Elli-mummo leikattiin

Ensimmäinen koirani, sheltti Elli 13v 4kk, kävi eilen eläinlääkärissä ja siltä leikattiin märkäkohtu. Elli asuu vanhempieni luona ja siskoni, joka oli ollut siellä käymässä, oli huomannut ettei Ellillä ole kaikki kohdallaan. Olin melkein varma, että minun pikku-Ellin loppu on nyt koittanut, kun sillä on sydänlääkitys ja ikääkin karttunut kiitettävästi, joten en uskonut sen selviävän nukutuksesta. Samaa oli eläinlääkärikin pelännyt, mutta niin vain teräsmummo virkosi ja ja tuntui tänään olleen jo jalkeilla. Toivotaan, että Elli sai vielä runsaasti jatkoaikaa.

Nyt mulla on sitten syyllinen olo, että en ole itse huomannut mitään, kun olemme käyneet porukoilla. Näin jälkikäteen ajatellen kohtutulehdus on oireillut varmasti jo pitkään. No, pääasia, että Elli toipuu.:)

Meille ei mitään ihmeempiä kuulu. Lauantaina piti mennä TerriEriin, mutta Enzo on kuin dalmatialainen, kun kaikki pohjavillat ja vähän päällyskarvaakin lojuu pitkin lattioita ja minä yritän niitä imuroida minkä ehdin. Ei sitä tuossa karvassa viitsi minnekään viedä. Toivottavasti se nyt vain vaihtaa uutta karvaa talvea varten (joko sekin on tulossa...) ja päästäisiin edes pääerkkariin.

In Memoriam: Perniöläinen mäyrä

Pari viikkoa sitten Lohvansuun Anne soitteli ja kysyi, että kiinnostaisiko lume-koe Perniössä. Mikä ettei! Surffasin karttapalveluun ja selvisi, että Perniö on noin 60 km päässä Hangosta ja 680 km päässä meiltä. No, ei se mitään... Jos on kerran koe järjestetty valmiiksi ja meidän tarvii vaan saapua paikalle, niin ei kai tämmöistä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Varsinainen tarkoitus oli esitellä parsonin kanssa metsästystä lehtijuttua varten, mutta siinähän tuo yksi koe menee samalla, kun tuomarioikeudet omaava Airiaisen Karikin oli paikalla. Sinnepä siis ajeltiin ja Karin + Mimmin (Joutilaan Onnentyttö) ja meidän lisäksi paikalla oli AnneL Leicin kanssa (Ruutilan Päivänpaiste), Koiramme-lehden toimittaja sekä kolme opasta. Minä en päässyt taaskaan katsomaan, miten Enzolla meni, kun kokeen aikana ripsutteli vettä (en siis ole sokerista;), mutta vaikea pitkään olla sateessa vauvan kanssa) ja oli vielä Aleksin päikkäriaika. Me siis nukuttiin Aleksin kanssa sillä aikaa autossa (hyvin mahduttiin molemmat takapenkille:)), kun Enzo kävi tekemässä lume1-tuloksen! Tässä tuomarin arvio Enzon työskentelystä:

Koepesänä laaja maapesä, keskivaikea, useita sisäänmenoaukkoja. Koira löytää nopeasti riistan (3 min). Painostaa riistaa haukkuen aivan lähituntumassa. Käy muutaman kerran ulkona. Pitää riistan paikallaan, ei peräänny riistan hyökkäyksistä huolimatta. Luolasto avataan, saaliiksi saatiin mäyrä. Koiralla voisi olla hieman kuuluvampi haukku. Järkevää luolatyöskentelyä. Koe alkoi 10.50 ja päättyi 12.30.

Kaikista muista osa-alueista (metsästysinto, haku, tehokkuus, kestävyys, yhteistyökyky, käyttäytyminen) Enzo sai arvion "hyvä" paitsi haukku oli keskinkertainen. Tiedossa olikin jo, että Enzon haukkuääni ei ole hirveän voimakas. Nyt saatiin sitten Enzolle se eka mäyräkin.:) Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta jospa se toimittaja olisi ottanut sitäkin hienompia kuvia.;)

Tässä kuva kotoa hurjasta mäyränmetsästäjästä. Lapsille kiltti, riistalle ei.;) Enzo menee monesti Aleksin viereen makoilemaan, eikä välitä, vaikka Aleksi vähän potkiikin.



