Rovaniemi kv

Käytiin eilen pyörähtämässä keikka Rovaniemellä. Lähteminen tosin oli vielä perjantai-iltana vaakalaudalla, kun Enzon passi (eli rokotustodistukset) olikin hukassa. Siinä ehti jo tilanne kiristyä aikalailla, kun passin etsimisen sijaan keskityttiin etsimään syyllistä ja miettimään millä ne rokotukset tähän hätään todistaisi.;) Lopulta (kun minä ainakin olin jo melkein luopunut toivosta) päätettiin tonkia kaikki mahdottomaltakin tuntuvat paikat läpi ja niinhän se sitten vaan löytyi, metsästyspuvun takin taskusta. Oli päässyt unohtumaan, että käytiinhän me viime näyttelyn jälkeen kokeilemassa Ruotsin luolakokeen omaista harjoitusta.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 16 parsonia ja tuomarina toimi Tiina Taulos. Säätäkin jännättiin etukäteen, mutta niin vain alkoi aurinkokin paistaa ja oli lopulta oikein kiva ilma näyttelylle. Enzo oli ROP ja Karvahaalarin Milla Makia VSP. Onnea vielä Makille omistajineen! Lisään arvostelun myöhemmin, kunhan löydän arvostelulapun (ei koira karvoistaan pääse, taas meillä on tavarat hukassa tai ainakin sekaisin;P).


VSP Maki ja ROP Enzo

Ryhmäkehään jäätiin tietenkin, vaikka olihan siinäkin odottaminen, kun ryhmäkehät alkoi yli tunnin myöhässä. Enzoa selvästi hieman jo väsytti, mutta kun se hoksasi minulla olevan aivan uuden karhea lelu, niin johan tuli poikaan taas virtaa.:) Jopa hieman liikaa, kun parilla eka seisotuksella ei meinannut malttaa pysyä aloillaan. Enzo pistelikin menemään kuin pieni veturi, kun päästiin astelemaan ryhmäkehään. Kenties näyttävä sisääntulo teki ryhmätuomariin (Petru Muntean) vaikutuksen tai sitten hän pongasi meidät jo kun oltiin ajoissa kokoomakehässä poseeraamassa, mutta Enzo valittiin jatkoon. Ja sitten neljän parhaan joukkoon. Lopulta jäljellä oli enää Enzo ja ruotsalainen cairn. Sitten tapahtui se surullisen kuuluisa "Enzosta ei ikinä tiedä mitä se keksii". Tuomari halusi katsoa nämä kaksi parasta vielä liikkeessä ja Enzo lähti jostain syystä laukalla. Korjasin (muka) sen liikettä niin, että minun vinkkelistä se näytti menevän ihan ok (ei tosin sellaisella draivilla kuin parhaimmillaan, mutta siihen asiaan ei pysty paljon itse auttamaan), mutta kuulemma se oli mennyt jotenkin kummasti. En tiedä vaikuttiko tämä sijoitukseen, mutta Enzo oli RYP2. Joka on siis mielettömän hyvin ja hienosti ja mahtavasti ja olen sijoitukseen enemmän kuin tyytyväinen, mutta vähän jäi kaivelemaan, että en saanut sitä liikkumaan hyvin. Sellainen aina harmittaa, jos ei ole pysytynyt antamaan parastaan. Mutta joka tapauksessa, Enzon tulostilastot komistuivat taas yhdellä ryhmäsijoituksella ja sitä voidaankin juhlia koko seuraava viikko loman merkeissä!:D


Esiarvostelukehässä poseerausta.


RYP2!!

