kiinni. En uskaltanut mennä ohi, kun muutkaan eivät näkyneet niin tekevän aikaisemmissa ryhmissä, joten liikkeitä ei päästy kovin tyylikkäästi näyttämään.
ROP Enzo ja VSP Cosy Dolly Darling
Kuva Heli Kangas
Ryhmäkehässä.
Kuvat Lene Troest Kjeldsen
Sunnuntaina vuorossa oli Tanskan Voittaja, jossa tuomarina suomalainen Soile Bister. Tuomari oli odotetusti tiukka ja hyvätkin koirat saivat EH:ta ja H:ta. PU-luokkaan pääsi kaksi koiraa, joista Enzo valkkautui voittajaksi ja tittelirivin jatkoksi napsahti DK V-09!:) Enzo oli myös ROP ja VSP oli sama narttu kuin lauantaina. Ryhmään ei ennätetty jäämään, kun terrieriryhmä olisi ollut vihoviimeisenä ennen BIS-kehää ja laiva ei odota...
Mukava reissu kaikenkaikkiaan. Tanskalaiset ovat tosi mukavia ja ystävällisiä ja parsonporukka siellä vähän kuin yhtä suurta perhettä.:) Uusi Tanskan reissu on jo suunnitteilla ensi kesälle Maailman Voittaja-näyttelyyn. Ajokilometrejä kertyi reilut 3000, (josta tuo otsikko) mutta matka sujui rattoisasti hyvässä seurassa, kun aikataulu ei ollut turhan tiukka. Kiitos Heli ja Dani! Kiitos myös Airiaisille Niitin hoidosta! Nipa ehti käydä loman aikana myös linssiluksaation geenitestissä, joten jännityksellä odotamme tuloksia. "Isojen" koirien näytteenotto on nyt tulevana sunnuntaina.
Kuvia laitan lisää, kunhan joku niitä lähettää ja kun saan purettua kuvat omalta kameralta.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Neiti näpsäkkä
Niitistä on kasvanut aika näpsäkän näköinen neiti. Raaskiiko tätä laittaa supin kanssa tappelemaan...;)
4 kk
5,5 kk
Viikko sitten käytiin tokossa ja tällä viikolla oli harkat syyslomatauolla. Ihan hyvä kai, kun ei ole tullut harjoiteltua kotiläksyjä kovin ahkerasti...:/ Sivulletulo pitäisi siis olla viikon päästä jotenkin hallussa. Niitille toko sopii hyvin, se kun on fiksu ja ahne koira.;) Mitään kummempia tavotteita meillä ei kyllä ole kyseisen lajin suhteen, mutta ompahan jotain kivaa yhteistä puuhastelua Niitinkin kanssa.
Lisäys vielä meidän kalenteriin liittyen. Seinäjoen näyttelyreissu on meidän osalta peruttu ihan motivaation puutteen vuoksi. Seuraava näyttelyreissu on siis Tanskan maalle ja sekin otetaan enemmänkin loman kannalta.:) Tietenkin parhaamme yritetään, että itse näyttelytkään ei menisi "hukkaan". Myöskään Jyväskylään ei olla menossa, vaikka taisin jollekin niin lupailla.
4 kk
5,5 kk
Viikko sitten käytiin tokossa ja tällä viikolla oli harkat syyslomatauolla. Ihan hyvä kai, kun ei ole tullut harjoiteltua kotiläksyjä kovin ahkerasti...:/ Sivulletulo pitäisi siis olla viikon päästä jotenkin hallussa. Niitille toko sopii hyvin, se kun on fiksu ja ahne koira.;) Mitään kummempia tavotteita meillä ei kyllä ole kyseisen lajin suhteen, mutta ompahan jotain kivaa yhteistä puuhastelua Niitinkin kanssa.
Lisäys vielä meidän kalenteriin liittyen. Seinäjoen näyttelyreissu on meidän osalta peruttu ihan motivaation puutteen vuoksi. Seuraava näyttelyreissu on siis Tanskan maalle ja sekin otetaan enemmänkin loman kannalta.:) Tietenkin parhaamme yritetään, että itse näyttelytkään ei menisi "hukkaan". Myöskään Jyväskylään ei olla menossa, vaikka taisin jollekin niin lupailla.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Erkkarissa
Sunnuntaina käväistiin mutka Hyvinkäällä erikoisnäyttelyssä. Enzo osallistui käyttöluokkaan ja Niitti oli mukana turistina. Olisi Niitilläkin ikä riittänyt jo pikkuipanoitten luokkaan, mutta en viitsinyt sitä ilmoittaa. Kivempi kun sai keskittyä yhteen koiraan ja seuraamaan kehiä.:)
Enzolla oli taas liikaa virtaa ja kävely oli mitä oli. Ja seisominen oli mitä oli. Silloin kun se on liian täpinöissään, se suoristaa etuosan ja pudottaa takaosan. Kamalan näköistä. Paikalla turistina olleet tuomarit antoikin mulle seisotusvinkkejä.;) Onneksi Enzo oli käyttöluokassa, muuten olisi hävettänyt eikä ihan vähän. Eihän tuo maalainen mettästyskoira mitään voi osatakaan eikä varsinkaan tämä aloittelija händleri.;P Jotenkin alkaa kaivata aikoja kehässä Metkun kanssa, joka meinasi aina nukahtaa seisaalleen.
Käymme yhdessä ain... Välillä ihan tyylikkäästikin.:)
Me käytiin kuvassa oikein kahteen kertaan. Eka kerralla kun ei häntä ottanut pysyäkseen ylhäällä millään. Ihan kelvollinen kuvahan sieltä sitten saatiin.:)
Meidän tokoilut alkaakin Niitin kanssa vasta tänään, kun viime viikolla olin kipeänä.
Enzolla oli taas liikaa virtaa ja kävely oli mitä oli. Ja seisominen oli mitä oli. Silloin kun se on liian täpinöissään, se suoristaa etuosan ja pudottaa takaosan. Kamalan näköistä. Paikalla turistina olleet tuomarit antoikin mulle seisotusvinkkejä.;) Onneksi Enzo oli käyttöluokassa, muuten olisi hävettänyt eikä ihan vähän. Eihän tuo maalainen mettästyskoira mitään voi osatakaan eikä varsinkaan tämä aloittelija händleri.;P Jotenkin alkaa kaivata aikoja kehässä Metkun kanssa, joka meinasi aina nukahtaa seisaalleen.
Ihania noi kumilelut, suorastaan herkullisia...
Kuva Toni Lund
Käymme yhdessä ain... Välillä ihan tyylikkäästikin.:)
Kuva Toni Lund
Tuomari kuitenkin tykkäsi Enzosta ja se oli lopulta PU2 ja ROP-käyttökoira. Urhojen voiton vei tällä kertaa hyvin paljon Enzoa muistuttava nuori herra Wilfay's Sea Breeze "Elvis". Onnea heille!:) Mua ei osaa edes harmittaa että meni voitto sivusuun, kun näihin näyttelyihin on jo niin turtunut. Hyvä vaan että voitti joku joka osaa sitä tarpeeksi arvostaa.:) Paras narttu oli kuvan kaunis Gwragged Annwn Thunderbolt "Flora", joka sekin ansaitsee voittonsa. Itsestä on kai tullut ajan saatossa materialisti, kun eniten riemua herätti villamantteli, joka saatiin ROP-käyttökoiran voitosta.;D
Tuomari kuitenkin tykkäsi Enzosta ja se oli lopulta PU2 ja ROP-käyttökoira. Urhojen voiton vei tällä kertaa hyvin paljon Enzoa muistuttava nuori herra Wilfay's Sea Breeze "Elvis". Onnea heille!:) Mua ei osaa edes harmittaa että meni voitto sivusuun, kun näihin näyttelyihin on jo niin turtunut. Hyvä vaan että voitti joku joka osaa sitä tarpeeksi arvostaa.:) Paras narttu oli kuvan kaunis Gwragged Annwn Thunderbolt "Flora", joka sekin ansaitsee voittonsa. Itsestä on kai tullut ajan saatossa materialisti, kun eniten riemua herätti villamantteli, joka saatiin ROP-käyttökoiran voitosta.;D
Me käytiin kuvassa oikein kahteen kertaan. Eka kerralla kun ei häntä ottanut pysyäkseen ylhäällä millään. Ihan kelvollinen kuvahan sieltä sitten saatiin.:)
Kuva Lars Erik Janssen
Niitti ansaitsee taas erityismainninnan käytöksellään. Se oli ensimmäistä kertaa tuollaisessa meluisassa ja ahtaassa hallissa, mutta ei ollut millänsäkään ja häntä vaan vispasi iloisesti.:) Toisiin koiriin se suhtautui avoimen uteliaasti ja tuttavallisesti, mutta jos joku alkoi sille aukoa päätään, niin tokihan piti sanoa vähän takaisin.
Niitti ansaitsee taas erityismainninnan käytöksellään. Se oli ensimmäistä kertaa tuollaisessa meluisassa ja ahtaassa hallissa, mutta ei ollut millänsäkään ja häntä vaan vispasi iloisesti.:) Toisiin koiriin se suhtautui avoimen uteliaasti ja tuttavallisesti, mutta jos joku alkoi sille aukoa päätään, niin tokihan piti sanoa vähän takaisin.
Meidän tokoilut alkaakin Niitin kanssa vasta tänään, kun viime viikolla olin kipeänä.
perjantai 2. lokakuuta 2009
Joukkari ja Niitti-kuulumisia
Enzo osallistui eilen Ostyn järjestämään joukkotarkastukseen ja silmien osalta on edelleen kaikki kunnossa!:) Kylläpä taas helpotti. Aina noita tarkastuksia vähän jännittää, että kauheata jos sieltä löytyisikin joku kaihi tai linssiluksaatio.
Itselle sattui pikku vahinko eilen juuri ennen kuin piti lähteä Akuuttiin. Koirien "koppi" on nyt valmis ja peräkammariin pääsee heilurioven kautta, joka on aavistuksen tiukka, eli sitä pitää osata vähän kuonolla pukata. Tuossa perimmäisessä lokerossa ("koppi" on kolmeosainen) on patteri lämmikkeeksi sekä ikkuna ja lamppu, että ei tarvitse ihan pimeässä kyhjöttää. Epäilin eilen, että Enzo ei osaa mennä heiluriovesta, kun se näytti vähän viluiselta. Ajattelin nostaa sen sitten avattavan katon kautta lämpimälle puolelle, jos se kutsusta osaisi tulla sieltä pois. No laitoin sitten kai kantta kannattelevan säpin vähän huonosti, kun kansi jysähti otsaan. Kieleen tuli pari pientä reikää ja otsaan pari haavaa ja melkoinen kuhmu. Onneksi ne jää otsatukan alle piiloon.;) En tiedä tuliko sitten pienimuotoinen aivotärähdyskin, kun oli vähän kumma olo jonkun aikaa ja alkoi väsyttää. Mutta tekevälle sattuu.
