Erkkari - ROP!!

Viikonloppu meni taas pitkästä aikaa näyttelyreissun merkeissä. Niin vain perille päästiin, vaikka lauantaina n. 40km ennen Lahtea oltiin jo kääntymässä takaisin. Aleksi kiukkusi niin, että luultiin jo sillä olevan korvatulehdus, flunssa kun on ollut jo kaksi viikkoa. Onneksi oltiin jo niin lähellä Lahtea, että käytettiin Aleksi siellä sitten päivystyksessä. Sairaalan täti tuumasi, että ei minusta kovin sairaalta vaikuta, kun Aleksi väläytti tätille valloittavan hymynsä. Taisi olla kiukuttelu vain yleisluontoista väsymystä ja ärsytystä.

Oltiin siis Lahdessa yötä ja aamulla ajeltiin Porvooseen. Enzo keksi sitten taas yksilöarvostelussa jotain muuta kiinnostavampaa kuin oma lelu ja 'esiintyminen' oli aika ala-arvoista. Nyt taas muisti miksi sen kanssa näyttelyt jännittää; se voi keksiä ihan mitä vaan... Kun oltiin poistumassa kehästä, Enzo katsoi mua, että hei, sullahan taisi olla joku lelukin. Teki mieli sanoa sille pari valittua sanaa.;) Arvostelu oli seuraavanlainen:

Another nice speciment. Well muscled. Good working terrier. Tailset good. Moved out well when gated.

Kilpailuluokassa ja PU-luokassa Enzo oli taas hallinnassa ja tuomari Frank Bothwell laittoi Enzon urosten voittajaksi. Narttujen tuomari valitsi ROPin ja ROP-käyttökoiran ja Enzo voitti molemmat!! Erkkarivoitto puuttui Enzon saavutuksista, joten kai sitä pitäisi jotenkin juhlia.:) VSP oli tuttu vastus ihanainen Mona, Erimarin Annamania. Onnea Anna-Mari ja Mona!

Kuvia otetaan mielellään vastaan, jos jollakin on, kun itsellä ei ollut edes 'oikeaa' kameraa mukana. Näyttelypaikalla kuvattiin sijoittuneet, mutta meillä jäi sielläkin käymättä... Ei vain kerinnyt. Kotona oltiin yhdeltä yöllä, kun ajettiin vähän reipasta vauhtia. Rankka reissu, mutta kyllähän tuo voitto piti virkeänä aika pitkälle kotimatkaa.:)

Kuvassa Enzo ja erkkarin palkinnot. Valtava määrä! Pelkästään ruokaa saatiin 11,5 kg!! Vähempikin pokaaleita ja ruusukkeita olisi kyllä riittänyt.:)

Jos päästään

Kaikille tulee sanottua, että ollaan tulossa sinne ja sinne näyttelyyn, jos päästään eikä tule mitään esteitä. Innostuin muistelemaan niitä kertoja, kun ei olla päästy/ollaan päätetty olla lähtemättä/ollaan meinattu myöhästyä. Tässä ne jotka muistin:

08/06 Kouvola: Jokaisen painajainen, ensimmäisenä onnettomuuspaikalla. Mies makasi tiellä ja auto ojassa. Onni onnettomuudessa, ei ollut käynyt kovin pahasti. Näyttelyyn kerittiin, mutta piti lisätä vähän painoa lisää kaasujalkaan.
07/07 Erkkari: Enzolla oli maha sekaisin, eikä kehdattu lähteä.
08/07 Tervakoski ja Terri-Eri: Ihmeteltiin kun Metku ei nouse ylös aamupissille. Yritin nostaa sitä jaloilleen, mutta se oli jäykkä kuin käpylehmä. Sen selkä oli jämähtänyt niin jumiin, että ei pystynyt liikkumaan ollenkaan. Ei muuta kuin päivystykseen. Lauantai meni Metkulla toipuessa, eikä kehdattu sunnuntain näyttelyn takia lähteä enää ajamaan etelään.
01/08 Kajaani: Enzo paastosi joulun/uuden vuoden aikaan Uhman juoksun takia, eikä ollut siis ihan näyttelykunnossa lihas- ja yleiskunnon puolesta. No oltaisiin ehditty se jotenkin "kuntouttaa", mutta iski laiskuus, eikä jaksettu stressata yhden näyttelykunnon takia. Jätettiin siis suosiolla väliin.
07/08 Ylivieska: Moottoritiellä ihmeteltiin, että mikä auton pohjaan kolahti. Kohta se selvisi. Auton pohjapanssarilevy (tms.) meinasi irrota ja sitä sitten kiinniteltiin huoltoaseman pihassa. Näyttelypaikalla oli vielä pitkä autojono. Kiire tuli, mutta kerittiin. Kiitos Lotalle kun piti meidät ajantasalla.:)
08/08 Sawo Show: Tämä on kaikkein noloin. En ollut muistanut ilmottaa Enzoa. Ei siinä vielä mitään, sitähän sattuu. Mutta kun olin vielä sen viikon alkuun asti siinä uskossa, että olen ilmoittanut!:S
08/08 Tornio: Tämä ei harmittanut! Perjantaina oli metsästyskoe toisella puolella Suomea ja oltaisiin kyllä ehditty näyttelyynkin, kun oltaisiin ajettu läpi yön. Enzo vaan oli ihan ruskea ja silmät turvoksissa hiekasta, että moinen vaihtoehto ei käynyt edes mielessä.
08/08 Terri-Eri: Enzo ei yksinkertaisesti ollut omasta mielestä tarpeeksi hyvässä karvassa, että oltaisiin kehdattu lähteä.