Meille tulee vauva

Siis koiravauva, tietenkin.;) Kolmannen koiran paikka on ollut auki jo jonkin aikaa ja nyt se sitten täyttyy kolmen viikon päästä. Alkuun katselimme yhdistelmää eri sukuisista vanhemmista kuin nämä nykyiset on, mutta sitten huomasimme käyttöominaisuuksiltaan niin mielenkiintoisen yhdistelmän, että päätettiin joustaa tuosta erisukuisuus-kriteeristä. Niinpä meille on nyt tulossa "Niitti" Joutilaan kennelistä. Kävimme eilen katsomassa pentuja (ovat nyt 6-viikkoisia) ja koko pesue on kyllä oikein kivan näköistä sakkia.:) Valinta neljästä nartusta oli kuitenkin aika selvä. Kumminkohan päin siinä mahtoi käydä, valitsiko Niitti meidät vai me Niitin, mutta tämä tyttö kävi meidät ekana moikkaamassa ja kun oltiin lähtöä tekemässä, niin Niitti lähti autolle niillä elkein, että minähän lähden sitten kai mukaan. Se myös selvästi tunsi jo nimensä, kun muuten ei jutteluun niin erikoisesti reagoinut, mutta kun tuumasin sille, että mitä Niitti, niin häntä alkoi vispata vimmatusti.;) Tässä hän nyt sitten on:

Niitti tulee meille lähinnä metsästyskoiraksi, mutta jos siitä jotain muutakin tulee, niin mikäs siinä. Nättihän tuo on kun sika pienenä ainakin tässä vaiheessa.:)

Pääsiäisen supit

Pääsiäinen tuli vietettyä koko perheen voimin pielavedellä. Ja tottahan toki piti metsälläkin käydä kun tilaisuus oli. Lauantaina kävimme Janin kanssa katsastamassa mahdollisia supin jälkiä, kun perjantaina satoi reilusti lunta. sade oli kuitenkin jatkunut lauantain vastaisena yönäkin, eikä supit olleet liikkuneet ollenkaan. Sunnuntaina lähdinkin paljon toiveikkaampana uuteen yritykseen, nyt Mikon kanssa. Jo ajellessani seudulle missä ruukaamme metsästellä, huomasin tien penkalla kahdet edellisyön supin jäljet. Ei muuta kuin hakemaan osakeyhtiön metsästys-subaru (yhteisomistuksessa kahden jahtikaverini kanssa) ja Mikko kyytiin. Pitkä oli ollut supipariskunnan yöllinen ruoka reissu sänkipellolle, piilopaikka löytyi parin tunnin jäljestyksen jälkeen mäen rinteessä sijainneesta kivilouhikosta. Meikäläinen sai lähteä hakemaan koiran ja muut tarpeet autosta, suksilla kun olin liikkeellä. Pyysin Mikkoa soittamaan kuitenkin vielä Jounille, että tulisi kaveriksi kantamaan tavaroita ja tuomaan haulipyssynkin varmuuden vuoksi. Vartti siinä sitten tutkittiin kivikkoa, ja mietittiin uskaltaako sinne laittaa koiraa ollenkaan. Isoja oli muutamat kivet ja koko kivikko sijaitsi vielä kallion päällä. Katsoin kuitenkin paikan turvalliseksi ja päästin Enzonkin tutkimaan paikkaa. Nopeasti se otti vainun ja tunki itsensä lumen läpi kasaan, juuri siihen kohtaan jossa supit olivat. Puolen tunnin jälkeen pääsi Jouni toiseen supiin käsiksi ja sai sen vedettyä ulos, jolloin toinen supi otti ritolat ja karkasi alarinteeseen. Onneksi oli se haulikko mukana ja saatiin tämänkin supin karku tyssättyä. Pääsiäisen saldona siis kaksi supia.

Raution näyttely

Pikapäivitys... Minne se kaikki aika katoaa, kun ei ennätä tänne edes kirjottaa.

Niin, lauantaina avattiin siis virallisesti tämän vuoden näyttelykausi (CoC:a ei voi laskea, kun se ei ollut oikea näyttely) Raution ryhmänäyttelyllä. Kyllä onkin jo näyttelyvarpaita vipattanut!;) Oli taas mukava nähdä kaikkia tuttuja ja uusia ihmisiä ja parsoneita. Vaihteeksi oli myös kiva olla tuommoisessa pienemmässä näyttelyssä. Tässäpä tuomarin (Paavo Mattila) arvio Enzosta:

Erinom. uros. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Erinom. ylälinja, samoin runko ja takaosa. Erinom. häntä. Liikkuu hyvin. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat. Miellyttävä käytös.