Sitten Niitin kuulumisia. Niitti täyttää tänään 5 kk ja toissapäivänä mitattiin se 32-senttiseksi. Vertailun vuoksi siskopuoli Uhma oli samassa iässä 31,5 cm korkea, eli uskoisin Niitistäkin jäävän ihan sopivan kokoinen. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia ja ainakin kaikki uudet etuhampaat Niitille tuli.:) Kulmahampaat vaihtui niin helposti ettei ole tosikaan. Ensi viikolla meillä alkaa sitten toko, mikä taitaa tulla ihan tarpeeseen. Niitti on kyllä tosi fiksu ja oppii kyllä, mutta se kuuliaisuus on sitten eri asia. Tällä hetkellä meidän luoksetulo on kolmivaiheinen, kun Niitin pitäisi mennä ulos. Ensin normaali kutsu, sitten äkäinen ja lopuksi lirkuttaen. Mutta tuo hempeily ei auta, jos ei ole ensin korahtanut. Namin kanssa luoksetulossa ei ole mitään ongelmia.
Pitää ottaa viikonloppuna Niitistä uusia kuvia ja laittaa niitä tännekin.:)
Lisäys 7.10. Tässä näitä lupaamiani kuvia. Eilinen meni kotona sairastellessa, niin täytyihän se jotenkin hyödyntää.;P
Itselle sattui pikku vahinko eilen juuri ennen kuin piti lähteä Akuuttiin. Koirien "koppi" on nyt valmis ja peräkammariin pääsee heilurioven kautta, joka on aavistuksen tiukka, eli sitä pitää osata vähän kuonolla pukata. Tuossa perimmäisessä lokerossa ("koppi" on kolmeosainen) on patteri lämmikkeeksi sekä ikkuna ja lamppu, että ei tarvitse ihan pimeässä kyhjöttää. Epäilin eilen, että Enzo ei osaa mennä heiluriovesta, kun se näytti vähän viluiselta. Ajattelin nostaa sen sitten avattavan katon kautta lämpimälle puolelle, jos se kutsusta osaisi tulla sieltä pois. No laitoin sitten kai kantta kannattelevan säpin vähän huonosti, kun kansi jysähti otsaan. Kieleen tuli pari pientä reikää ja otsaan pari haavaa ja melkoinen kuhmu. Onneksi ne jää otsatukan alle piiloon.;) En tiedä tuliko sitten pienimuotoinen aivotärähdyskin, kun oli vähän kumma olo jonkun aikaa ja alkoi väsyttää. Mutta tekevälle sattuu.
Sitten Niitin kuulumisia. Niitti täyttää tänään 5 kk ja toissapäivänä mitattiin se 32-senttiseksi. Vertailun vuoksi siskopuoli Uhma oli samassa iässä 31,5 cm korkea, eli uskoisin Niitistäkin jäävän ihan sopivan kokoinen. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia ja ainakin kaikki uudet etuhampaat Niitille tuli.:) Kulmahampaat vaihtui niin helposti ettei ole tosikaan. Ensi viikolla meillä alkaa sitten toko, mikä taitaa tulla ihan tarpeeseen. Niitti on kyllä tosi fiksu ja oppii kyllä, mutta se kuuliaisuus on sitten eri asia. Tällä hetkellä meidän luoksetulo on kolmivaiheinen, kun Niitin pitäisi mennä ulos. Ensin normaali kutsu, sitten äkäinen ja lopuksi lirkuttaen. Mutta tuo hempeily ei auta, jos ei ole ensin korahtanut. Namin kanssa luoksetulossa ei ole mitään ongelmia.
Pitää ottaa viikonloppuna Niitistä uusia kuvia ja laittaa niitä tännekin.:)
Lisäys 7.10. Tässä näitä lupaamiani kuvia. Eilinen meni kotona sairastellessa, niin täytyihän se jotenkin hyödyntää.;P
maanantai 7. syyskuuta 2009
Enzon arvosteluja ja sijoituskoti hakusessa
Aleksille nousi aamulla kuume, joten "pääsin" viettämään ylimääräistä kotipäivää. Koneen vieressä näkyy olevan pino Enzon arvosteluja, jotka on jäänyt julkaisematta tänne, niin kirjoitanpa ne nyt.
Joensuu, Karin Bergbom
Hyvänkokoinen, hyvä sukupuolileima. Kaunislinjainen uros, jossa sopiva vahvuus. Kaunis ilme ja hyvä pää, korvat ja silmät. Kaunis kaula ja ylälinja. Erinomainen etuosa, rintakehä ja takaosa. Erinomainen karva ja väritys. Liikkuu todella kauniisti tehokkaalla, vetävällä askeleella. Hieno yksilö.
Helsinki, Sheila Atter
Lovely, typical male. Excellent head. Excellent neck, shoulder and angulations. Excellent coat. Correct topline and tailset. Moved with real drive.
Tervakoski, Rade Dakic
Very nice built male. A lot of elegance. Beautiful head. Very nice ears. Correct bite. Beautiful, elegant neck. Very nice topline. Good angulations and tailset. Very nice in movement.
Sitten toinen juttu. Olemme hommaamassa narttupentua, jolle kaipailisimme sijoituskotia. Mieluiten koti saisi löytyä tästä Oulun seudulta tai sitten Pielaveden lähiympäristöstä. Jälkimmäinenkin käy, koska liikumme sillä suunnalla usein. Tulevan omistajan ei tarvitse olla huippuaktiivinen joka lajin harrastaja, vaan tärkeintä että ymmärretään parsonin liikunnalliset ja toiminnalliset tarpeet ja tehdään koiran kanssa edes jotain. Olisi tietenkin kiva, että näyttelyt kiinnostaisivat edes vähän, mutta mitään Enzon kaltaista menestyjää en voi luvata. Jos siis olet ajatellut parsonin hankintaa ja ajatus sijoituskoirasta ei säikäytä, niin ota yhteyttä.:)
Joensuu, Karin Bergbom
Hyvänkokoinen, hyvä sukupuolileima. Kaunislinjainen uros, jossa sopiva vahvuus. Kaunis ilme ja hyvä pää, korvat ja silmät. Kaunis kaula ja ylälinja. Erinomainen etuosa, rintakehä ja takaosa. Erinomainen karva ja väritys. Liikkuu todella kauniisti tehokkaalla, vetävällä askeleella. Hieno yksilö.
Helsinki, Sheila Atter
Lovely, typical male. Excellent head. Excellent neck, shoulder and angulations. Excellent coat. Correct topline and tailset. Moved with real drive.
Tervakoski, Rade Dakic
Very nice built male. A lot of elegance. Beautiful head. Very nice ears. Correct bite. Beautiful, elegant neck. Very nice topline. Good angulations and tailset. Very nice in movement.
Sitten toinen juttu. Olemme hommaamassa narttupentua, jolle kaipailisimme sijoituskotia. Mieluiten koti saisi löytyä tästä Oulun seudulta tai sitten Pielaveden lähiympäristöstä. Jälkimmäinenkin käy, koska liikumme sillä suunnalla usein. Tulevan omistajan ei tarvitse olla huippuaktiivinen joka lajin harrastaja, vaan tärkeintä että ymmärretään parsonin liikunnalliset ja toiminnalliset tarpeet ja tehdään koiran kanssa edes jotain. Olisi tietenkin kiva, että näyttelyt kiinnostaisivat edes vähän, mutta mitään Enzon kaltaista menestyjää en voi luvata. Jos siis olet ajatellut parsonin hankintaa ja ajatus sijoituskoirasta ei säikäytä, niin ota yhteyttä.:)
torstai 3. syyskuuta 2009
Enzo 4 vuotta!
Onnea kultapoikamme Enzo, tänään 3.9. tulee 4 vuotta mittariin!:) Paljon on yhdessä koettu ja nähty ja toivottavasti ihania yhteisiä vuosia on vielä runsaasti jäljellä. Kuva synttärisankarista on otettu Tervakosken näyttelyssä, kuvaaja Toni Lund.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Great, super great
Ei sitä meinaa ehtiä eikä jaksaa taas tänne kirjoitella. Nyt kun meidän kesän näyttelyputki tuli päätökseensä (huom. kesän, näyttelemme taas syksymmällä) ja pääsi siltä osin vähän huokaisemaan, niin silmät aukesi miten suttuiseksi meidän huusholli on päässyt riistäytymään. Elokuussa ei oltu kotona yhtenäkään viikonloppuna ja alkuviikot meni aina reissusta palautumiseen ja loppuviikosta piti valmistautua jo seuraaviin menoihin. Nyt on sitten imuri heilunut joka ilta ja ostin lisää mun suosikki siivousvälineitä, Swiffer dustereita.:D Niillä on mukava huiskutella pölyjä palkintojen päältä.
Patsastelua...
ROP Enzo ja VSP Myytti
Lauantaina näimme myös Niitin veljen Mikin, joka oli varsin lupaavan näköinen nuorimies.:) Niitti ansaitsee myös erikoismaininnan siitä, miten helppo sen kanssa oli mennä näyttelyyn. No okei, se tempoi hihnassa kaikkien luo ja kaikkialle ja hermoja kiristi kun meinasi sotkeutua sen hihnaan, mutta se on mahdottoman reipas eikä pelkää mitään. Vaikka väkeä, melua yms. (mikä voisi ehkä aristuttaa pentua) oli paljon, niin Niitin häntä ei edes yrittänyt laskea ja kaveri paineli vain iloisesti menemään ja jyysti tyytyväisenä häkissä possunkorvaa. Hieno Niitti.:)
Sunnuntaina oli sitten se Tervakoski, johon oli ilmoitettu 36 parsonia. Pitkä lauantaipäivä painoi sopivasti Enzon jalkaa;) ja tällä kertaa se esiintyi taas hienosti ja oli myös ROP. Tuomarina oli serbialainen Rade Dakic. Ryhmästä ei täältäkään sijoitusta irronnut, päästiin "vain" kahdeksan parhaan joukkoon. No, aina ei voi voittaa eikä edes sijoittua.
Mutta asiaan. Viikonloppu vierähti siis etelän maalla näyttelyissä. Lauantaina oli ensin terrierien erikoisnäyttely Terri-Eri sekä Top Terrieri-kutsukilpailu ja sunnuntaina Tervakosken kv-näyttely. Terri-Erissä oli tuomarinmuutoksen ansiosta kasvattajatuomari Iso Britanniasta, Sheila Atter (kennel Ridley). Parsoneita oli ilmoitettu mukavat 60 kpl. Aleksi jäi tällä kertaa mummuille hoitoon, ensimmäistä kertaa yksin yökylään. Erossa oleminen taisi olla äitille vaikeampi paikka kuin pojalla, kun viikonloppu oli mennyt kaikin puolin hienosti. Hyvä niin, sillä näitä etelän näyttelyreissuja olisi tulossa lisääkin...;D
Enzolla oli lauantaina taas töpinä päällä, mutta käveli se välillä ihan hyvinkin. Tuomari tykkäsi hyvin liikkuvista koirista, joten Enzo oli hänen mieleensä. Enzo olikin ROP ja veli-Velhon tyttö Myytti (Karvahaalarin Onnen Amuletti) VSP. Myytti liikkuu myös todella kauniilla pitkällä askeleella.:) Tekstin otsikko tulee siitä, kun tuomari itsekin halusi ottaa voittajista kuvan ja oli kuulemma itseksen myhäillyt noilla sanoin.:)
Parempien kameroitten omistajat olivat taas kuvanneet ahkerasti, joten tässä kuvapläjäys lauantain rotukehästä. Kiitos luvasta kuvien käyttöön!
Patsastelua...
Kuva Toni Lund
Enzo Sheila Atterin syynissä.
Enzo Sheila Atterin syynissä.
