Niitti ja kesän projektit

Pitää välillä kirjottaa muitakin kuin näyttelykuulumisia.

Niitti on varttunut jo 14,5-viikon ikään ja on oikein nätti ja reipas tyttö. Puremisen tarve on valtava, koko ajan pitäisi olla jotain jäystettävää. Kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin se on ehtinyt jo tuhoamaan, mutta ei onneksi ole vielä pahemmin kajonnut huonekaluihin tai talon rakenteisiin *koputtaa puuta*. Tai no, Niitillä on joku projekti terassin alla, että mistäs sitä tietää mitä se siellä puuhastelee...;-/ Eristevillojakin ilmaantui jossain vaiheessa pihamaalle, mutta ne osottautuivat onneksi vaan varastosta löytyneiksi ylijäämäpaloiksi. Niko on kesän aikana rakentanut varastoon koirille eristettyä koppia, johon ne pääsevät ulkoaitauksesta. Niitti pienenä ja hoikkana mahtui ainakin vielä joku aika sitten osasta häkin verkon silmistä (varaston puolella on myös aivan pieni verkolla aidattu alue, josta mennään koppiin), joten sen kulkumahdollisuudet ovat olleet esteettömät...

Alkukesästä oltiin muutenkin reippaita ja laitettiin takapihalle aita. Niko nikkaroi vielä varaston ja talon väliin hienon portin. Kyllä on ihana kun voi laskea koirat takaovesta ulos, eikä tarvitse koko ajan kytätä missä ne ovat ja mitä tekevät. No, yleensä varsinkaan Enzoa ja Metkua ei tarvitse kaukaa katsella, ne kun odottavat oven takana... Kumma ettei ulkoa löydy aikuiselle koiralle tekemistä! Niitti sentään osaa puuhastella omiaan.

Aleksista on tullut villi viikari, eikä se millään uskoisi, että koiria ei saa kiusata. Isojen koirien suhtautuminen Aleksiin onkin muuttunut, kun koko ajan saavat olla varuillaan, milloin yksi tulee vetämään hännästä tai lyömään kaukosäätimellä.:( Ollaankin pidetty nyt koiria ja Aleksia pääasiassa erillään, että koirienkin on helpompi olla. Aleksikin "pääsee" vuorollaan omaan huoneeseen portin taakse. Monesti alkukiukuttelun jälkeen poika muistaa, että mullahan oli täällä näitä lelujakin, eikä omassa huoneessa oleminen olekaan niin kamalaa. Jospa se ikä toisi pikkuhiljaa järkeä päähän, eikä tarvitsisi "eristää" enää ketään. Niitin kanssa Aleksi tulee parhaiten toimeen, kun jos Aleksi kiusaa Niittiä, niin Niitti kiusaa Aleksia. Reilu peli.;) Nämä kaksi ovat kyllä melkoinen parivaljakko.

Niko metsästyskavereineen on ahkeroinut myös Pielaveden suunnalla. Nyt alkaa kuulostaa siltä, kuin minä en olisi tehnyt mitään koko kesänä (paitsi sitä aitaa), eikä mulla mitään omia suuria projekteja ole ollutkaan. Silti tuntuu ettei ole kyllä vapaa-aikaakaan. Sitäpä se taitaa äiti-ihmisen arki olla yleensä... Niin, Niko kavereineen on siis kesän mittaa tehnyt metsän asukeille luolaston, joka mukailee luonnollista maapesää. Toiveissa olisi, että sinne lähivuosien aikaan uskaltautuisi joku elukka ja siitä tulisi asuttu. Näin olisi yksi pyydettävä pesä lisää.:)

Olen minäkin sentään jotain saanut tehtyä, nimittäin uudet kotisivut meille. Entiset ovat shelttikasvattini omistajan tekemät ja kun Minnalla ei opiskelulta ja lapsenhoidolta ole varmaan liiaksi aikaa, niin en ole kehdannut enää millään päivityspyynnöillä rasittaa. Niinpä meidän sivut on jäänyt vähän ajastaan jälkeen. Itse en osaa koodausta, joten tein sitten ihan uudet sivut. Kiva kun saa itse päivittää.:) Uudet sivut pitäisi ilmestyä vanhaan tuttuun osoitteeseen http://www.meu-amors.com/ lähipäivinä. Samalla vaihdoin sähköpostiosoitetta, kun uuden kotisivupalvelimen kautta vanhasta osoitteesta olisi joutunut maksamaan niin paljon, että uusille kotisivuille+sähköpostille olisi tullut hintaa yli tuplasti enemmän kuin ennen. Ajattelin, että antaapa olla. Sähköpostilaatikoita kun saa ilmaiseksikin. Uusi osoite on anne.salminen(@)kotiportti.fi