Enzo oli siis ROP. Erityisesti ilahdutti se, että pitkästä näyttelytauosta huolimatta Enzo malttoi keskittyä tosi hienosti oleelliseen ja esiintyi mun mielestä hyvin.

Samassa kyydissä meillä oli Kuusamon Marja-Leena ja Roosa, kiitos molemmille matkaseurasta! Marja-Leenan kasvatti Otto sai näyttelyssä ensimmäisen sertinsä, joten tunnelma olisi varmaan ollut tulomatkalla katossa, jos meikäläinen takapenkillä olisi pysynyt hereillä.;) Samana päivänä Enzon Lulu-sisko sai muuten toisen sertinsä Savitaipaleella, onnea Lullukalle. On nää vaan hieno sisarusparvi.:)

Kuvahaaste ja Metkun synttärit

Sain kuvahaasteen Uhman ja Åskun Minnalta. Ohjeet meni näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Tässä meidän kuva.



En ymmärrä millä logiikalla meidän kuvakansiot on järjestäytyneet, mutta neljännen kansion neljäs kuva oli siis Metkun pojasta Cosmosta. Kuva on otettu meidän edellisessä asunnossamme Oulun Kiviniemessä 7.3.2006, kun Heli tuli näyttämään miten Cosmo-poika on kasvanut. Cosmo on siis kuvassa noin 3 kk vanha.

Samasta kansiosta löytyi kuva Enzon haamusta, pitää laittaa sekin tähän.



Haastan seuraavat bloggaajat:

• Heli + Basti, Cosmo ja Dani
• Jenni + Iita ja Telma
• Ruutilan Anne
• Anna-Mari + Mona ja Mosse

Tänään on siis myös Metkun syntymäpäivä, onnea Metku 5 v.! Synttäreitä voidaankin viettää koko päivä, kun ollaan koko perheen voimin kotona sairastamassa (no koirat siis onneksi terveitä)...

Kurssilla ja vuosikokous

Eilen pidettiin Parsonrussellinterrierit Ry:n vuosikokous Hyvinkäällä, jossa palkittiin Vuoden parsonit 2008. Enzo nappasi voiton kahdessa sarjassa ja meriittilistalle lisättiin Vuoden LUT-parson 2008 ja Vuoden näyttelyparsonuros 2008 tittelit. Jälkimmäisen kisan Enzo voitti kolmannen kerran peräkkäin, eli voitto on tullut joka osallistumiskerta.:D On tuo poika kyllä sellainen kultakimpale että. Ei siis titteleitten takia, vaan että sen kanssa on mahtava harrastaa ja se on myös mitä ihanin kotikoira.<3

Itse osallistuin viikonloppuna kasvattajan peruskurssille. Olen vähän miettinyt kennelnimen vaihtoa ja kennelnimen anomiseen tarvitaan kyseisen kurssin suoritus. Kurssi oli kyllä tosi mielenkiintoinen, vaikka itselle uutta asiaa ei juuri tullutkaan. Voin kyllä suositella kaikille. Kurssille saa siis osallistua kuka vain eli ei tarvitse välttämättä olla kasvattaja tai kasvattajaksi aikova. Kennelnimeä haluaisin vaihtaa siksi, että nykyinen Meu Amor's on aikoinaan (v. 2000) anottu shelteille, eikä minusta oikein sovi parsonille. Olisi kyllä kannattanut miettiä nimi paremmin ensimmäisellä kerralla, kun nykyään tuosta lystistä saa pulittaa saman summan euroissa, kuin ennen markoissa...