Kuva Marko Tuliniemi
Kuvat Toni Lund
Kuva Marko Tuliniemi
ROP Enzo ja VSP Myytti
Kuva Toni Lund
Ryhmässä ei menestystä tullut, kun saksalainen tuomari oli selvästi mieltynyt karvaisempiin ja matalajaraajaisempiin. Sen sijaan Top Terrierissä Enzo pääsi monelta kierrokselta jatkoon (kisa käydään pareittain pudotuspelinä) ja oli lopulta neljän parhaan joukossa. Aika hieno saavutus sekin. Osallistujat ovat kuitenkin kaikki oman rotunsa edellisvuoden menestyksekkäimpiä näyttelykoiria.
Lauantaina näimme myös Niitin veljen Mikin, joka oli varsin lupaavan näköinen nuorimies.:) Niitti ansaitsee myös erikoismaininnan siitä, miten helppo sen kanssa oli mennä näyttelyyn. No okei, se tempoi hihnassa kaikkien luo ja kaikkialle ja hermoja kiristi kun meinasi sotkeutua sen hihnaan, mutta se on mahdottoman reipas eikä pelkää mitään. Vaikka väkeä, melua yms. (mikä voisi ehkä aristuttaa pentua) oli paljon, niin Niitin häntä ei edes yrittänyt laskea ja kaveri paineli vain iloisesti menemään ja jyysti tyytyväisenä häkissä possunkorvaa. Hieno Niitti.:)
Sunnuntaina oli sitten se Tervakoski, johon oli ilmoitettu 36 parsonia. Pitkä lauantaipäivä painoi sopivasti Enzon jalkaa;) ja tällä kertaa se esiintyi taas hienosti ja oli myös ROP. Tuomarina oli serbialainen Rade Dakic. Ryhmästä ei täältäkään sijoitusta irronnut, päästiin "vain" kahdeksan parhaan joukkoon. No, aina ei voi voittaa eikä edes sijoittua.
Seuraava koitos on parsonien pääerkkari lokakuussa. Nähdään siellä!:)
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Lisää hehkutusta
Vuoden näyttelykoirakilpailun pistetilanne oli päivitetty tänään ja Enzo on kesän saavutuksillaan noussut sijalle 18!!! Kaikista terriereistä Enzo on toiseksi parhaalla sijoituksella!!! Mamma on nyt niin ylpee, niin ylpee...:D¨ Aika kova saavutus, kun me aloitettiin tämä kilpailukausi vasta kesäkuun lopulla (kilpailukausi alkaa marraskuun alusta). Sijoitus voi tietenkin vielä romahtaa kovastikin, mutta että ollaan saatu edes käydä noin kovilla sijoituksilla, on hurjan hienoa.:) Pisteitä Enzolla on kasassa 77 ja toivottavasti tulee vielä jokunen lisää, mutta eihän näistä näyttelyistä koskaan tiedä.
tiistai 18. elokuuta 2009
Yleisön pyynnöstä: Enzo uusi voittonsa!!
Joensuu kv 16.8.09 pääsi Enzon saavutuksia-listalle, kun Enzo meni ja voitti koko näyttelyn! Vasta kaksi viikkoa sitten juhlittiin Enzon (ja koko Suomen parsonkannan) ensimmäistä BIS-voittoa Iisalmessa ja nyt, heti seuraavasta näyttelystä, voitto tuli taas. Niin käsittämätöntä...:) BIS-kehässä seistä nökötettiin sateen piiskatessa niskaa ja liikkuessa rapa vaan roiskui, mutta olosuhteet ei menoa haitannut (päinvastoin, turha hötkyily unohtui Enzoltakin;) ) eikä latistanut voiton tunnelmia. Kuvia ei valitettavasti omasta takaa ole, sillä Niko joutui seuraamaan finaalia autosta käsin Aleksin takia. Tuskinpa se BIS-kuva edes on kovin edustava, kun oltiin siinä vaiheessa aika märkiä.;) RYP-kuvan sen sijaan piti onnistua ihan hyvin. Pitää vielä mainita, että loppukehässä kaikilla muilla paitsi meillä ja pohjanpystykorvalla oli sateenvarjot. Metsästyskoirat pärjää ilmankin...;)
Rotu- ja RYP-tuomarina meillä oli Karin Bergbom ja BIS-kehässä Marija Kavcic Sloveniasta.
Kun niitä ison kehän kuvia ei kerta ole, niin laitetaanpa sitten pari kuvaa Niitin Oliver-iskästä, joka osallistui myös Joensuun näyttelyyn. Oli mukava nähdä Oliver omistajineen ja pääsihän Niittikin tutustumaan isiinsä. Tapaaminen oli iloinen ja riehakas.:)
Oliver eli Batzi's Foxline Sky
Komea isä Niitillä...:)
Uudet kotisivutkin on nyt julkaistu. Käykääpäs kurkkaamassa.:) Jotain pientä yritin vääntää myös englanniksi ulkomaisten vierailijoitten iloksi...
Rotu- ja RYP-tuomarina meillä oli Karin Bergbom ja BIS-kehässä Marija Kavcic Sloveniasta.
Kun niitä ison kehän kuvia ei kerta ole, niin laitetaanpa sitten pari kuvaa Niitin Oliver-iskästä, joka osallistui myös Joensuun näyttelyyn. Oli mukava nähdä Oliver omistajineen ja pääsihän Niittikin tutustumaan isiinsä. Tapaaminen oli iloinen ja riehakas.:)
Oliver eli Batzi's Foxline Sky
Komea isä Niitillä...:)
Uudet kotisivutkin on nyt julkaistu. Käykääpäs kurkkaamassa.:) Jotain pientä yritin vääntää myös englanniksi ulkomaisten vierailijoitten iloksi...
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Niitti ja kesän projektit
Pitää välillä kirjottaa muitakin kuin näyttelykuulumisia.
Niitti on varttunut jo 14,5-viikon ikään ja on oikein nätti ja reipas tyttö. Puremisen tarve on valtava, koko ajan pitäisi olla jotain jäystettävää. Kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin se on ehtinyt jo tuhoamaan, mutta ei onneksi ole vielä pahemmin kajonnut huonekaluihin tai talon rakenteisiin *koputtaa puuta*. Tai no, Niitillä on joku projekti terassin alla, että mistäs sitä tietää mitä se siellä puuhastelee...;-/ Eristevillojakin ilmaantui jossain vaiheessa pihamaalle, mutta ne osottautuivat onneksi vaan varastosta löytyneiksi ylijäämäpaloiksi. Niko on kesän aikana rakentanut varastoon koirille eristettyä koppia, johon ne pääsevät ulkoaitauksesta. Niitti pienenä ja hoikkana mahtui ainakin vielä joku aika sitten osasta häkin verkon silmistä (varaston puolella on myös aivan pieni verkolla aidattu alue, josta mennään koppiin), joten sen kulkumahdollisuudet ovat olleet esteettömät...
Alkukesästä oltiin muutenkin reippaita ja laitettiin takapihalle aita. Niko nikkaroi vielä varaston ja talon väliin hienon portin. Kyllä on ihana kun voi laskea koirat takaovesta ulos, eikä tarvitse koko ajan kytätä missä ne ovat ja mitä tekevät. No, yleensä varsinkaan Enzoa ja Metkua ei tarvitse kaukaa katsella, ne kun odottavat oven takana... Kumma ettei ulkoa löydy aikuiselle koiralle tekemistä! Niitti sentään osaa puuhastella omiaan.
Aleksista on tullut villi viikari, eikä se millään uskoisi, että koiria ei saa kiusata. Isojen koirien suhtautuminen Aleksiin onkin muuttunut, kun koko ajan saavat olla varuillaan, milloin yksi tulee vetämään hännästä tai lyömään kaukosäätimellä.:( Ollaankin pidetty nyt koiria ja Aleksia pääasiassa erillään, että koirienkin on helpompi olla. Aleksikin "pääsee" vuorollaan omaan huoneeseen portin taakse. Monesti alkukiukuttelun jälkeen poika muistaa, että mullahan oli täällä näitä lelujakin, eikä omassa huoneessa oleminen olekaan niin kamalaa. Jospa se ikä toisi pikkuhiljaa järkeä päähän, eikä tarvitsisi "eristää" enää ketään. Niitin kanssa Aleksi tulee parhaiten toimeen, kun jos Aleksi kiusaa Niittiä, niin Niitti kiusaa Aleksia. Reilu peli.;) Nämä kaksi ovat kyllä melkoinen parivaljakko.
Niko metsästyskavereineen on ahkeroinut myös Pielaveden suunnalla. Nyt alkaa kuulostaa siltä, kuin minä en olisi tehnyt mitään koko kesänä (paitsi sitä aitaa), eikä mulla mitään omia suuria projekteja ole ollutkaan. Silti tuntuu ettei ole kyllä vapaa-aikaakaan. Sitäpä se taitaa äiti-ihmisen arki olla yleensä... Niin, Niko kavereineen on siis kesän mittaa tehnyt metsän asukeille luolaston, joka mukailee luonnollista maapesää. Toiveissa olisi, että sinne lähivuosien aikaan uskaltautuisi joku elukka ja siitä tulisi asuttu. Näin olisi yksi pyydettävä pesä lisää.:)
Olen minäkin sentään jotain saanut tehtyä, nimittäin uudet kotisivut meille. Entiset ovat shelttikasvattini omistajan tekemät ja kun Minnalla ei opiskelulta ja lapsenhoidolta ole varmaan liiaksi aikaa, niin en ole kehdannut enää millään päivityspyynnöillä rasittaa. Niinpä meidän sivut on jäänyt vähän ajastaan jälkeen. Itse en osaa koodausta, joten tein sitten ihan uudet sivut. Kiva kun saa itse päivittää.:) Uudet sivut pitäisi ilmestyä vanhaan tuttuun osoitteeseen http://www.meu-amors.com/ lähipäivinä. Samalla vaihdoin sähköpostiosoitetta, kun uuden kotisivupalvelimen kautta vanhasta osoitteesta olisi joutunut maksamaan niin paljon, että uusille kotisivuille+sähköpostille olisi tullut hintaa yli tuplasti enemmän kuin ennen. Ajattelin, että antaapa olla. Sähköpostilaatikoita kun saa ilmaiseksikin. Uusi osoite on anne.salminen(@)kotiportti.fi
Pitääpä vielä kertoa, kun käytiin näyttämässä Niittiä kasvattajalle Utajärven terrierileirillä viime viikonloppuna. Niittihän ei ketään pelkää eikä vierasta, joten sitkeästi se olisi ollut menossa moikkaamaan sellaisiakin koiria, jotka sille haukkuivat ja ärisivät. Niitti pääsi tutustumaan myös keinoluolastoon ja siellä se pisteli menemään avonaisessa putkistossa. Ketut olivat ulkona häkeissään ja ne kiinnostivat heti. Kovin lähelle ei vielä Niittiä päästetty, mutta pientä haukun poikasta yritti Niitin suusta jo tulla. Ja voi että kun ei olisi haluttanut kettujen luota lähteä pois! Joten hyvältä vaikuttaa.:) Selvästi kakara jo tietää mistä on kyse, joten nyt odotetaan, että tulee ikää lisää.
Seuraavat näyttelyt meillä on sunnuntaina Joensuussa ja kuun lopussa Terri-Eri (+ Top Terrieri) ja Tervakoski. Siitä seuraava onkin sitten vasta erkkari lokakuussa.