Pitääpä vielä kertoa, kun käytiin näyttämässä Niittiä kasvattajalle Utajärven terrierileirillä viime viikonloppuna. Niittihän ei ketään pelkää eikä vierasta, joten sitkeästi se olisi ollut menossa moikkaamaan sellaisiakin koiria, jotka sille haukkuivat ja ärisivät. Niitti pääsi tutustumaan myös keinoluolastoon ja siellä se pisteli menemään avonaisessa putkistossa. Ketut olivat ulkona häkeissään ja ne kiinnostivat heti. Kovin lähelle ei vielä Niittiä päästetty, mutta pientä haukun poikasta yritti Niitin suusta jo tulla. Ja voi että kun ei olisi haluttanut kettujen luota lähteä pois! Joten hyvältä vaikuttaa.:) Selvästi kakara jo tietää mistä on kyse, joten nyt odotetaan, että tulee ikää lisää.

Seuraavat näyttelyt meillä on sunnuntaina Joensuussa ja kuun lopussa Terri-Eri (+ Top Terrieri) ja Tervakoski. Siitä seuraava onkin sitten vasta erkkari lokakuussa.

BEST IN SHOW!!

Nyt se meidän Enzo tempun teki: Iisalmen kv-näyttelyssä Enzo voitti kaikki, ihan kaikki ja oli BEST IN SHOW!!!:D :D Huh hurjaa, ei tästä järkytyksestä ihan heti selvitä. Olen niin sanaton, että antaa kuvien puhua puolestaan.


Ryhmävoittaja Enzo. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen ei ehtinyt tähän kuvaan, kun joutui itsekin kuvaamaan. Tämän kuvan ottaja on ollut innoissaan jo ryhmävoitosta (olin minäkin tietenkin), kun kuvan rajaus on jäänyt sivuseikaksi.;)


Taas päästiin voittajan korokkeelle!:) Saanko esitellä:
BIS1 parsonrussellinterrieri MISELIN MAXFACTOR !
Tuomari BIS-kehässä oli Annukka Paloheimo.

Rotukehän arvosteli romanialainen Simu Calin, joka tuumasi Enzosta seuraavaa:

Very beautiful male. Typical head with good proportions. Keen expression. Beautiful, elegant topline. Very well set tail. Very elegant movement.

Onnea myös Karvahaalarin Milla Makialle VSP-sijasta!

Tässä nyt ollaan niin onnesta soikeana, että eipä osaa oikein mitään sanoa. Kaikenlaista muutakin päivitettävää ja kerrottavaa tänne blogiin olisi, mutta tämä shokkiuutinen meni nyt kaiken edelle.:)

Oulu kv:t

Viikonloppuna oltiin Oulun kansainvälisissä näyttelyissä molempina päivinä. Parsoneita oli ilmoitettu kivasti, lauantaille 27 ja sunnuntaille 29. Muutenkin koiria oli tosi paljon, molempina päivinä yli 3000!

Lauantain tuomari, tanskalainen Kevin Brown, oli todella täsmällinen ja tarkka koirien tutkimisessa ja arvostelemisessa ja päivästä tulikin pitkä, kun kehä alkoikin jo myöhässä. Laatuarvostelunauhoissa oli melkein koko väriskaala käytössä, mutta jokunen ERIkin tuomarilta sentään irtosi. Enzo oli ROP ja tuttu tyttö Mona (Erimarin Annamania) VSP.

Tässä Enzon arvostelu:

4 years old of excellent type. Well made head. Well placed ears. Correct bite. Good neck and shoulders. Good frontlegs and feet. Correct body and topline. Tailset ok. Well angulated behind. Excellent movement and coat.

Tuomari Kevin Brown arvio Enzoa...

Tuomari spannasi koirat nostamalla ne rintakehästä pöydältä.

Enzo: "Ei täs mitään kun vaan näkis mihin äiskä laittaa sen lelun..."

Kuvat: Minna Tuomala

Ryhmässä olikin sitten sama tuomari. Enzo oli aika töpinää täynnä, mutta sain sen kohtuudella esitettyä (seisomiset meni hyvin, mutta liikkeessä yritti välillä vetää turhan paljon) ja se olikin RYP3!! Voiton vei komea norjalainen skotti (joka oli lopulta myös BIS) ja toiseksi tuli silkki.