Seuraava yritys olisi siis ensi viikon sunnuntaina. Enzo voisi olla paremmassakin lihaskunnossa, mutta sen takia ei jäädä pois. Mitä vaan muuta voi kuitenkin tapahtua, mutta toivotaan parasta.:)

Vielä hiljaisempaa

Isäntä on veljensä remppa-apuna koko viikon, Aleksi ja koirat nukkuu... Onneksi on sentään tiskikone ja telkkari päällä, muuten kuulisi omat ajatuksensakin.;) Tänään on tullut surffailtua KoiraNetissä oikein urakalla. Olen päättänyt astuttaa Riverin (M.A. Perdita) ensi keväänä/kesänä ja uroitten sukuja tutkiessa on kummasti saanut vietettyä aikaa. Pentusuunnitelmista tarinaa sitten lähempänä, kunhan urosvalintakin on selvä.

Viime viikolla käytettiin Enzo silmätarkastuksessa ja rokotuksissa. Edellinen silmätarkastustulos oli "vasta" 8 kk vanha, mutta koska Enzolle on luvassa naisseuraa lähiaikoina, halusin sille tuoreemman katsauksen. Terveiltähän ne silmät edelleen näytti, onneksi.

Lauantaina Aada kävi tutustumassa kettuun, mutta vielä ei neidistä ääntä lähtenyt. Ikää on kuitenkin vasta puoli vuotta, joten mitään hätää sen suhteen ei ole.:)

Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus suunnata erkkariin, jos mitään vastoinkäymisiä ei tule. Aleksikin on parhaillaan flunssassa, joten jospa niitä flunssia ei joka viikolle sattuisi.;)

Piti vielä lisätä, että lut-harjoituksissa oli maailman menoa ihmettelemässä Marikan ihastuttava Tirri-pentu, joka tartutti mullekin pentukuumeen. Taitaa olla meillä koiran paikka auki...:) Pitäähän Aleksille oma koira hommata.;) Äiti voi käyttää sitä sitten näyttelyissä ja isi metsällä......;)

Hilijasta...

Eipä ole tullut tännekään kirjoiteltua pitkään aikaan. Tosin ei ole kovin ihmeitä tapahtunutkaan. Enzo ja isäntä komeilivat uusimmassa Koiramme-lehdessä jutussa, jossa käsiteltiin parsonin kanssa metsästämistä. Pitänee tähän oikaista, kun se vähä mitä minäkin menin toimittajalle sanomaan, oli tulkittu väärin. Eli kun kuvatekstissä sanotaan, että mielestäni on hyvä, että näyttelykoiralla on jokin käyttötarkoitus, niin sanoin kyllä, että koiralla. Ja lähinnä tarkoitin siis sitä, että meille sopii tällainen rotu, jonka kanssa pystyy tekemään jotain hyödyllistä. Olisi taas pitänyt pitää suunsa kiinni.;)

Kotisivuillekin on tehty jotain pieniä päivityksiä ja lisää on tulossa, kun vaan saan tehtyä webmasterille toimeksiannon. Riku ja Aada saivat omat sivut ja Riku ei siis ole mikään uusi koira, vaan Nikon 8-vuotias ajokoira, joka asustaa Pielavedellä. Jostain syystä se on vaan unohtunut meidän sivuilta kokonaan. Kuviakaan siitä ei ole ennenkuin muistetaan ottaa kamera taas mukaan Pielaveden reissulle.

Yksi merkittävä päivitys on, että en siis enää kasvata shelttejä, joten pentuja ei kannata enää kysellä.

Enzo 3 v. ja 9 vrk

Dementia jatkuu... Nyt unohtui Enzon synttärit! Enzo täytti siis 3.9. 3 vuotta. Pahasti myöhästyneet onnittelut... Nykyään taitaa unohtua kaikki, mitä ei ole merkattu kalenteriin. Pitäisköhän laskujen eräpäivätkin alkaa merkata?;-) Pelottavaa ajatella, että mitä kaikkea muuta sitä onkaan voinut unohtaa, olen vaan onnellisen tietämätön niistä unohduksista.:-S



Kuvassa Enzo 3-viikkoisena.