Niitti on varttunut jo 14,5-viikon ikään ja on oikein nätti ja reipas tyttö. Puremisen tarve on valtava, koko ajan pitäisi olla jotain jäystettävää. Kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin se on ehtinyt jo tuhoamaan, mutta ei onneksi ole vielä pahemmin kajonnut huonekaluihin tai talon rakenteisiin *koputtaa puuta*. Tai no, Niitillä on joku projekti terassin alla, että mistäs sitä tietää mitä se siellä puuhastelee...;-/ Eristevillojakin ilmaantui jossain vaiheessa pihamaalle, mutta ne osottautuivat onneksi vaan varastosta löytyneiksi ylijäämäpaloiksi. Niko on kesän aikana rakentanut varastoon koirille eristettyä koppia, johon ne pääsevät ulkoaitauksesta. Niitti pienenä ja hoikkana mahtui ainakin vielä joku aika sitten osasta häkin verkon silmistä (varaston puolella on myös aivan pieni verkolla aidattu alue, josta mennään koppiin), joten sen kulkumahdollisuudet ovat olleet esteettömät...
Alkukesästä oltiin muutenkin reippaita ja laitettiin takapihalle aita. Niko nikkaroi vielä varaston ja talon väliin hienon portin. Kyllä on ihana kun voi laskea koirat takaovesta ulos, eikä tarvitse koko ajan kytätä missä ne ovat ja mitä tekevät. No, yleensä varsinkaan Enzoa ja Metkua ei tarvitse kaukaa katsella, ne kun odottavat oven takana... Kumma ettei ulkoa löydy aikuiselle koiralle tekemistä! Niitti sentään osaa puuhastella omiaan.
Aleksista on tullut villi viikari, eikä se millään uskoisi, että koiria ei saa kiusata. Isojen koirien suhtautuminen Aleksiin onkin muuttunut, kun koko ajan saavat olla varuillaan, milloin yksi tulee vetämään hännästä tai lyömään kaukosäätimellä.:( Ollaankin pidetty nyt koiria ja Aleksia pääasiassa erillään, että koirienkin on helpompi olla. Aleksikin "pääsee" vuorollaan omaan huoneeseen portin taakse. Monesti alkukiukuttelun jälkeen poika muistaa, että mullahan oli täällä näitä lelujakin, eikä omassa huoneessa oleminen olekaan niin kamalaa. Jospa se ikä toisi pikkuhiljaa järkeä päähän, eikä tarvitsisi "eristää" enää ketään. Niitin kanssa Aleksi tulee parhaiten toimeen, kun jos Aleksi kiusaa Niittiä, niin Niitti kiusaa Aleksia. Reilu peli.;) Nämä kaksi ovat kyllä melkoinen parivaljakko.
Niko metsästyskavereineen on ahkeroinut myös Pielaveden suunnalla. Nyt alkaa kuulostaa siltä, kuin minä en olisi tehnyt mitään koko kesänä (paitsi sitä aitaa), eikä mulla mitään omia suuria projekteja ole ollutkaan. Silti tuntuu ettei ole kyllä vapaa-aikaakaan. Sitäpä se taitaa äiti-ihmisen arki olla yleensä... Niin, Niko kavereineen on siis kesän mittaa tehnyt metsän asukeille luolaston, joka mukailee luonnollista maapesää. Toiveissa olisi, että sinne lähivuosien aikaan uskaltautuisi joku elukka ja siitä tulisi asuttu. Näin olisi yksi pyydettävä pesä lisää.:)
Olen minäkin sentään jotain saanut tehtyä, nimittäin uudet kotisivut meille. Entiset ovat shelttikasvattini omistajan tekemät ja kun Minnalla ei opiskelulta ja lapsenhoidolta ole varmaan liiaksi aikaa, niin en ole kehdannut enää millään päivityspyynnöillä rasittaa. Niinpä meidän sivut on jäänyt vähän ajastaan jälkeen. Itse en osaa koodausta, joten tein sitten ihan uudet sivut. Kiva kun saa itse päivittää.:) Uudet sivut pitäisi ilmestyä vanhaan tuttuun osoitteeseen http://www.meu-amors.com/ lähipäivinä. Samalla vaihdoin sähköpostiosoitetta, kun uuden kotisivupalvelimen kautta vanhasta osoitteesta olisi joutunut maksamaan niin paljon, että uusille kotisivuille+sähköpostille olisi tullut hintaa yli tuplasti enemmän kuin ennen. Ajattelin, että antaapa olla. Sähköpostilaatikoita kun saa ilmaiseksikin. Uusi osoite on anne.salminen(@)kotiportti.fi
Pitääpä vielä kertoa, kun käytiin näyttämässä Niittiä kasvattajalle Utajärven terrierileirillä viime viikonloppuna. Niittihän ei ketään pelkää eikä vierasta, joten sitkeästi se olisi ollut menossa moikkaamaan sellaisiakin koiria, jotka sille haukkuivat ja ärisivät. Niitti pääsi tutustumaan myös keinoluolastoon ja siellä se pisteli menemään avonaisessa putkistossa. Ketut olivat ulkona häkeissään ja ne kiinnostivat heti. Kovin lähelle ei vielä Niittiä päästetty, mutta pientä haukun poikasta yritti Niitin suusta jo tulla. Ja voi että kun ei olisi haluttanut kettujen luota lähteä pois! Joten hyvältä vaikuttaa.:) Selvästi kakara jo tietää mistä on kyse, joten nyt odotetaan, että tulee ikää lisää.
Seuraavat näyttelyt meillä on sunnuntaina Joensuussa ja kuun lopussa Terri-Eri (+ Top Terrieri) ja Tervakoski. Siitä seuraava onkin sitten vasta erkkari lokakuussa.
maanantai 3. elokuuta 2009
BEST IN SHOW!!
Nyt se meidän Enzo tempun teki: Iisalmen kv-näyttelyssä Enzo voitti kaikki, ihan kaikki ja oli BEST IN SHOW!!!:D :D Huh hurjaa, ei tästä järkytyksestä ihan heti selvitä. Olen niin sanaton, että antaa kuvien puhua puolestaan.
Ryhmävoittaja Enzo. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen ei ehtinyt tähän kuvaan, kun joutui itsekin kuvaamaan. Tämän kuvan ottaja on ollut innoissaan jo ryhmävoitosta (olin minäkin tietenkin), kun kuvan rajaus on jäänyt sivuseikaksi.;)
Taas päästiin voittajan korokkeelle!:) Saanko esitellä:
BIS1 parsonrussellinterrieri MISELIN MAXFACTOR !
Tuomari BIS-kehässä oli Annukka Paloheimo.
Rotukehän arvosteli romanialainen Simu Calin, joka tuumasi Enzosta seuraavaa:
Very beautiful male. Typical head with good proportions. Keen expression. Beautiful, elegant topline. Very well set tail. Very elegant movement.
Onnea myös Karvahaalarin Milla Makialle VSP-sijasta!
Tässä nyt ollaan niin onnesta soikeana, että eipä osaa oikein mitään sanoa. Kaikenlaista muutakin päivitettävää ja kerrottavaa tänne blogiin olisi, mutta tämä shokkiuutinen meni nyt kaiken edelle.:)
Ryhmävoittaja Enzo. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen ei ehtinyt tähän kuvaan, kun joutui itsekin kuvaamaan. Tämän kuvan ottaja on ollut innoissaan jo ryhmävoitosta (olin minäkin tietenkin), kun kuvan rajaus on jäänyt sivuseikaksi.;)
Taas päästiin voittajan korokkeelle!:) Saanko esitellä:
BIS1 parsonrussellinterrieri MISELIN MAXFACTOR !
Tuomari BIS-kehässä oli Annukka Paloheimo.
Rotukehän arvosteli romanialainen Simu Calin, joka tuumasi Enzosta seuraavaa:
Very beautiful male. Typical head with good proportions. Keen expression. Beautiful, elegant topline. Very well set tail. Very elegant movement.
Onnea myös Karvahaalarin Milla Makialle VSP-sijasta!
Tässä nyt ollaan niin onnesta soikeana, että eipä osaa oikein mitään sanoa. Kaikenlaista muutakin päivitettävää ja kerrottavaa tänne blogiin olisi, mutta tämä shokkiuutinen meni nyt kaiken edelle.:)
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Oulu kv:t
Viikonloppuna oltiin Oulun kansainvälisissä näyttelyissä molempina päivinä. Parsoneita oli ilmoitettu kivasti, lauantaille 27 ja sunnuntaille 29. Muutenkin koiria oli tosi paljon, molempina päivinä yli 3000!
Lauantain tuomari, tanskalainen Kevin Brown, oli todella täsmällinen ja tarkka koirien tutkimisessa ja arvostelemisessa ja päivästä tulikin pitkä, kun kehä alkoikin jo myöhässä. Laatuarvostelunauhoissa oli melkein koko väriskaala käytössä, mutta jokunen ERIkin tuomarilta sentään irtosi. Enzo oli ROP ja tuttu tyttö Mona (Erimarin Annamania) VSP.
Tässä Enzon arvostelu:
4 years old of excellent type. Well made head. Well placed ears. Correct bite. Good neck and shoulders. Good frontlegs and feet. Correct body and topline. Tailset ok. Well angulated behind. Excellent movement and coat.
Tuomari Kevin Brown arvio Enzoa...
Tuomari spannasi koirat nostamalla ne rintakehästä pöydältä.
Enzo: "Ei täs mitään kun vaan näkis mihin äiskä laittaa sen lelun..."
Kuvat: Minna Tuomala
Ryhmässä olikin sitten sama tuomari. Enzo oli aika töpinää täynnä, mutta sain sen kohtuudella esitettyä (seisomiset meni hyvin, mutta liikkeessä yritti välillä vetää turhan paljon) ja se olikin RYP3!! Voiton vei komea norjalainen skotti (joka oli lopulta myös BIS) ja toiseksi tuli silkki.
Sunnuntaina päästiin kehään heti ysiltä ja tahti oli toinen topakan kehätoimitsijan ansiosta. Tuomarina oli Wim Wellens Hollannista. Jälleen Enzo miellytti tuomarin silmää ja Enzo oli taas ROP. VSP oli tällä kertaa Maki (Karvahaalarin Milla Makia). Onnea molemmille VSP-tytöille!
Enzon arvostelu:
Almost 4 years. Excellent type. Very nice balanced. Excellent head. Alert expression. Correct bite. Very nice angulations. Nice tailset. Nice level topline. Denze (dense?) coat. Small feet. Moved very well.
Enzo arvosteltavana.