Kiitos vielä kaimalle kokeen järjestämisestä sekä muillekin osallisille!

Noloja tilanteita, osat 1 ja 2

Tämä viikko alkoi huonosti. Maanantaina Aada tuli meille hoitoon ja sen oli tarkoitus olla torstaille asti, jonka jälkeen se menisi "mummolaan". No, Aada tuli, eikä siitä minulle ollut mitään vaivaa. Se osasi olla siivosti ja tuli toimeen Aleksin ja Metkun kanssa hyvin. Vaan entäs tämä meidän naistenmies Enzo. Ainahan se kaikki kylään tulevat nartut yrittää astua, mutta kun tälle hullutukselle ei tullut loppua sitten millään. Välillä laitoin sen toiseen huoneeseen ja siellä se vinkui oven takana. Yleensä se tajuaa lopettaa, kun narttu antaa vähän hammasta, mutta eihän 4-kuinen pikkutyttö vielä osaa puolustautua. Hävetti soittaa Aadan porukoille, että saako Aada mennä sittenkin mummolaan heti (se oli ollut meillä jotain 5 tuntia...), kun Enzo ei kuitenkaan suostuisi syömään tuossa mielentilassa ja Kuopion näyttelyt on tulossa.

Eilen tilanne muuttui sitten entistä nolommaksi. Aloin ihmettelemään, kun näyttelyitten lappuja ei ole kuulunut. Selvisi, että enhän ole muistanut edes ilmoittaa Enzoa niihin! Pitäisi kai aina merkata johonkin ylös, mihin näyttelyihin on ilmottauduttu. Alkukesästä oli niin paljon ilmottautumisia, että en näköjään pysynyt enää laskuissa mihin on ilmottauduttu ja mihin ei. Ei voi sanoa edes, että säästyipähän 87€, kun jonnekin nekin rahat on silti hävinnyt.;) Seuraava näyttely on sitten vasta Terri-Eri, kun Torniokin jää välistä muitten menojen takia.

Ylivieska kv

Lauantaina oli Ylivieskan näyttely, tuomarina Tarmo Viirtelä. Enzo oli ROP ja arvostelu seuraavanlainen:

Mallikas hyväkuntoinen uros, jossa ainoana moitteena turhan syvä rintakehä. Liikkuu hyvällä askeleella. Todella näyttävä kokonaisuus.

VSP oli tuttu tyttö Erimarin Annamania "Mona".



Metkukin oli pitkästä aikaa mukana turistina ja tässä tunnelmat:



Tämän takia Metku ei ole kovin usein mukana.;) Kotona on paljon hauskempaa.

Kuvat ottanut jälleen Timo Tuomala.

Melkein intti

Hoksasin tänään, että jos Enzon cacibit vahvistettaisiin, niin siitä olisi tullut lauantaina KANS MVA! Cacibeja sillä on neljästä eri maasta ja vuoden aikaraja ensimmäisestä tuli täyteen juhannuksen tienoilla. Harmi kun titteli jää ikuisesti vahvistusta vaille (jos ei näyttelysääntöihin tule joskus muutosta), mutta voisihan tätä silti vähän juhlia.:)

Aada-tyttönen kohta 4kk

Eilen käytiin katsomassa myös Aadaa. Ikää tulee lauantaina täyteen 4kk ja nyt oli jo kokoakin saatu ihan kivasti lisää. Tässäpä taas muutama kuva vierailulta.

Lisäsin myös linkkilistan.

