Pääsiäisen supit

Pääsiäinen tuli vietettyä koko perheen voimin pielavedellä. Ja tottahan toki piti metsälläkin käydä kun tilaisuus oli. Lauantaina kävimme Janin kanssa katsastamassa mahdollisia supin jälkiä, kun perjantaina satoi reilusti lunta. sade oli kuitenkin jatkunut lauantain vastaisena yönäkin, eikä supit olleet liikkuneet ollenkaan. Sunnuntaina lähdinkin paljon toiveikkaampana uuteen yritykseen, nyt Mikon kanssa. Jo ajellessani seudulle missä ruukaamme metsästellä, huomasin tien penkalla kahdet edellisyön supin jäljet. Ei muuta kuin hakemaan osakeyhtiön metsästys-subaru (yhteisomistuksessa kahden jahtikaverini kanssa) ja Mikko kyytiin. Pitkä oli ollut supipariskunnan yöllinen ruoka reissu sänkipellolle, piilopaikka löytyi parin tunnin jäljestyksen jälkeen mäen rinteessä sijainneesta kivilouhikosta. Meikäläinen sai lähteä hakemaan koiran ja muut tarpeet autosta, suksilla kun olin liikkeellä. Pyysin Mikkoa soittamaan kuitenkin vielä Jounille, että tulisi kaveriksi kantamaan tavaroita ja tuomaan haulipyssynkin varmuuden vuoksi. Vartti siinä sitten tutkittiin kivikkoa, ja mietittiin uskaltaako sinne laittaa koiraa ollenkaan. Isoja oli muutamat kivet ja koko kivikko sijaitsi vielä kallion päällä. Katsoin kuitenkin paikan turvalliseksi ja päästin Enzonkin tutkimaan paikkaa. Nopeasti se otti vainun ja tunki itsensä lumen läpi kasaan, juuri siihen kohtaan jossa supit olivat. Puolen tunnin jälkeen pääsi Jouni toiseen supiin käsiksi ja sai sen vedettyä ulos, jolloin toinen supi otti ritolat ja karkasi alarinteeseen. Onneksi oli se haulikko mukana ja saatiin tämänkin supin karku tyssättyä. Pääsiäisen saldona siis kaksi supia.

Raution näyttely

Pikapäivitys... Minne se kaikki aika katoaa, kun ei ennätä tänne edes kirjottaa.

Niin, lauantaina avattiin siis virallisesti tämän vuoden näyttelykausi (CoC:a ei voi laskea, kun se ei ollut oikea näyttely) Raution ryhmänäyttelyllä. Kyllä onkin jo näyttelyvarpaita vipattanut!;) Oli taas mukava nähdä kaikkia tuttuja ja uusia ihmisiä ja parsoneita. Vaihteeksi oli myös kiva olla tuommoisessa pienemmässä näyttelyssä. Tässäpä tuomarin (Paavo Mattila) arvio Enzosta:

Erinom. uros. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Erinom. ylälinja, samoin runko ja takaosa. Erinom. häntä. Liikkuu hyvin. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat. Miellyttävä käytös.

Enzo oli siis ROP. Erityisesti ilahdutti se, että pitkästä näyttelytauosta huolimatta Enzo malttoi keskittyä tosi hienosti oleelliseen ja esiintyi mun mielestä hyvin.

Samassa kyydissä meillä oli Kuusamon Marja-Leena ja Roosa, kiitos molemmille matkaseurasta! Marja-Leenan kasvatti Otto sai näyttelyssä ensimmäisen sertinsä, joten tunnelma olisi varmaan ollut tulomatkalla katossa, jos meikäläinen takapenkillä olisi pysynyt hereillä.;) Samana päivänä Enzon Lulu-sisko sai muuten toisen sertinsä Savitaipaleella, onnea Lullukalle. On nää vaan hieno sisarusparvi.:)