Sunnuntaina päästiin kehään heti ysiltä ja tahti oli toinen topakan kehätoimitsijan ansiosta. Tuomarina oli Wim Wellens Hollannista. Jälleen Enzo miellytti tuomarin silmää ja Enzo oli taas ROP. VSP oli tällä kertaa Maki (Karvahaalarin Milla Makia). Onnea molemmille VSP-tytöille!

Enzon arvostelu:

Almost 4 years. Excellent type. Very nice balanced. Excellent head. Alert expression. Correct bite. Very nice angulations. Nice tailset. Nice level topline. Denze (dense?) coat. Small feet. Moved very well.

Enzo arvosteltavana.

Kuva: Minna Tuomala

Ryhmäkehässä käytiin myös pyörähtämässä, mutta tällä kertaa rahkeet riitti "vain" kuuden parhaan joukkoon. Enzolla oli ihan liikaa virtaa ja liikkeet toisten perässä meinasi mennä aina vetämiseksi, joten sitä pitäisi saada jotenkin harjoiteltua. Oikeastaan ongelma alkaa jo esiarvostelukehästä, jossa Enzo kerää itselleen kierroksia (ihmisten taputus, toisten vinkulelut, odottelu... kaikki antaa lisää virtaa). Pitää vissiin keksiä joku rentoutuskeino, joogaa tms.;)

Kokkola kv ja Niitti

Olipas meillä vaiheikkaat kolme päivää. Alkuperäinen suunnitelma meni niin, että lauantaina Kokkolan näyttelyyn, sunnuntaina Niitin haku ja maanantaina lomaa, lepäilyä ja uuteen pentuun tutustumista. Toisin kävi, kun Enzo pärjäsikin näyttelyssä paremmin kuin osasimme kuvitellakaan! Parsoneita oli näyttelyssä vaivaiset viisi kappaletta, joista Enzo luotsautui ROPiksi. Tuomarina rotukehässä oli Harri Lehkonen, joka arvio Enzoa näin:

Hyvän kokoinen vahva, ryhdikäs uros. Erinomainen pää ja ilme. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Kaunis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Oikean laatuinen turkki. Hyvä väritys. Erinomaiset liikkeet. Todellinen ilo silmälle. :)

Sää kirkastui kauniiksi (paitsi voimakas tuuli kävi edelleen) ryhmäkehään mennessä ja kokoomakehästä suoriuduttiin mallikkaasti. Liikkeessä Enzolla oli varsinaisessa kilpailukehässä virtaa taas kuin duracell-pupulla ja ensimmäistä kertaa kokeilin mennä sen kanssa kevyttä juoksua. Uusi liikuntamuoto tuntuikin hyvältä ratkaisulta, sillä tosi reipas kävely ottaa äkkiä jalkoihin ja toisaalta jos en pysy Enzon vauhdissa mukana se saattaa alkaa vetämään. Seisominen ei sitten käynytkään aivan niin helposti, kun oma lelu ei tällä kertaa kiinnostanut pätkääkään. Onneksi toisten hiirien vingutus kuului edestäpäin, niin sain Enzon edes pari kertaa seisomaan kivasti ilman lelua. Siinä yhteistyöhenkeä etsiessä kilpakumppaneita tippui pikkuhiljaa matkasta ja lopulta oltiin samassa tilanteessa kuin Rovaniemellä: Kaksi viimeistä jäljellä, airedale ja Enzo. Tällä kertaa Enzo liikkui kuin unelma, mutta silti en ollut uskoa silmiäni, kun tuomari (Janiki Steinbock, Israel) tuli ojentamaan punaisen ruusukkeen minulle! Kun järkytyksestä (positiivisesta sellaisesta:)) oli selvitty, tajusimme että tännehän pitää nyt sitten tulla huomennakin. Onneksi Airiaisille sopi että haemme Niitin vasta maanantaina (se siitä lepopäivästä...;)).

