Hilijasta...

Eipä ole tullut tännekään kirjoiteltua pitkään aikaan. Tosin ei ole kovin ihmeitä tapahtunutkaan. Enzo ja isäntä komeilivat uusimmassa Koiramme-lehdessä jutussa, jossa käsiteltiin parsonin kanssa metsästämistä. Pitänee tähän oikaista, kun se vähä mitä minäkin menin toimittajalle sanomaan, oli tulkittu väärin. Eli kun kuvatekstissä sanotaan, että mielestäni on hyvä, että näyttelykoiralla on jokin käyttötarkoitus, niin sanoin kyllä, että koiralla. Ja lähinnä tarkoitin siis sitä, että meille sopii tällainen rotu, jonka kanssa pystyy tekemään jotain hyödyllistä. Olisi taas pitänyt pitää suunsa kiinni.;)

Kotisivuillekin on tehty jotain pieniä päivityksiä ja lisää on tulossa, kun vaan saan tehtyä webmasterille toimeksiannon. Riku ja Aada saivat omat sivut ja Riku ei siis ole mikään uusi koira, vaan Nikon 8-vuotias ajokoira, joka asustaa Pielavedellä. Jostain syystä se on vaan unohtunut meidän sivuilta kokonaan. Kuviakaan siitä ei ole ennenkuin muistetaan ottaa kamera taas mukaan Pielaveden reissulle.

Yksi merkittävä päivitys on, että en siis enää kasvata shelttejä, joten pentuja ei kannata enää kysellä.

Enzo 3 v. ja 9 vrk

Dementia jatkuu... Nyt unohtui Enzon synttärit! Enzo täytti siis 3.9. 3 vuotta. Pahasti myöhästyneet onnittelut... Nykyään taitaa unohtua kaikki, mitä ei ole merkattu kalenteriin. Pitäisköhän laskujen eräpäivätkin alkaa merkata?;-) Pelottavaa ajatella, että mitä kaikkea muuta sitä onkaan voinut unohtaa, olen vaan onnellisen tietämätön niistä unohduksista.:-S



Kuvassa Enzo 3-viikkoisena.

Elli-mummo leikattiin

Ensimmäinen koirani, sheltti Elli 13v 4kk, kävi eilen eläinlääkärissä ja siltä leikattiin märkäkohtu. Elli asuu vanhempieni luona ja siskoni, joka oli ollut siellä käymässä, oli huomannut ettei Ellillä ole kaikki kohdallaan. Olin melkein varma, että minun pikku-Ellin loppu on nyt koittanut, kun sillä on sydänlääkitys ja ikääkin karttunut kiitettävästi, joten en uskonut sen selviävän nukutuksesta. Samaa oli eläinlääkärikin pelännyt, mutta niin vain teräsmummo virkosi ja ja tuntui tänään olleen jo jalkeilla. Toivotaan, että Elli sai vielä runsaasti jatkoaikaa.

Nyt mulla on sitten syyllinen olo, että en ole itse huomannut mitään, kun olemme käyneet porukoilla. Näin jälkikäteen ajatellen kohtutulehdus on oireillut varmasti jo pitkään. No, pääasia, että Elli toipuu.:)

Meille ei mitään ihmeempiä kuulu. Lauantaina piti mennä TerriEriin, mutta Enzo on kuin dalmatialainen, kun kaikki pohjavillat ja vähän päällyskarvaakin lojuu pitkin lattioita ja minä yritän niitä imuroida minkä ehdin. Ei sitä tuossa karvassa viitsi minnekään viedä. Toivottavasti se nyt vain vaihtaa uutta karvaa talvea varten (joko sekin on tulossa...) ja päästäisiin edes pääerkkariin.

In Memoriam: Perniöläinen mäyrä

Pari viikkoa sitten Lohvansuun Anne soitteli ja kysyi, että kiinnostaisiko lume-koe Perniössä. Mikä ettei! Surffasin karttapalveluun ja selvisi, että Perniö on noin 60 km päässä Hangosta ja 680 km päässä meiltä. No, ei se mitään... Jos on kerran koe järjestetty valmiiksi ja meidän tarvii vaan saapua paikalle, niin ei kai tämmöistä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Varsinainen tarkoitus oli esitellä parsonin kanssa metsästystä lehtijuttua varten, mutta siinähän tuo yksi koe menee samalla, kun tuomarioikeudet omaava Airiaisen Karikin oli paikalla. Sinnepä siis ajeltiin ja Karin + Mimmin (Joutilaan Onnentyttö) ja meidän lisäksi paikalla oli AnneL Leicin kanssa (Ruutilan Päivänpaiste), Koiramme-lehden toimittaja sekä kolme opasta. Minä en päässyt taaskaan katsomaan, miten Enzolla meni, kun kokeen aikana ripsutteli vettä (en siis ole sokerista;), mutta vaikea pitkään olla sateessa vauvan kanssa) ja oli vielä Aleksin päikkäriaika. Me siis nukuttiin Aleksin kanssa sillä aikaa autossa (hyvin mahduttiin molemmat takapenkille:)), kun Enzo kävi tekemässä lume1-tuloksen! Tässä tuomarin arvio Enzon työskentelystä:

Koepesänä laaja maapesä, keskivaikea, useita sisäänmenoaukkoja. Koira löytää nopeasti riistan (3 min). Painostaa riistaa haukkuen aivan lähituntumassa. Käy muutaman kerran ulkona. Pitää riistan paikallaan, ei peräänny riistan hyökkäyksistä huolimatta. Luolasto avataan, saaliiksi saatiin mäyrä. Koiralla voisi olla hieman kuuluvampi haukku. Järkevää luolatyöskentelyä. Koe alkoi 10.50 ja päättyi 12.30.

Kaikista muista osa-alueista (metsästysinto, haku, tehokkuus, kestävyys, yhteistyökyky, käyttäytyminen) Enzo sai arvion "hyvä" paitsi haukku oli keskinkertainen. Tiedossa olikin jo, että Enzon haukkuääni ei ole hirveän voimakas. Nyt saatiin sitten Enzolle se eka mäyräkin.:) Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta jospa se toimittaja olisi ottanut sitäkin hienompia kuvia.;)

Tässä kuva kotoa hurjasta mäyränmetsästäjästä. Lapsille kiltti, riistalle ei.;) Enzo menee monesti Aleksin viereen makoilemaan, eikä välitä, vaikka Aleksi vähän potkiikin.



Kiitos vielä kaimalle kokeen järjestämisestä sekä muillekin osallisille!

Noloja tilanteita, osat 1 ja 2

Tämä viikko alkoi huonosti. Maanantaina Aada tuli meille hoitoon ja sen oli tarkoitus olla torstaille asti, jonka jälkeen se menisi "mummolaan". No, Aada tuli, eikä siitä minulle ollut mitään vaivaa. Se osasi olla siivosti ja tuli toimeen Aleksin ja Metkun kanssa hyvin. Vaan entäs tämä meidän naistenmies Enzo. Ainahan se kaikki kylään tulevat nartut yrittää astua, mutta kun tälle hullutukselle ei tullut loppua sitten millään. Välillä laitoin sen toiseen huoneeseen ja siellä se vinkui oven takana. Yleensä se tajuaa lopettaa, kun narttu antaa vähän hammasta, mutta eihän 4-kuinen pikkutyttö vielä osaa puolustautua. Hävetti soittaa Aadan porukoille, että saako Aada mennä sittenkin mummolaan heti (se oli ollut meillä jotain 5 tuntia...), kun Enzo ei kuitenkaan suostuisi syömään tuossa mielentilassa ja Kuopion näyttelyt on tulossa.

Eilen tilanne muuttui sitten entistä nolommaksi. Aloin ihmettelemään, kun näyttelyitten lappuja ei ole kuulunut. Selvisi, että enhän ole muistanut edes ilmoittaa Enzoa niihin! Pitäisi kai aina merkata johonkin ylös, mihin näyttelyihin on ilmottauduttu. Alkukesästä oli niin paljon ilmottautumisia, että en näköjään pysynyt enää laskuissa mihin on ilmottauduttu ja mihin ei. Ei voi sanoa edes, että säästyipähän 87€, kun jonnekin nekin rahat on silti hävinnyt.;) Seuraava näyttely on sitten vasta Terri-Eri, kun Torniokin jää välistä muitten menojen takia.

Ylivieska kv

Lauantaina oli Ylivieskan näyttely, tuomarina Tarmo Viirtelä. Enzo oli ROP ja arvostelu seuraavanlainen:

Mallikas hyväkuntoinen uros, jossa ainoana moitteena turhan syvä rintakehä. Liikkuu hyvällä askeleella. Todella näyttävä kokonaisuus.

VSP oli tuttu tyttö Erimarin Annamania "Mona".



Metkukin oli pitkästä aikaa mukana turistina ja tässä tunnelmat:



Tämän takia Metku ei ole kovin usein mukana.;) Kotona on paljon hauskempaa.

Kuvat ottanut jälleen Timo Tuomala.

Melkein intti

Hoksasin tänään, että jos Enzon cacibit vahvistettaisiin, niin siitä olisi tullut lauantaina KANS MVA! Cacibeja sillä on neljästä eri maasta ja vuoden aikaraja ensimmäisestä tuli täyteen juhannuksen tienoilla. Harmi kun titteli jää ikuisesti vahvistusta vaille (jos ei näyttelysääntöihin tule joskus muutosta), mutta voisihan tätä silti vähän juhlia.:)