Viiden supin viikonloppu Pielavedellä

Vasta pari viikkoa sitten pääsin sanomasta, että kovan työn takana on löytää koiralle tekemistä metsästyksen parista, kun jo tärppäsikin tänä viikonloppuna. Yhteensä viisi supia toimitettiin Enzon avustuksella paikalliselle nahkurille. Aloitimme urakan lauantaiaamuna ajelemalla autolla metsäteitä katsellen merkkejä supin liikkeistä. Pari tuntia kerkesimme haravoida teitä tuloksetta, kun parahiksi soitteli paikallinen metsämies hiihdelleensä supiparin jälkiä ojan penkalle mistä olivat painuneet maan alle. Vartissa olimme paikalla, ja koira töihin. Paljon ei ollut maata edessä lapioitavana, joten nopeasti saimme kaksi supia ulos kolostaan.

Lauantain saalis. (Kuva Mikko Tenhunen)

Etsimme vielä tovin lisää jälkiä tuloksetta ja kun keli meni paljon plussan puolelle päätimme jättää erään mäen kiertämisen seuraavalle päivälle lumen tartuessa suksen pohjiin. Sunnuntaiaamuna olimmekin Mikon kanssa ajoissa liikkeellä, koska yön pikkupakkasen kuivattamassa lumessa toivoimme liikkumisen olevan helpompaa. Hukkasimmepa siinä sitten 45 minuuttia heti aamusta luottaessamme liikaa subarumme menokykyyn lumessa. Mielessäni jo taisin taas hukkareissua hokea kun mäen toinen laita todettiin jäljettömäksi, ja suuntasimme toiselle laidalle suoraan mäen yli. Tiesimme tällä laidalla olevan ison kiven, jonka alta saimme viime keväänä Ruuti-sakulla supiparin ja onneksemme totesimme nyt kivelle johtavan oikein polun jonka supit olivat yöllisillä reissuillaan polkeneet. Kiven vierellä panostin aseeni ja sovimme passipaikat, Enska veteli sillä aikaa supin käryä kirsun täyteen, joten nopeasti painoi poika kiven alle löysättyäni hihnan. Olisiko vartin kestänyt paini kiven alla, kun toinen supeista Enskan painostamana änkesi itseään pienestä kolosta ulos minun vieressäni juuttuen kuitenkin siihen kiinni. Kun sain korjattua sen siitä pois, juuri leskeytynyt supi katsoi parahiksi poistua kiven alta Mikon puolelta päästen vieressä olevan pienemmän kiven alle Mikon olessa vielä ampumatta kimmoke vaaran takia. Nyt oli supi umpikujassa ja Enzon päästessä kutittelemaan supia takapuolesta työnti tämäkin supi päänsä kiven kolosta näkyviin ja Mikko sai sen helposti lopetettua.

Kiven alta korjatut supit. (Kuva Mikko Tenhunen)

Tyytyväinen olisin ollut jo neljään supiin, mutta Annen ja Aleksin kanssa ajellessa jo kotiin pysähdyimme vielä matkalle, koska miehet olivat jäljittäneet supin kivikasaan, joka oli pellolla aivan kotimatkamme tien varressa. Sanoin Annelle käyväni vain katsomassa uteliaisuuttani minkälainen paikka se on, mutta kun Ruuti-saku ei kasaan mahtunut pirautin Annelle josko se laskisi Enskan katsomaan kasaa. Jotain tuntui Anne tupisevan, kun näimme sen laskevan juuri pestyn Enzon irti autosta ja kohta meidän huudeltua se paikalle oli koira jo kasassa. Puolitoista tuntia oli siinä sitten mennyt ku meidän sitikka poistui parkista ja miehet jo epäilivät emännän lähteneen eropaperien tekoon. Onnekseni vain pisuhätä oli yllättänyt ja kahden tunnin kivien siirtelyn jälkeen palasimme autoille supin kanssa. Vähän aikaa oli peräpeilissä tuima ilme, olihan Anne joutunut odottamaan Aleksin kanssa autossa kokoajan. Aleksi oli kuitenkin nukkunut melkein kokoajan ja Annekin leppyi siitä sitten kiristettyään minulta hartiahieronnan illaksi.

Niko