Sunnuntaina köröttelimme takaisin Kokkolaan Pielaveden tukikohdasta. Aleksi sai onneksi jäädä hoitoon Nikon äitille. Näyttelypaikalla aloimme katselemaan mikä ryhmäkehien tilanne on, kun kuului "...ja tässä ovat ryhmän 8 neljä finalistia..." Hiukkasen tuli kiire vessaan ja valmistautumaan! Onneksi ryhmän 10 jälkeen oli vielä veteraanit ja kehän järjestelyissä kesti tovi, niin ehdin minäkin henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen. Enzo nyt olisi varmaan ollut valmis kehään vaikka suoraan autosta. Enzo esiintyikin hyvin ja maltillisesti ja niin siinä sitten kävi, että Enzo teki jälleen historiaa ottamalla kaikkien aikojen parhaan BIS-sijoituksen kaikkien rotujen näyttelyssä (viisaammat tiesi kertoa, että sijoitus ei ollut lajiaan ensimmäinen, sillä v.-98 on tullut parsonille BIS5-sija)! Enzo oli siis BIS3 ja vielä kansainvälisessä näyttelyssä!! Aivan huikeaa.:D Edelle menivät vain afgaaninvinttikoira ja gordoninsetteri. Best In Shown valitsi Kenneth Edh Ruotsista. Jos en olisi ollut melkein koko tulomatkaa puhelimessa, niin olisi varmaan ollut sellanen typerä kestohymy naamalla.;D


Odotellaan, että tuomari tekee päätöksensä...


...ja tässä on tulos: BIS3!!!

Eilen Aleksi jäi vuorostaan minun äitini hoiviin ja nyt suuntasimme kohti Ristiinaa. Niitti (virallisemmin Joutilaan Top Niitti) oli vain kaunistunut viime näkemästä, mutta karvaa ei ollut tullut lisää, joten saapa nähdä jääkö siitä peräti sileäkarvainen. Vierailu Airiaisessa jäi vähän pikaiseksi, mutta toivottavasti nähdään tässä vielä kesän aikana. Suuri kiitos tästä ihanasta neidistä, luonnetta pikku likalta löytyy ainakin siihen malliin, että eiköhän tästä siihen tarkoitukseen ole mihin on ensisijaisesti hankittukin.:) Niitistä lisää, kunhan ollaan hetki asuttu saman katon alla.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Enzon kasvattaja-Jaanaa moikkaamassa ja samalla saatiin Enzon Vuoden näyttelyparsonuros- ja Vuoden lut parson-palkinnot sekä Metkun Venäjän valionarvodiplomi. Kiitos Jaana kun hoidit Metkun paperit Venäjälle, niin tuli sekin asia hoidettua.:) Harmi kun ei joudettu sielläkään viipymään pitemmän aikaa, kun kotimatkaa oli vielä reilusti taittamatta.

Kotona perheen nuorimmaiset pääsi tutustumaan toisiinsa vasta paremmin ja melkoisen hässäkän saivatkin aikaan, kun villitsivät toinen toistaan. Parin jäähyminutin jälkeen tilanne saatiin kuitenkin rauhottumaan.;) Niitti on onneksi tosi fiksu ja uskoo kyllä kun sanoo topakasti, tuo ihmislapsi on vähän kovempikalloinen tapaus. Liiallisin into Niittiä kohtaan on kuitenkin jo laantunut, että eiköhän tämä arki ala tästä rullaamaan ihan mukavasti.

"Näitä mun pitäis kulma tuoda pesistä. Höh, ihan helppoo, eihän tää edes sano mitään!"

Rovaniemi kv

Käytiin eilen pyörähtämässä keikka Rovaniemellä. Lähteminen tosin oli vielä perjantai-iltana vaakalaudalla, kun Enzon passi (eli rokotustodistukset) olikin hukassa. Siinä ehti jo tilanne kiristyä aikalailla, kun passin etsimisen sijaan keskityttiin etsimään syyllistä ja miettimään millä ne rokotukset tähän hätään todistaisi.;) Lopulta (kun minä ainakin olin jo melkein luopunut toivosta) päätettiin tonkia kaikki mahdottomaltakin tuntuvat paikat läpi ja niinhän se sitten vaan löytyi, metsästyspuvun takin taskusta. Oli päässyt unohtumaan, että käytiinhän me viime näyttelyn jälkeen kokeilemassa Ruotsin luolakokeen omaista harjoitusta.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 16 parsonia ja tuomarina toimi Tiina Taulos. Säätäkin jännättiin etukäteen, mutta niin vain alkoi aurinkokin paistaa ja oli lopulta oikein kiva ilma näyttelylle. Enzo oli ROP ja Karvahaalarin Milla Makia VSP. Onnea vielä Makille omistajineen! Lisään arvostelun myöhemmin, kunhan löydän arvostelulapun (ei koira karvoistaan pääse, taas meillä on tavarat hukassa tai ainakin sekaisin;P).


