Pitkästä aikaa tuli sellaiset kelit, että päätin lähteä käväisemään Enzon ja Niitin kera pielavedellä, supin jäljestys mielessä. Menin sinne jo torstai-iltana ja perjantai käytettiin kaverin kanssa metsästysauton jarruremonttiin.
Lauantaina suuntasimme sitten uusin jarruin supin jälkien perään. Jo tovin päästä soitteli toinen kaveri ja kertoi, että heidän porukka oli löytänyt supin jäljet ja yksi mies oli suksin perässä. Suuntasimme kaveriksi ja aikamme hiihdettyämme jäljet edessäni loppuivat reikään lumihangessa. Supi oli valinnut piilopaikaksi kokonaan lumen alle jääneen risukasan. Mikäpä olisi parempi paikka Niitille saada ensikosketus käytännön metsästykseen, joten haimme Niitin ja lapiot autolta.
Niitin löysättyäni reijällä, se meni heti innoissaan tutkimaan koloa joka oli niin lyhyt että näimme koiran takapään kokoajan. Pari hännänheilautusta, katsekontakti supiin ja sitä seurannut minuutin todella kiivas haukkutyöskentely yllättivät ainakin minut positiivisesti, vaikka Niitin suhteen olen luottavainen ollutkin. Tämän jälkeen saimmekin nostaa väsyneen vastapelurin ja koiran kasasta, ja ihmetellä pienen terrierin raivoa.:)
Kuva Mikko TenhunenTämän jälkeen kävimme kaverina näädän pyynnissä, kaveri oli jäljittänyt kultakurkun vanhalle kuusikolle ja pyysi meitä passiin. Pyynti päättyi onnistuneesti ja näätä saatiin jäljittäjän toimesta koristamaan tuvan seinää.
Iltapäivästä jäljitimme vielä supiparin tiheälle kuusikolle, missä supiparin jälkiä oli niin paljon että varmaa supien sijaintia emme tienneet, mutta saimme alueen rajatuksi noin hehtaarin kokoiseksi. Päätimme kokeilla Enzon kirsun tarkkuutta ja otimme sen irtaalleen kaveriksi perkkaamaan kuusenalusia. Jo muutaman minuutin päästä Enska ilmoittikin haukullaan supien sijainnin ja nämäkin supit päätyivät eräksi.
Kuva Mikko TenhunenToivottavasti ilmat säilyisivät sellaisina että joku reissu kerettäisiin vielä tekemään!
-Niko-