Kuva: Minna Tuomala
Ryhmäkehässä käytiin myös pyörähtämässä, mutta tällä kertaa rahkeet riitti "vain" kuuden parhaan joukkoon. Enzolla oli ihan liikaa virtaa ja liikkeet toisten perässä meinasi mennä aina vetämiseksi, joten sitä pitäisi saada jotenkin harjoiteltua. Oikeastaan ongelma alkaa jo esiarvostelukehästä, jossa Enzo kerää itselleen kierroksia (ihmisten taputus, toisten vinkulelut, odottelu... kaikki antaa lisää virtaa). Pitää vissiin keksiä joku rentoutuskeino, joogaa tms.;)
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Kokkola kv ja Niitti
Olipas meillä vaiheikkaat kolme päivää. Alkuperäinen suunnitelma meni niin, että lauantaina Kokkolan näyttelyyn, sunnuntaina Niitin haku ja maanantaina lomaa, lepäilyä ja uuteen pentuun tutustumista. Toisin kävi, kun Enzo pärjäsikin näyttelyssä paremmin kuin osasimme kuvitellakaan! Parsoneita oli näyttelyssä vaivaiset viisi kappaletta, joista Enzo luotsautui ROPiksi. Tuomarina rotukehässä oli Harri Lehkonen, joka arvio Enzoa näin:
Hyvän kokoinen vahva, ryhdikäs uros. Erinomainen pää ja ilme. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Kaunis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Oikean laatuinen turkki. Hyvä väritys. Erinomaiset liikkeet. Todellinen ilo silmälle. :)
Sää kirkastui kauniiksi (paitsi voimakas tuuli kävi edelleen) ryhmäkehään mennessä ja kokoomakehästä suoriuduttiin mallikkaasti. Liikkeessä Enzolla oli varsinaisessa kilpailukehässä virtaa taas kuin duracell-pupulla ja ensimmäistä kertaa kokeilin mennä sen kanssa kevyttä juoksua. Uusi liikuntamuoto tuntuikin hyvältä ratkaisulta, sillä tosi reipas kävely ottaa äkkiä jalkoihin ja toisaalta jos en pysy Enzon vauhdissa mukana se saattaa alkaa vetämään. Seisominen ei sitten käynytkään aivan niin helposti, kun oma lelu ei tällä kertaa kiinnostanut pätkääkään. Onneksi toisten hiirien vingutus kuului edestäpäin, niin sain Enzon edes pari kertaa seisomaan kivasti ilman lelua. Siinä yhteistyöhenkeä etsiessä kilpakumppaneita tippui pikkuhiljaa matkasta ja lopulta oltiin samassa tilanteessa kuin Rovaniemellä: Kaksi viimeistä jäljellä, airedale ja Enzo. Tällä kertaa Enzo liikkui kuin unelma, mutta silti en ollut uskoa silmiäni, kun tuomari (Janiki Steinbock, Israel) tuli ojentamaan punaisen ruusukkeen minulle! Kun järkytyksestä (positiivisesta sellaisesta:)) oli selvitty, tajusimme että tännehän pitää nyt sitten tulla huomennakin. Onneksi Airiaisille sopi että haemme Niitin vasta maanantaina (se siitä lepopäivästä...;)).
Sunnuntaina köröttelimme takaisin Kokkolaan Pielaveden tukikohdasta. Aleksi sai onneksi jäädä hoitoon Nikon äitille. Näyttelypaikalla aloimme katselemaan mikä ryhmäkehien tilanne on, kun kuului "...ja tässä ovat ryhmän 8 neljä finalistia..." Hiukkasen tuli kiire vessaan ja valmistautumaan! Onneksi ryhmän 10 jälkeen oli vielä veteraanit ja kehän järjestelyissä kesti tovi, niin ehdin minäkin henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen. Enzo nyt olisi varmaan ollut valmis kehään vaikka suoraan autosta. Enzo esiintyikin hyvin ja maltillisesti ja niin siinä sitten kävi, että Enzo teki jälleen historiaa ottamalla kaikkien aikojen parhaan BIS-sijoituksen kaikkien rotujen näyttelyssä (viisaammat tiesi kertoa, että sijoitus ei ollut lajiaan ensimmäinen, sillä v.-98 on tullut parsonille BIS5-sija)! Enzo oli siis BIS3 ja vielä kansainvälisessä näyttelyssä!! Aivan huikeaa.:D Edelle menivät vain afgaaninvinttikoira ja gordoninsetteri. Best In Shown valitsi Kenneth Edh Ruotsista. Jos en olisi ollut melkein koko tulomatkaa puhelimessa, niin olisi varmaan ollut sellanen typerä kestohymy naamalla.;D
Odotellaan, että tuomari tekee päätöksensä...
...ja tässä on tulos: BIS3!!!
Eilen Aleksi jäi vuorostaan minun äitini hoiviin ja nyt suuntasimme kohti Ristiinaa. Niitti (virallisemmin Joutilaan Top Niitti) oli vain kaunistunut viime näkemästä, mutta karvaa ei ollut tullut lisää, joten saapa nähdä jääkö siitä peräti sileäkarvainen. Vierailu Airiaisessa jäi vähän pikaiseksi, mutta toivottavasti nähdään tässä vielä kesän aikana. Suuri kiitos tästä ihanasta neidistä, luonnetta pikku likalta löytyy ainakin siihen malliin, että eiköhän tästä siihen tarkoitukseen ole mihin on ensisijaisesti hankittukin.:) Niitistä lisää, kunhan ollaan hetki asuttu saman katon alla.
Paluumatkalla poikkesimme vielä Enzon kasvattaja-Jaanaa moikkaamassa ja samalla saatiin Enzon Vuoden näyttelyparsonuros- ja Vuoden lut parson-palkinnot sekä Metkun Venäjän valionarvodiplomi. Kiitos Jaana kun hoidit Metkun paperit Venäjälle, niin tuli sekin asia hoidettua.:) Harmi kun ei joudettu sielläkään viipymään pitemmän aikaa, kun kotimatkaa oli vielä reilusti taittamatta.
Kotona perheen nuorimmaiset pääsi tutustumaan toisiinsa vasta paremmin ja melkoisen hässäkän saivatkin aikaan, kun villitsivät toinen toistaan. Parin jäähyminutin jälkeen tilanne saatiin kuitenkin rauhottumaan.;) Niitti on onneksi tosi fiksu ja uskoo kyllä kun sanoo topakasti, tuo ihmislapsi on vähän kovempikalloinen tapaus. Liiallisin into Niittiä kohtaan on kuitenkin jo laantunut, että eiköhän tämä arki ala tästä rullaamaan ihan mukavasti.
Hyvän kokoinen vahva, ryhdikäs uros. Erinomainen pää ja ilme. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Kaunis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Oikean laatuinen turkki. Hyvä väritys. Erinomaiset liikkeet. Todellinen ilo silmälle. :)
Sää kirkastui kauniiksi (paitsi voimakas tuuli kävi edelleen) ryhmäkehään mennessä ja kokoomakehästä suoriuduttiin mallikkaasti. Liikkeessä Enzolla oli varsinaisessa kilpailukehässä virtaa taas kuin duracell-pupulla ja ensimmäistä kertaa kokeilin mennä sen kanssa kevyttä juoksua. Uusi liikuntamuoto tuntuikin hyvältä ratkaisulta, sillä tosi reipas kävely ottaa äkkiä jalkoihin ja toisaalta jos en pysy Enzon vauhdissa mukana se saattaa alkaa vetämään. Seisominen ei sitten käynytkään aivan niin helposti, kun oma lelu ei tällä kertaa kiinnostanut pätkääkään. Onneksi toisten hiirien vingutus kuului edestäpäin, niin sain Enzon edes pari kertaa seisomaan kivasti ilman lelua. Siinä yhteistyöhenkeä etsiessä kilpakumppaneita tippui pikkuhiljaa matkasta ja lopulta oltiin samassa tilanteessa kuin Rovaniemellä: Kaksi viimeistä jäljellä, airedale ja Enzo. Tällä kertaa Enzo liikkui kuin unelma, mutta silti en ollut uskoa silmiäni, kun tuomari (Janiki Steinbock, Israel) tuli ojentamaan punaisen ruusukkeen minulle! Kun järkytyksestä (positiivisesta sellaisesta:)) oli selvitty, tajusimme että tännehän pitää nyt sitten tulla huomennakin. Onneksi Airiaisille sopi että haemme Niitin vasta maanantaina (se siitä lepopäivästä...;)).
Sunnuntaina köröttelimme takaisin Kokkolaan Pielaveden tukikohdasta. Aleksi sai onneksi jäädä hoitoon Nikon äitille. Näyttelypaikalla aloimme katselemaan mikä ryhmäkehien tilanne on, kun kuului "...ja tässä ovat ryhmän 8 neljä finalistia..." Hiukkasen tuli kiire vessaan ja valmistautumaan! Onneksi ryhmän 10 jälkeen oli vielä veteraanit ja kehän järjestelyissä kesti tovi, niin ehdin minäkin henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen. Enzo nyt olisi varmaan ollut valmis kehään vaikka suoraan autosta. Enzo esiintyikin hyvin ja maltillisesti ja niin siinä sitten kävi, että Enzo teki jälleen historiaa ottamalla kaikkien aikojen parhaan BIS-sijoituksen kaikkien rotujen näyttelyssä (viisaammat tiesi kertoa, että sijoitus ei ollut lajiaan ensimmäinen, sillä v.-98 on tullut parsonille BIS5-sija)! Enzo oli siis BIS3 ja vielä kansainvälisessä näyttelyssä!! Aivan huikeaa.:D Edelle menivät vain afgaaninvinttikoira ja gordoninsetteri. Best In Shown valitsi Kenneth Edh Ruotsista. Jos en olisi ollut melkein koko tulomatkaa puhelimessa, niin olisi varmaan ollut sellanen typerä kestohymy naamalla.;D
Odotellaan, että tuomari tekee päätöksensä...
...ja tässä on tulos: BIS3!!!
Eilen Aleksi jäi vuorostaan minun äitini hoiviin ja nyt suuntasimme kohti Ristiinaa. Niitti (virallisemmin Joutilaan Top Niitti) oli vain kaunistunut viime näkemästä, mutta karvaa ei ollut tullut lisää, joten saapa nähdä jääkö siitä peräti sileäkarvainen. Vierailu Airiaisessa jäi vähän pikaiseksi, mutta toivottavasti nähdään tässä vielä kesän aikana. Suuri kiitos tästä ihanasta neidistä, luonnetta pikku likalta löytyy ainakin siihen malliin, että eiköhän tästä siihen tarkoitukseen ole mihin on ensisijaisesti hankittukin.:) Niitistä lisää, kunhan ollaan hetki asuttu saman katon alla.
Paluumatkalla poikkesimme vielä Enzon kasvattaja-Jaanaa moikkaamassa ja samalla saatiin Enzon Vuoden näyttelyparsonuros- ja Vuoden lut parson-palkinnot sekä Metkun Venäjän valionarvodiplomi. Kiitos Jaana kun hoidit Metkun paperit Venäjälle, niin tuli sekin asia hoidettua.:) Harmi kun ei joudettu sielläkään viipymään pitemmän aikaa, kun kotimatkaa oli vielä reilusti taittamatta.
Kotona perheen nuorimmaiset pääsi tutustumaan toisiinsa vasta paremmin ja melkoisen hässäkän saivatkin aikaan, kun villitsivät toinen toistaan. Parin jäähyminutin jälkeen tilanne saatiin kuitenkin rauhottumaan.;) Niitti on onneksi tosi fiksu ja uskoo kyllä kun sanoo topakasti, tuo ihmislapsi on vähän kovempikalloinen tapaus. Liiallisin into Niittiä kohtaan on kuitenkin jo laantunut, että eiköhän tämä arki ala tästä rullaamaan ihan mukavasti.
"Näitä mun pitäis kulma tuoda pesistä. Höh, ihan helppoo, eihän tää edes sano mitään!"
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Rovaniemi kv
Käytiin eilen pyörähtämässä keikka Rovaniemellä. Lähteminen tosin oli vielä perjantai-iltana vaakalaudalla, kun Enzon passi (eli rokotustodistukset) olikin hukassa. Siinä ehti jo tilanne kiristyä aikalailla, kun passin etsimisen sijaan keskityttiin etsimään syyllistä ja miettimään millä ne rokotukset tähän hätään todistaisi.;) Lopulta (kun minä ainakin olin jo melkein luopunut toivosta) päätettiin tonkia kaikki mahdottomaltakin tuntuvat paikat läpi ja niinhän se sitten vaan löytyi, metsästyspuvun takin taskusta. Oli päässyt unohtumaan, että käytiinhän me viime näyttelyn jälkeen kokeilemassa Ruotsin luolakokeen omaista harjoitusta.
