Olipas meillä vaiheikkaat kolme päivää. Alkuperäinen suunnitelma meni niin, että lauantaina Kokkolan näyttelyyn, sunnuntaina Niitin haku ja maanantaina lomaa, lepäilyä ja uuteen pentuun tutustumista. Toisin kävi, kun Enzo pärjäsikin näyttelyssä paremmin kuin osasimme kuvitellakaan! Parsoneita oli näyttelyssä vaivaiset viisi kappaletta, joista Enzo luotsautui ROPiksi. Tuomarina rotukehässä oli Harri Lehkonen, joka arvio Enzoa näin:
Hyvän kokoinen vahva, ryhdikäs uros. Erinomainen pää ja ilme. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Kaunis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Oikean laatuinen turkki. Hyvä väritys. Erinomaiset liikkeet. Todellinen ilo silmälle. :)Sää kirkastui kauniiksi (paitsi voimakas tuuli kävi edelleen) ryhmäkehään mennessä ja kokoomakehästä suoriuduttiin mallikkaasti. Liikkeessä Enzolla oli varsinaisessa kilpailukehässä virtaa taas kuin duracell-pupulla ja ensimmäistä kertaa kokeilin mennä sen kanssa kevyttä juoksua. Uusi liikuntamuoto tuntuikin hyvältä ratkaisulta, sillä tosi reipas kävely ottaa äkkiä jalkoihin ja toisaalta jos en pysy Enzon vauhdissa mukana se saattaa alkaa vetämään. Seisominen ei sitten käynytkään aivan niin helposti, kun oma lelu ei tällä kertaa kiinnostanut pätkääkään. Onneksi toisten hiirien vingutus kuului edestäpäin, niin sain Enzon edes pari kertaa seisomaan kivasti ilman lelua. Siinä yhteistyöhenkeä etsiessä kilpakumppaneita tippui pikkuhiljaa matkasta ja lopulta oltiin samassa tilanteessa kuin Rovaniemellä: Kaksi viimeistä jäljellä, airedale ja Enzo. Tällä kertaa Enzo liikkui kuin unelma, mutta silti en ollut uskoa silmiäni, kun tuomari (Janiki Steinbock, Israel) tuli ojentamaan punaisen ruusukkeen minulle! Kun järkytyksestä (positiivisesta sellaisesta:)) oli selvitty, tajusimme että tännehän pitää nyt sitten tulla huomennakin. Onneksi Airiaisille sopi että haemme Niitin vasta maanantaina (se siitä lepopäivästä...;)).
Sunnuntaina köröttelimme takaisin Kokkolaan Pielaveden tukikohdasta. Aleksi sai onneksi jäädä hoitoon Nikon äitille. Näyttelypaikalla aloimme katselemaan mikä ryhmäkehien tilanne on, kun kuului "...ja tässä ovat ryhmän 8 neljä finalistia..." Hiukkasen tuli kiire vessaan ja valmistautumaan! Onneksi ryhmän 10 jälkeen oli vielä veteraanit ja kehän järjestelyissä kesti tovi, niin ehdin minäkin henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen. Enzo nyt olisi varmaan ollut valmis kehään vaikka suoraan autosta. Enzo esiintyikin hyvin ja maltillisesti ja niin siinä sitten kävi, että Enzo teki jälleen historiaa ottamalla kaikkien aikojen parhaan BIS-sijoituksen kaikkien rotujen näyttelyssä (viisaammat tiesi kertoa, että sijoitus ei ollut lajiaan ensimmäinen, sillä v.-98 on tullut parsonille BIS5-sija)! Enzo oli siis
BIS3 ja vielä
kansainvälisessä näyttelyssä!! Aivan huikeaa.:D Edelle menivät vain afgaaninvinttikoira ja gordoninsetteri. Best In Shown valitsi Kenneth Edh Ruotsista. Jos en olisi ollut melkein koko tulomatkaa puhelimessa, niin olisi varmaan ollut sellanen typerä kestohymy naamalla.;D
Odotellaan, että tuomari tekee päätöksensä...
...ja tässä on tulos: BIS3!!!Eilen Aleksi jäi vuorostaan minun äitini hoiviin ja nyt suuntasimme kohti Ristiinaa. Niitti (virallisemmin
Joutilaan Top Niitti) oli vain kaunistunut viime näkemästä, mutta karvaa ei ollut tullut lisää, joten saapa nähdä jääkö siitä peräti sileäkarvainen. Vierailu Airiaisessa jäi vähän pikaiseksi, mutta toivottavasti nähdään tässä vielä kesän aikana. Suuri kiitos tästä ihanasta neidistä, luonnetta pikku likalta löytyy ainakin siihen malliin, että eiköhän tästä siihen tarkoitukseen ole mihin on ensisijaisesti hankittukin.:) Niitistä lisää, kunhan ollaan hetki asuttu saman katon alla.
Paluumatkalla poikkesimme vielä Enzon kasvattaja-Jaanaa moikkaamassa ja samalla saatiin Enzon Vuoden näyttelyparsonuros- ja Vuoden lut parson-palkinnot sekä Metkun Venäjän valionarvodiplomi. Kiitos Jaana kun hoidit Metkun paperit Venäjälle, niin tuli sekin asia hoidettua.:) Harmi kun ei joudettu sielläkään viipymään pitemmän aikaa, kun kotimatkaa oli vielä reilusti taittamatta.
Kotona perheen nuorimmaiset pääsi tutustumaan toisiinsa vasta paremmin ja melkoisen hässäkän saivatkin aikaan, kun villitsivät toinen toistaan. Parin jäähyminutin jälkeen tilanne saatiin kuitenkin rauhottumaan.;) Niitti on onneksi tosi fiksu ja uskoo kyllä kun sanoo topakasti, tuo ihmislapsi on vähän kovempikalloinen tapaus. Liiallisin into Niittiä kohtaan on kuitenkin jo laantunut, että eiköhän tämä arki ala tästä rullaamaan ihan mukavasti.
"Näitä mun pitäis kulma tuoda pesistä. Höh, ihan helppoo, eihän tää edes sano mitään!"