Elli-mummo leikattiin

Ensimmäinen koirani, sheltti Elli 13v 4kk, kävi eilen eläinlääkärissä ja siltä leikattiin märkäkohtu. Elli asuu vanhempieni luona ja siskoni, joka oli ollut siellä käymässä, oli huomannut ettei Ellillä ole kaikki kohdallaan. Olin melkein varma, että minun pikku-Ellin loppu on nyt koittanut, kun sillä on sydänlääkitys ja ikääkin karttunut kiitettävästi, joten en uskonut sen selviävän nukutuksesta. Samaa oli eläinlääkärikin pelännyt, mutta niin vain teräsmummo virkosi ja ja tuntui tänään olleen jo jalkeilla. Toivotaan, että Elli sai vielä runsaasti jatkoaikaa.

Nyt mulla on sitten syyllinen olo, että en ole itse huomannut mitään, kun olemme käyneet porukoilla. Näin jälkikäteen ajatellen kohtutulehdus on oireillut varmasti jo pitkään. No, pääasia, että Elli toipuu.:)

Meille ei mitään ihmeempiä kuulu. Lauantaina piti mennä TerriEriin, mutta Enzo on kuin dalmatialainen, kun kaikki pohjavillat ja vähän päällyskarvaakin lojuu pitkin lattioita ja minä yritän niitä imuroida minkä ehdin. Ei sitä tuossa karvassa viitsi minnekään viedä. Toivottavasti se nyt vain vaihtaa uutta karvaa talvea varten (joko sekin on tulossa...) ja päästäisiin edes pääerkkariin.

In Memoriam: Perniöläinen mäyrä

Pari viikkoa sitten Lohvansuun Anne soitteli ja kysyi, että kiinnostaisiko lume-koe Perniössä. Mikä ettei! Surffasin karttapalveluun ja selvisi, että Perniö on noin 60 km päässä Hangosta ja 680 km päässä meiltä. No, ei se mitään... Jos on kerran koe järjestetty valmiiksi ja meidän tarvii vaan saapua paikalle, niin ei kai tämmöistä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Varsinainen tarkoitus oli esitellä parsonin kanssa metsästystä lehtijuttua varten, mutta siinähän tuo yksi koe menee samalla, kun tuomarioikeudet omaava Airiaisen Karikin oli paikalla. Sinnepä siis ajeltiin ja Karin + Mimmin (Joutilaan Onnentyttö) ja meidän lisäksi paikalla oli AnneL Leicin kanssa (Ruutilan Päivänpaiste), Koiramme-lehden toimittaja sekä kolme opasta. Minä en päässyt taaskaan katsomaan, miten Enzolla meni, kun kokeen aikana ripsutteli vettä (en siis ole sokerista;), mutta vaikea pitkään olla sateessa vauvan kanssa) ja oli vielä Aleksin päikkäriaika. Me siis nukuttiin Aleksin kanssa sillä aikaa autossa (hyvin mahduttiin molemmat takapenkille:)), kun Enzo kävi tekemässä lume1-tuloksen! Tässä tuomarin arvio Enzon työskentelystä:

Koepesänä laaja maapesä, keskivaikea, useita sisäänmenoaukkoja. Koira löytää nopeasti riistan (3 min). Painostaa riistaa haukkuen aivan lähituntumassa. Käy muutaman kerran ulkona. Pitää riistan paikallaan, ei peräänny riistan hyökkäyksistä huolimatta. Luolasto avataan, saaliiksi saatiin mäyrä. Koiralla voisi olla hieman kuuluvampi haukku. Järkevää luolatyöskentelyä. Koe alkoi 10.50 ja päättyi 12.30.

Kaikista muista osa-alueista (metsästysinto, haku, tehokkuus, kestävyys, yhteistyökyky, käyttäytyminen) Enzo sai arvion "hyvä" paitsi haukku oli keskinkertainen. Tiedossa olikin jo, että Enzon haukkuääni ei ole hirveän voimakas. Nyt saatiin sitten Enzolle se eka mäyräkin.:) Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta jospa se toimittaja olisi ottanut sitäkin hienompia kuvia.;)

Tässä kuva kotoa hurjasta mäyränmetsästäjästä. Lapsille kiltti, riistalle ei.;) Enzo menee monesti Aleksin viereen makoilemaan, eikä välitä, vaikka Aleksi vähän potkiikin.



Kiitos vielä kaimalle kokeen järjestämisestä sekä muillekin osallisille!