Näyttelyyn oli ilmoitettu 16 parsonia ja tuomarina toimi Tiina Taulos. Säätäkin jännättiin etukäteen, mutta niin vain alkoi aurinkokin paistaa ja oli lopulta oikein kiva ilma näyttelylle. Enzo oli ROP ja Karvahaalarin Milla Makia VSP. Onnea vielä Makille omistajineen! Lisään arvostelun myöhemmin, kunhan löydän arvostelulapun (ei koira karvoistaan pääse, taas meillä on tavarat hukassa tai ainakin sekaisin;P).
VSP Maki ja ROP Enzo
Ryhmäkehään jäätiin tietenkin, vaikka olihan siinäkin odottaminen, kun ryhmäkehät alkoi yli tunnin myöhässä. Enzoa selvästi hieman jo väsytti, mutta kun se hoksasi minulla olevan aivan uuden karhea lelu, niin johan tuli poikaan taas virtaa.:) Jopa hieman liikaa, kun parilla eka seisotuksella ei meinannut malttaa pysyä aloillaan. Enzo pistelikin menemään kuin pieni veturi, kun päästiin astelemaan ryhmäkehään. Kenties näyttävä sisääntulo teki ryhmätuomariin (Petru Muntean) vaikutuksen tai sitten hän pongasi meidät jo kun oltiin ajoissa kokoomakehässä poseeraamassa, mutta Enzo valittiin jatkoon. Ja sitten neljän parhaan joukkoon. Lopulta jäljellä oli enää Enzo ja ruotsalainen cairn. Sitten tapahtui se surullisen kuuluisa "Enzosta ei ikinä tiedä mitä se keksii". Tuomari halusi katsoa nämä kaksi parasta vielä liikkeessä ja Enzo lähti jostain syystä laukalla. Korjasin (muka) sen liikettä niin, että minun vinkkelistä se näytti menevän ihan ok (ei tosin sellaisella draivilla kuin parhaimmillaan, mutta siihen asiaan ei pysty paljon itse auttamaan), mutta kuulemma se oli mennyt jotenkin kummasti. En tiedä vaikuttiko tämä sijoitukseen, mutta Enzo oli RYP2. Joka on siis mielettömän hyvin ja hienosti ja mahtavasti ja olen sijoitukseen enemmän kuin tyytyväinen, mutta vähän jäi kaivelemaan, että en saanut sitä liikkumaan hyvin. Sellainen aina harmittaa, jos ei ole pysytynyt antamaan parastaan. Mutta joka tapauksessa, Enzon tulostilastot komistuivat taas yhdellä ryhmäsijoituksella ja sitä voidaankin juhlia koko seuraava viikko loman merkeissä!:D
Esiarvostelukehässä poseerausta.
RYP2!!
Näyttelyyn oli ilmoitettu 16 parsonia ja tuomarina toimi Tiina Taulos. Säätäkin jännättiin etukäteen, mutta niin vain alkoi aurinkokin paistaa ja oli lopulta oikein kiva ilma näyttelylle. Enzo oli ROP ja Karvahaalarin Milla Makia VSP. Onnea vielä Makille omistajineen! Lisään arvostelun myöhemmin, kunhan löydän arvostelulapun (ei koira karvoistaan pääse, taas meillä on tavarat hukassa tai ainakin sekaisin;P).
VSP Maki ja ROP Enzo
Ryhmäkehään jäätiin tietenkin, vaikka olihan siinäkin odottaminen, kun ryhmäkehät alkoi yli tunnin myöhässä. Enzoa selvästi hieman jo väsytti, mutta kun se hoksasi minulla olevan aivan uuden karhea lelu, niin johan tuli poikaan taas virtaa.:) Jopa hieman liikaa, kun parilla eka seisotuksella ei meinannut malttaa pysyä aloillaan. Enzo pistelikin menemään kuin pieni veturi, kun päästiin astelemaan ryhmäkehään. Kenties näyttävä sisääntulo teki ryhmätuomariin (Petru Muntean) vaikutuksen tai sitten hän pongasi meidät jo kun oltiin ajoissa kokoomakehässä poseeraamassa, mutta Enzo valittiin jatkoon. Ja sitten neljän parhaan joukkoon. Lopulta jäljellä oli enää Enzo ja ruotsalainen cairn. Sitten tapahtui se surullisen kuuluisa "Enzosta ei ikinä tiedä mitä se keksii". Tuomari halusi katsoa nämä kaksi parasta vielä liikkeessä ja Enzo lähti jostain syystä laukalla. Korjasin (muka) sen liikettä niin, että minun vinkkelistä se näytti menevän ihan ok (ei tosin sellaisella draivilla kuin parhaimmillaan, mutta siihen asiaan ei pysty paljon itse auttamaan), mutta kuulemma se oli mennyt jotenkin kummasti. En tiedä vaikuttiko tämä sijoitukseen, mutta Enzo oli RYP2. Joka on siis mielettömän hyvin ja hienosti ja mahtavasti ja olen sijoitukseen enemmän kuin tyytyväinen, mutta vähän jäi kaivelemaan, että en saanut sitä liikkumaan hyvin. Sellainen aina harmittaa, jos ei ole pysytynyt antamaan parastaan. Mutta joka tapauksessa, Enzon tulostilastot komistuivat taas yhdellä ryhmäsijoituksella ja sitä voidaankin juhlia koko seuraava viikko loman merkeissä!:D
Esiarvostelukehässä poseerausta.
RYP2!!
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Meille tulee vauva
Siis koiravauva, tietenkin.;) Kolmannen koiran paikka on ollut auki jo jonkin aikaa ja nyt se sitten täyttyy kolmen viikon päästä. Alkuun katselimme yhdistelmää eri sukuisista vanhemmista kuin nämä nykyiset on, mutta sitten huomasimme käyttöominaisuuksiltaan niin mielenkiintoisen yhdistelmän, että päätettiin joustaa tuosta erisukuisuus-kriteeristä. Niinpä meille on nyt tulossa "Niitti" Joutilaan kennelistä. Kävimme eilen katsomassa pentuja (ovat nyt 6-viikkoisia) ja koko pesue on kyllä oikein kivan näköistä sakkia.:) Valinta neljästä nartusta oli kuitenkin aika selvä. Kumminkohan päin siinä mahtoi käydä, valitsiko Niitti meidät vai me Niitin, mutta tämä tyttö kävi meidät ekana moikkaamassa ja kun oltiin lähtöä tekemässä, niin Niitti lähti autolle niillä elkein, että minähän lähden sitten kai mukaan. Se myös selvästi tunsi jo nimensä, kun muuten ei jutteluun niin erikoisesti reagoinut, mutta kun tuumasin sille, että mitä Niitti, niin häntä alkoi vispata vimmatusti.;) Tässä hän nyt sitten on:
Niitti tulee meille lähinnä metsästyskoiraksi, mutta jos siitä jotain muutakin tulee, niin mikäs siinä. Nättihän tuo on kun sika pienenä ainakin tässä vaiheessa.:)
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Pääsiäisen supit
Pääsiäinen tuli vietettyä koko perheen voimin pielavedellä. Ja tottahan toki piti metsälläkin käydä kun tilaisuus oli. Lauantaina kävimme Janin kanssa katsastamassa mahdollisia supin jälkiä, kun perjantaina satoi reilusti lunta. sade oli kuitenkin jatkunut lauantain vastaisena yönäkin, eikä supit olleet liikkuneet ollenkaan. Sunnuntaina lähdinkin paljon toiveikkaampana uuteen yritykseen, nyt Mikon kanssa. Jo ajellessani seudulle missä ruukaamme metsästellä, huomasin tien penkalla kahdet edellisyön supin jäljet. Ei muuta kuin hakemaan osakeyhtiön metsästys-subaru (yhteisomistuksessa kahden jahtikaverini kanssa) ja Mikko kyytiin. Pitkä oli ollut supipariskunnan yöllinen ruoka reissu sänkipellolle, piilopaikka löytyi parin tunnin jäljestyksen jälkeen mäen rinteessä sijainneesta kivilouhikosta. Meikäläinen sai lähteä hakemaan koiran ja muut tarpeet autosta, suksilla kun olin liikkeellä. Pyysin Mikkoa soittamaan kuitenkin vielä Jounille, että tulisi kaveriksi kantamaan tavaroita ja tuomaan haulipyssynkin varmuuden vuoksi. Vartti siinä sitten tutkittiin kivikkoa, ja mietittiin uskaltaako sinne laittaa koiraa ollenkaan. Isoja oli muutamat kivet ja koko kivikko sijaitsi vielä kallion päällä. Katsoin kuitenkin paikan turvalliseksi ja päästin Enzonkin tutkimaan paikkaa. Nopeasti se otti vainun ja tunki itsensä lumen läpi kasaan, juuri siihen kohtaan jossa supit olivat. Puolen tunnin jälkeen pääsi Jouni toiseen supiin käsiksi ja sai sen vedettyä ulos, jolloin toinen supi otti ritolat ja karkasi alarinteeseen. Onneksi oli se haulikko mukana ja saatiin tämänkin supin karku tyssättyä. Pääsiäisen saldona siis kaksi supia. 
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Raution näyttely
Pikapäivitys... Minne se kaikki aika katoaa, kun ei ennätä tänne edes kirjottaa.
Niin, lauantaina avattiin siis virallisesti tämän vuoden näyttelykausi (CoC:a ei voi laskea, kun se ei ollut oikea näyttely) Raution ryhmänäyttelyllä. Kyllä onkin jo näyttelyvarpaita vipattanut!;) Oli taas mukava nähdä kaikkia tuttuja ja uusia ihmisiä ja parsoneita. Vaihteeksi oli myös kiva olla tuommoisessa pienemmässä näyttelyssä. Tässäpä tuomarin (Paavo Mattila) arvio Enzosta:
Erinom. uros. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Erinom. ylälinja, samoin runko ja takaosa. Erinom. häntä. Liikkuu hyvin. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat. Miellyttävä käytös.
Enzo oli siis ROP. Erityisesti ilahdutti se, että pitkästä näyttelytauosta huolimatta Enzo malttoi keskittyä tosi hienosti oleelliseen ja esiintyi mun mielestä hyvin.
Samassa kyydissä meillä oli Kuusamon Marja-Leena ja Roosa, kiitos molemmille matkaseurasta! Marja-Leenan kasvatti Otto sai näyttelyssä ensimmäisen sertinsä, joten tunnelma olisi varmaan ollut tulomatkalla katossa, jos meikäläinen takapenkillä olisi pysynyt hereillä.;) Samana päivänä Enzon Lulu-sisko sai muuten toisen sertinsä Savitaipaleella, onnea Lullukalle. On nää vaan hieno sisarusparvi.:)
Niin, lauantaina avattiin siis virallisesti tämän vuoden näyttelykausi (CoC:a ei voi laskea, kun se ei ollut oikea näyttely) Raution ryhmänäyttelyllä. Kyllä onkin jo näyttelyvarpaita vipattanut!;) Oli taas mukava nähdä kaikkia tuttuja ja uusia ihmisiä ja parsoneita. Vaihteeksi oli myös kiva olla tuommoisessa pienemmässä näyttelyssä. Tässäpä tuomarin (Paavo Mattila) arvio Enzosta:
Erinom. uros. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Erinom. ylälinja, samoin runko ja takaosa. Erinom. häntä. Liikkuu hyvin. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat. Miellyttävä käytös.