Näyttelyitä

Eilen ja tänään oltiin siis Enzon kanssa Oulun näyttelyissä. Tämänpäiväinen meni huonommin, joten kerron ensin siitä. Ensinnäkin, satoi vettä, joten tunnelma ei ollut aivan katossa jo näyttelyyn mentäessä. Kehäalueen kenttä oli jo eilen kamala (rikkaruohoa ja koirankorkuista heinää ja pohja, joka oli kyllästetty vedellä), joten tänään se oli vielä kamalampi. Parsoneilla tuomarina oli romanialainen Robert Schill. Meinasin myöhästyä kehästä (tuomarin mielestä kai myöhästyinkin, kun en ollut jo valmiina vuoroa odottamassa...), kun en arvannut kehän etenevän niin nopeasti. Tuomari tokaisikin ärtyneeseen sävyyn, että ala jo tulla, kun kaivoin vielä lelua mukaan sadetakin taskusta. Oma vuorokin oli ohi ennenkuin huomasinkaan. Pöydällä tuomari katsoi vain hampaat, kivekset olisi saanut puuttua vaikka kokonaan ja hännässä olla vaikka kuinka monta mutkaa, kun koiraa ei muuten tutkittu. Liikkeitä tarvitsi esittää yhden kiekan verran ja seisottaakin vain hetki, niin siinä se sitten oli. Arvostelu olikin lyhyt ja mitäänsanomaton:

Exc. general appearance. Plenty of substance. Correct head. Deep chest. Good angulations. Free movement.

Samantien PU-luokkaan, kierros ympäri ja seisomaan ja tulos PU2. Ainoastaan voittajalla (velipuolikas Maitomiehen Mustang) oli kuulemma oikea terrierin temperamentti. Koko pari minuttia kestäneestä näyttelystä jäi lähinnä hölmistynyt olo, eihän tässä ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Eniten jäi ihmetyttämään, millä perusteella tuomari pystyi sanomaan, ettei muilla sijoittuneilla ole oikeanlainen temperamentti. Enzokin käveli mallikkaasti ja seisoi ok. PU-luokassa kiinnosti enemmän Mustin supinnahka, mutta se seisoi kuitenkin jotakuinkin ok. Kehän jälkeen alkoi suututtaa, että mielestäni en saanut rahoilleni mitään vastinetta. En sano, että Enzon olisi pitänyt voittaa, eikä se harmitakaan. Kummastuttaa ja suututtaa vain tuomarin hirvittävä kiire ja tuntui, ettei häntä paljon kiinnostanutkaan. Jälkeenpäin kuulin, että tuomari oli pahoitellut, kun JOUTUU arvostelemaan nopeasti sateen takia. En ymmärrä mitä se sade siihen vaikuttaa? Jos on kerran jo kastuttu, niin kastutaan sitten kunnolla, kunhan tuomarikin hoitaa työnsä kunnolla. Paha maku jäi tästä reissusta suuhun, mutta onnea voittajille Mustille ja Köpille, molemmat ovat sertinsä ansainneet!:)

Sitten se eilinen, paremmin mennyt näyttely. Ilmakin oli nätin aurinkoinen ja tuomari ystävällinen ja perusteellinen Stelios Makaritis Kreikasta. Enzo esiintyi hyvin ja tuomari tykkäsi siitä kovasti:

Excellent type all over. Excellent head and expression with super proportions between skull and muzzle. Excellent neck. Beautiful body and topline. Lovely tail set. Hard body condition. Beautiful harsh coat. Super, sound mover with full of spirit.

Sain kunnian esittää myös Uhman, joka on hauska persoona esittää, eikä ota turhia esiintymisen paineita. Edestakaisissa liikkeissä se hyppäsi kehän laidalla seissyttä vierasta naista vasten...;) Valeraskaus vain oli saanut neidin ärhäkäksi ja PN-luokassa olisi pitänyt vähän pörrätä takana olevalle. Molemmat esittämäni koirat pärjäsivät hienosti: Enzo oli ROP ja Uhma PN2 sertin kera! Ihana kun Uhmulikin pärjäsi, onhan se niin nätti.:)

Uhma poseeraa.

ROP ja VSP (Friedrich´s Royal Rhapsody)

Kaikki kuvat on ottanut Timo Tuomala.

Ryhmän otti Michael Buckley Yhdysvalloista ja Enzo oli hienosti RYP3!! Kaikkein hauskinta oli, kun koiria seisotettiin tuomaripöydän edessä ja kuulin tuomarien keskustelun. Joku miestuomari kysyi, että mikä tämä parson on, että ompa komea. Stelios, vastasi, että hän arvosteli parsonit ja toinen innostui kehumaan Enzoa ja meinasi, että Enzon pitäisi voittaa. Olisi pitänyt vilkaista kuka tämä tuomari oli, niin voisi joskus viedä hänelle Enzon näytille.;)