Enzo oli siis ROP. Erityisesti ilahdutti se, että pitkästä näyttelytauosta huolimatta Enzo malttoi keskittyä tosi hienosti oleelliseen ja esiintyi mun mielestä hyvin.
Samassa kyydissä meillä oli Kuusamon Marja-Leena ja Roosa, kiitos molemmille matkaseurasta! Marja-Leenan kasvatti Otto sai näyttelyssä ensimmäisen sertinsä, joten tunnelma olisi varmaan ollut tulomatkalla katossa, jos meikäläinen takapenkillä olisi pysynyt hereillä.;) Samana päivänä Enzon Lulu-sisko sai muuten toisen sertinsä Savitaipaleella, onnea Lullukalle. On nää vaan hieno sisarusparvi.:)
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Kuvahaaste ja Metkun synttärit
Sain kuvahaasteen Uhman ja Åskun Minnalta. Ohjeet meni näin:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.
Tässä meidän kuva.
En ymmärrä millä logiikalla meidän kuvakansiot on järjestäytyneet, mutta neljännen kansion neljäs kuva oli siis Metkun pojasta Cosmosta. Kuva on otettu meidän edellisessä asunnossamme Oulun Kiviniemessä 7.3.2006, kun Heli tuli näyttämään miten Cosmo-poika on kasvanut. Cosmo on siis kuvassa noin 3 kk vanha.
Samasta kansiosta löytyi kuva Enzon haamusta, pitää laittaa sekin tähän.
Haastan seuraavat bloggaajat:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.
Tässä meidän kuva.
En ymmärrä millä logiikalla meidän kuvakansiot on järjestäytyneet, mutta neljännen kansion neljäs kuva oli siis Metkun pojasta Cosmosta. Kuva on otettu meidän edellisessä asunnossamme Oulun Kiviniemessä 7.3.2006, kun Heli tuli näyttämään miten Cosmo-poika on kasvanut. Cosmo on siis kuvassa noin 3 kk vanha.
Samasta kansiosta löytyi kuva Enzon haamusta, pitää laittaa sekin tähän.
Haastan seuraavat bloggaajat:
Tänään on siis myös Metkun syntymäpäivä, onnea Metku 5 v.! Synttäreitä voidaankin viettää koko päivä, kun ollaan koko perheen voimin kotona sairastamassa (no koirat siis onneksi terveitä)...
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Kurssilla ja vuosikokous
Eilen pidettiin Parsonrussellinterrierit Ry:n vuosikokous Hyvinkäällä, jossa palkittiin Vuoden parsonit 2008. Enzo nappasi voiton kahdessa sarjassa ja meriittilistalle lisättiin Vuoden LUT-parson 2008 ja Vuoden näyttelyparsonuros 2008 tittelit. Jälkimmäisen kisan Enzo voitti kolmannen kerran peräkkäin, eli voitto on tullut joka osallistumiskerta.:D On tuo poika kyllä sellainen kultakimpale että. Ei siis titteleitten takia, vaan että sen kanssa on mahtava harrastaa ja se on myös mitä ihanin kotikoira.<3
Itse osallistuin viikonloppuna kasvattajan peruskurssille. Olen vähän miettinyt kennelnimen vaihtoa ja kennelnimen anomiseen tarvitaan kyseisen kurssin suoritus. Kurssi oli kyllä tosi mielenkiintoinen, vaikka itselle uutta asiaa ei juuri tullutkaan. Voin kyllä suositella kaikille. Kurssille saa siis osallistua kuka vain eli ei tarvitse välttämättä olla kasvattaja tai kasvattajaksi aikova. Kennelnimeä haluaisin vaihtaa siksi, että nykyinen Meu Amor's on aikoinaan (v. 2000) anottu shelteille, eikä minusta oikein sovi parsonille. Olisi kyllä kannattanut miettiä nimi paremmin ensimmäisellä kerralla, kun nykyään tuosta lystistä saa pulittaa saman summan euroissa, kuin ennen markoissa...
Itse osallistuin viikonloppuna kasvattajan peruskurssille. Olen vähän miettinyt kennelnimen vaihtoa ja kennelnimen anomiseen tarvitaan kyseisen kurssin suoritus. Kurssi oli kyllä tosi mielenkiintoinen, vaikka itselle uutta asiaa ei juuri tullutkaan. Voin kyllä suositella kaikille. Kurssille saa siis osallistua kuka vain eli ei tarvitse välttämättä olla kasvattaja tai kasvattajaksi aikova. Kennelnimeä haluaisin vaihtaa siksi, että nykyinen Meu Amor's on aikoinaan (v. 2000) anottu shelteille, eikä minusta oikein sovi parsonille. Olisi kyllä kannattanut miettiä nimi paremmin ensimmäisellä kerralla, kun nykyään tuosta lystistä saa pulittaa saman summan euroissa, kuin ennen markoissa...
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Viiden supin viikonloppu Pielavedellä
Vasta pari viikkoa sitten pääsin sanomasta, että kovan työn takana on löytää koiralle tekemistä metsästyksen parista, kun jo tärppäsikin tänä viikonloppuna. Yhteensä viisi supia toimitettiin Enzon avustuksella paikalliselle nahkurille. Aloitimme urakan lauantaiaamuna ajelemalla autolla metsäteitä katsellen merkkejä supin liikkeistä. Pari tuntia kerkesimme haravoida teitä tuloksetta, kun parahiksi soitteli paikallinen metsämies hiihdelleensä supiparin jälkiä ojan penkalle mistä olivat painuneet maan alle. Vartissa olimme paikalla, ja koira töihin. Paljon ei ollut maata edessä lapioitavana, joten nopeasti saimme kaksi supia ulos kolostaan.
Tyytyväinen olisin ollut jo neljään supiin, mutta Annen ja Aleksin kanssa ajellessa jo kotiin pysähdyimme vielä matkalle, koska miehet olivat jäljittäneet supin kivikasaan, joka oli pellolla aivan kotimatkamme tien varressa. Sanoin Annelle käyväni vain katsomassa uteliaisuuttani minkälainen paikka se on, mutta kun Ruuti-saku ei kasaan mahtunut pirautin Annelle josko se laskisi Enskan katsomaan kasaa. Jotain tuntui Anne tupisevan, kun näimme sen laskevan juuri pestyn Enzon irti autosta ja kohta meidän huudeltua se paikalle oli koira jo kasassa. Puolitoista tuntia oli siinä sitten mennyt ku meidän sitikka poistui parkista ja miehet jo epäilivät emännän lähteneen eropaperien tekoon. Onnekseni vain pisuhätä oli yllättänyt ja kahden tunnin kivien siirtelyn jälkeen palasimme autoille supin kanssa. Vähän aikaa oli peräpeilissä tuima ilme, olihan Anne joutunut odottamaan Aleksin kanssa autossa kokoajan. Aleksi oli kuitenkin nukkunut melkein kokoajan ja Annekin leppyi siitä sitten kiristettyään minulta hartiahieronnan illaksi.
Lauantain saalis. (Kuva Mikko Tenhunen)
Etsimme vielä tovin lisää jälkiä tuloksetta ja kun keli meni paljon plussan puolelle päätimme jättää erään mäen kiertämisen seuraavalle päivälle lumen tartuessa suksen pohjiin. Sunnuntaiaamuna olimmekin Mikon kanssa ajoissa liikkeellä, koska yön pikkupakkasen kuivattamassa lumessa toivoimme liikkumisen olevan helpompaa. Hukkasimmepa siinä sitten 45 minuuttia heti aamusta luottaessamme liikaa subarumme menokykyyn lumessa. Mielessäni jo taisin taas hukkareissua hokea kun mäen toinen laita todettiin jäljettömäksi, ja suuntasimme toiselle laidalle suoraan mäen yli. Tiesimme tällä laidalla olevan ison kiven, jonka alta saimme viime keväänä Ruuti-sakulla supiparin ja onneksemme totesimme nyt kivelle johtavan oikein polun jonka supit olivat yöllisillä reissuillaan polkeneet. Kiven vierellä panostin aseeni ja sovimme passipaikat, Enska veteli sillä aikaa supin käryä kirsun täyteen, joten nopeasti painoi poika kiven alle löysättyäni hihnan. Olisiko vartin kestänyt paini kiven alla, kun toinen supeista Enskan painostamana änkesi itseään pienestä kolosta ulos minun vieressäni juuttuen kuitenkin siihen kiinni. Kun sain korjattua sen siitä pois, juuri leskeytynyt supi katsoi parahiksi poistua kiven alta Mikon puolelta päästen vieressä olevan pienemmän kiven alle Mikon olessa vielä ampumatta kimmoke vaaran takia. Nyt oli supi umpikujassa ja Enzon päästessä kutittelemaan supia takapuolesta työnti tämäkin supi päänsä kiven kolosta näkyviin ja Mikko sai sen helposti lopetettua.
Etsimme vielä tovin lisää jälkiä tuloksetta ja kun keli meni paljon plussan puolelle päätimme jättää erään mäen kiertämisen seuraavalle päivälle lumen tartuessa suksen pohjiin. Sunnuntaiaamuna olimmekin Mikon kanssa ajoissa liikkeellä, koska yön pikkupakkasen kuivattamassa lumessa toivoimme liikkumisen olevan helpompaa. Hukkasimmepa siinä sitten 45 minuuttia heti aamusta luottaessamme liikaa subarumme menokykyyn lumessa. Mielessäni jo taisin taas hukkareissua hokea kun mäen toinen laita todettiin jäljettömäksi, ja suuntasimme toiselle laidalle suoraan mäen yli. Tiesimme tällä laidalla olevan ison kiven, jonka alta saimme viime keväänä Ruuti-sakulla supiparin ja onneksemme totesimme nyt kivelle johtavan oikein polun jonka supit olivat yöllisillä reissuillaan polkeneet. Kiven vierellä panostin aseeni ja sovimme passipaikat, Enska veteli sillä aikaa supin käryä kirsun täyteen, joten nopeasti painoi poika kiven alle löysättyäni hihnan. Olisiko vartin kestänyt paini kiven alla, kun toinen supeista Enskan painostamana änkesi itseään pienestä kolosta ulos minun vieressäni juuttuen kuitenkin siihen kiinni. Kun sain korjattua sen siitä pois, juuri leskeytynyt supi katsoi parahiksi poistua kiven alta Mikon puolelta päästen vieressä olevan pienemmän kiven alle Mikon olessa vielä ampumatta kimmoke vaaran takia. Nyt oli supi umpikujassa ja Enzon päästessä kutittelemaan supia takapuolesta työnti tämäkin supi päänsä kiven kolosta näkyviin ja Mikko sai sen helposti lopetettua.
Kiven alta korjatut supit. (Kuva Mikko Tenhunen)
Tyytyväinen olisin ollut jo neljään supiin, mutta Annen ja Aleksin kanssa ajellessa jo kotiin pysähdyimme vielä matkalle, koska miehet olivat jäljittäneet supin kivikasaan, joka oli pellolla aivan kotimatkamme tien varressa. Sanoin Annelle käyväni vain katsomassa uteliaisuuttani minkälainen paikka se on, mutta kun Ruuti-saku ei kasaan mahtunut pirautin Annelle josko se laskisi Enskan katsomaan kasaa. Jotain tuntui Anne tupisevan, kun näimme sen laskevan juuri pestyn Enzon irti autosta ja kohta meidän huudeltua se paikalle oli koira jo kasassa. Puolitoista tuntia oli siinä sitten mennyt ku meidän sitikka poistui parkista ja miehet jo epäilivät emännän lähteneen eropaperien tekoon. Onnekseni vain pisuhätä oli yllättänyt ja kahden tunnin kivien siirtelyn jälkeen palasimme autoille supin kanssa. Vähän aikaa oli peräpeilissä tuima ilme, olihan Anne joutunut odottamaan Aleksin kanssa autossa kokoajan. Aleksi oli kuitenkin nukkunut melkein kokoajan ja Annekin leppyi siitä sitten kiristettyään minulta hartiahieronnan illaksi.
Niko
tiistai 10. maaliskuuta 2009
River silmätarkastuksessa
Kasvattini River (M.A. Perdita) kävi eilen silmätarkastuksessa ja silmät olivat täysin terveet. Astutan Riverin kesän juoksusta ja uroskin on melko varmaksi valittu. Sain eilen Anne-Marialta sähköpostin, jossa oli kerrottu Riverin ensimmäisistä pennuista ja tuli oikein hyvä mieli siitä. Kaikki pennut tuntuvat olevan reippaita ja ulkomuodoltaankin ihan komeaa sakkia.:) Hyvillä mielin siis odotan mahdollisia omia pentuja.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Metsällä pitkästä aikaa
Kävimme koko perheen voimin moikkaamassa vanhuksia pielavedellä, joten minulle tuli oiva tilaisuus käydä koirien kanssa metsällä. Lauantaipäivän aloitin ajokoirani Rikun kanssa, joka ei ole tänä talvena paljon ajupuuhiin päässytkään laiskuuteni takia. Tavoilleen uskollisena Riku ei pitkään jänöä hakenut, joten kohta jo ajo raikui tiheässä kuusitaimikossa. Taimikko oli kuitenkin pitkäkorvan mielestä liian helppoa maastoa koiralle vähemmän lumen takia, joten tämä päätti tehdä pelin epäreiluksi siirtymällä harvalle koivikolle jossa lunta olikin sitten tuplasti kuusikkoon verrattuna. Hajurakoa tulikin sitten nopeasti Rikuun ja jänön meno muuttui hitaaksi ja tarkkaavaiseksi. Niinpä se sitten havaitsi meikäläisenkin tärinän ja vapinan pakkasessa koivikon laidalla ja väisti helposti lähettämäni harvan hauliparven jatkaen matkaansa nyt toki hieman ripeämpää vauhtia. Kolme tuntia jaksoi Riku vielä jänön perässä uppuroida hangessa kun väsy iski, joten katsoin parhaaksi lähteä pois. Kun päivä ei ollut kuin puolessa, kilautin sitten kaverilleni Mikolle ja ehdotin hänelle jo perinteeksi tänä talvena muodostunutta tyhjien maapesien/latojen tarkastuskierrosta. Eipä tehnyt poikkeusta Mikko tälläkään kertaa, vaan kohta hiihteli meikäläisen edessä lapioita toinen kainalo pullollaan. Itse lompsin perässä lumikenkät jalassa loppuja rojuja kantaen ja hännän pitäjänä tuli Enzo. Huonolta näytti nytkin maapesälle tultaessa, suuaukot oli lumesta ummessa ja emme havainneet luolaston ympärillä olleen muutenkaan elämää. Annoimme Enskan kuitenkin touhuta maan alla, ja hetken jo luulimme siellä jotain olevankin Enskan aloittaessa haukun joka pysyi paikallaan.pitkään sitä ei kuitenkaan kestänyt, ja vaikka avasimme luolan tuosta kohdasta, emme sieltä mitään löytäneet. Liekkö ahdasta paikkaa koira sadatellut.Suuntasimme siitä sitten vielä eräälle ladolle mistä emme ole mitään ikinä löytäneet, mutta tarkastettu se aina joskus on, koska viime keväänä oli supipari senkin alla jäljistä päätellen käväissyt. Rikkomaton oli hanki ladon ympärillä nytkin ja jo alkoi se tuttu epätoivo hiipiä puseroon,niin monesti on se lyhin tikku jäänyt käteen paikkoja kiertäessä. Niinpä katsoimmekin toisiamme suurin silmin kun, korviimme kajahti enskan ilmoitushaukku heti sen mentyä ladon alle. Kun ei ole näitä tapahtumia paljon viime aikoina ollut,niin mukavasti alkoi rinnassa jo pomppoilla kun kuuli että homma meni välillä ladon alla ralliksi, ja piti vahtia mistä kohtaa harvaa latoa riista pyrkisi mahdollisesti ulos. kävipä siinä sitten supi esittäytymässäkin seinustalla, ja olisi varmaan tullutkin ulos tietäessään meikäläisen tähtäyksen olevan kalibroinnin tarpeessa, minkä osoitti jo aamuinen jänispyynti. Vaan taisto jatkui ladon alla aina siihen saakka, kunnes supi ajautui ahtaaseen rakoseen Enskan painostamana, josta se oli helppo meidän korjata talteen. Lisää ei sen ladon alta sitten elukkaa löytynytkään, ja tämäkin naarassupi oli kaikesta päätellen ollut siellä jo pitkään. Epäkiitollista hommaahan tämä on tällä kaudella tuolla seudulla ollut, missä me metsästämme, ison työn joutuu yhdenkin elukan löytämiseksi tekemään. Mutta jospa tämä tästä olisi kevääseen päin mentäessä paranemaan päin.
- Niko
- Niko
tiistai 3. helmikuuta 2009
CoC
Lauantaina koitti se kovasti odotettu Champion of Champions-gaalailta. Kasvattaja-Jaana tuli miehensä Juhan kanssa meille kannustusjoukoiksi, mikä oli todella mukavaa, kun ei sieltä ketään muitakaan tunnettu. Kiitos vielä kerran molemmille hyvästä seurasta!
Ohjelmassa oli ensimmäisenä esiarvostelu. Tuomarina championeilla olivat Hans Lehtinen, Gunnel Holm ja Ann Ingram Irlannista. Itse kilpailu käytiin pudotuspelimenetelmällä; koirat menivät pareittain lavalle ja tuomarit äänestivät jatkoonmenijän. Enzolle arpaonni oli ollut suotuisa, kun pääsimme suoraan toiselle kierrokselle. Ensimmäisenä vastaan tuli pyreneittenpaimenkoira, jonka Enzo voitti 3-0. Seuraava vastus olikin sitten kovempi pala, hyvin menestynyt tanskandogginarttu. Sille tulikin sitten takkiin 0-3. Tavoite kuitenkin täyttyi (eli voitettiin edes yksi koira:) ), joten ei voi olla kuin tyytyväinen.
Kameraa ei sitten tietenkään ollut mukana taltioimassa tätä ainutkertaista tapahtumaa. (tähän voisi laittaa sellaisen hymiön, joka hakkaa päätä seinään) Puitteet oli tosi hienot, joten hyvällä kameralla olisi saanut hienoja kuvia... Esiintymislava ei ollut suuren suuri, mutta tuntuihan se aika komealta astella iltapuvussa ja korkkareissa Enzon kanssa catwalkilla.;-P Toivottavasti päästään toistekin! Niin ja tärkein: Ruoka oli hyvää ja sitä oli kuin olikin riittävästi.;)
Ohjelmassa oli ensimmäisenä esiarvostelu. Tuomarina championeilla olivat Hans Lehtinen, Gunnel Holm ja Ann Ingram Irlannista. Itse kilpailu käytiin pudotuspelimenetelmällä; koirat menivät pareittain lavalle ja tuomarit äänestivät jatkoonmenijän. Enzolle arpaonni oli ollut suotuisa, kun pääsimme suoraan toiselle kierrokselle. Ensimmäisenä vastaan tuli pyreneittenpaimenkoira, jonka Enzo voitti 3-0. Seuraava vastus olikin sitten kovempi pala, hyvin menestynyt tanskandogginarttu. Sille tulikin sitten takkiin 0-3. Tavoite kuitenkin täyttyi (eli voitettiin edes yksi koira:) ), joten ei voi olla kuin tyytyväinen.
Kameraa ei sitten tietenkään ollut mukana taltioimassa tätä ainutkertaista tapahtumaa. (tähän voisi laittaa sellaisen hymiön, joka hakkaa päätä seinään) Puitteet oli tosi hienot, joten hyvällä kameralla olisi saanut hienoja kuvia... Esiintymislava ei ollut suuren suuri, mutta tuntuihan se aika komealta astella iltapuvussa ja korkkareissa Enzon kanssa catwalkilla.;-P Toivottavasti päästään toistekin! Niin ja tärkein: Ruoka oli hyvää ja sitä oli kuin olikin riittävästi.;)
tiistai 20. tammikuuta 2009
Blogin hiljaiseloa
Uutta vuotta ollaan eletty jo monta viikkoa, mutta ei vaan ole saanut tänne mitään kirjoiteltua. Koirarintamalla ei mitään kovin erikoista ole tapahtunut. Enzon kanssa valmistaudutaan CoC-kilpailuun, joka on siis jo ensi viikolla. Mitään suuria menestymisen paineita ei ole otettu, vaan ollaan yritetty saada Enzo mahdollisimman hienoon kuntoon ja mennään näyttämään, että kyllä tämmöisenkin rodun kanssa voi pärjätä näyttelyissä.:)
Minäkin lähdin sitten maanantaina taas töihin, melkein vuoden "lomailun" jälkeen. Kyllä vaan tuntuu melkein lomalta olla töissä, kun ei tarvitse koko ajan toisella silmällä seurata yhtä konttaajaa ja olla valmiina pelastamaan kaukosäädin koirien vesikupista tai pikku pää kolhuilta.
Korjasin tuohon sivupalkkiin koirien tittelit uusien standardien mukaisiksi. Kauankohan menee, että oppii laittamaan ne ulkomuistista oikein ilmottautumisiin yms..
25.1. Keskiviikkona sattui pikku vahinko: Olin tekemässä sytykkeitä leivinuunin lämmitykseen, kun kirves vähän lipsahti ja etusormesta lähti pikku pala. Tuli vähän haastetta näyttelyesittämiseen, kun yleensä kierrän hihnaa etusormen ympärille, ettei hihna luista. Tikinpoisto on vasta CoC:n jälkeen, joten täytynee käyttää hihnalle jotain toista sormea.;)
Minäkin lähdin sitten maanantaina taas töihin, melkein vuoden "lomailun" jälkeen. Kyllä vaan tuntuu melkein lomalta olla töissä, kun ei tarvitse koko ajan toisella silmällä seurata yhtä konttaajaa ja olla valmiina pelastamaan kaukosäädin koirien vesikupista tai pikku pää kolhuilta.
Korjasin tuohon sivupalkkiin koirien tittelit uusien standardien mukaisiksi. Kauankohan menee, että oppii laittamaan ne ulkomuistista oikein ilmottautumisiin yms..
25.1. Keskiviikkona sattui pikku vahinko: Olin tekemässä sytykkeitä leivinuunin lämmitykseen, kun kirves vähän lipsahti ja etusormesta lähti pikku pala. Tuli vähän haastetta näyttelyesittämiseen, kun yleensä kierrän hihnaa etusormen ympärille, ettei hihna luista. Tikinpoisto on vasta CoC:n jälkeen, joten täytynee käyttää hihnalle jotain toista sormea.;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)