VSP Maki ja ROP Enzo

Ryhmäkehään jäätiin tietenkin, vaikka olihan siinäkin odottaminen, kun ryhmäkehät alkoi yli tunnin myöhässä. Enzoa selvästi hieman jo väsytti, mutta kun se hoksasi minulla olevan aivan uuden karhea lelu, niin johan tuli poikaan taas virtaa.:) Jopa hieman liikaa, kun parilla eka seisotuksella ei meinannut malttaa pysyä aloillaan. Enzo pistelikin menemään kuin pieni veturi, kun päästiin astelemaan ryhmäkehään. Kenties näyttävä sisääntulo teki ryhmätuomariin (Petru Muntean) vaikutuksen tai sitten hän pongasi meidät jo kun oltiin ajoissa kokoomakehässä poseeraamassa, mutta Enzo valittiin jatkoon. Ja sitten neljän parhaan joukkoon. Lopulta jäljellä oli enää Enzo ja ruotsalainen cairn. Sitten tapahtui se surullisen kuuluisa "Enzosta ei ikinä tiedä mitä se keksii". Tuomari halusi katsoa nämä kaksi parasta vielä liikkeessä ja Enzo lähti jostain syystä laukalla. Korjasin (muka) sen liikettä niin, että minun vinkkelistä se näytti menevän ihan ok (ei tosin sellaisella draivilla kuin parhaimmillaan, mutta siihen asiaan ei pysty paljon itse auttamaan), mutta kuulemma se oli mennyt jotenkin kummasti. En tiedä vaikuttiko tämä sijoitukseen, mutta Enzo oli RYP2. Joka on siis mielettömän hyvin ja hienosti ja mahtavasti ja olen sijoitukseen enemmän kuin tyytyväinen, mutta vähän jäi kaivelemaan, että en saanut sitä liikkumaan hyvin. Sellainen aina harmittaa, jos ei ole pysytynyt antamaan parastaan. Mutta joka tapauksessa, Enzon tulostilastot komistuivat taas yhdellä ryhmäsijoituksella ja sitä voidaankin juhlia koko seuraava viikko loman merkeissä!:D


Esiarvostelukehässä poseerausta.


RYP2!!

Meille tulee vauva

Siis koiravauva, tietenkin.;) Kolmannen koiran paikka on ollut auki jo jonkin aikaa ja nyt se sitten täyttyy kolmen viikon päästä. Alkuun katselimme yhdistelmää eri sukuisista vanhemmista kuin nämä nykyiset on, mutta sitten huomasimme käyttöominaisuuksiltaan niin mielenkiintoisen yhdistelmän, että päätettiin joustaa tuosta erisukuisuus-kriteeristä. Niinpä meille on nyt tulossa "Niitti" Joutilaan kennelistä. Kävimme eilen katsomassa pentuja (ovat nyt 6-viikkoisia) ja koko pesue on kyllä oikein kivan näköistä sakkia.:) Valinta neljästä nartusta oli kuitenkin aika selvä. Kumminkohan päin siinä mahtoi käydä, valitsiko Niitti meidät vai me Niitin, mutta tämä tyttö kävi meidät ekana moikkaamassa ja kun oltiin lähtöä tekemässä, niin Niitti lähti autolle niillä elkein, että minähän lähden sitten kai mukaan. Se myös selvästi tunsi jo nimensä, kun muuten ei jutteluun niin erikoisesti reagoinut, mutta kun tuumasin sille, että mitä Niitti, niin häntä alkoi vispata vimmatusti.;) Tässä hän nyt sitten on:

Niitti tulee meille lähinnä metsästyskoiraksi, mutta jos siitä jotain muutakin tulee, niin mikäs siinä. Nättihän tuo on kun sika pienenä ainakin tässä vaiheessa.:)

Pääsiäisen supit

Pääsiäinen tuli vietettyä koko perheen voimin pielavedellä. Ja tottahan toki piti metsälläkin käydä kun tilaisuus oli. Lauantaina kävimme Janin kanssa katsastamassa mahdollisia supin jälkiä, kun perjantaina satoi reilusti lunta. sade oli kuitenkin jatkunut lauantain vastaisena yönäkin, eikä supit olleet liikkuneet ollenkaan. Sunnuntaina lähdinkin paljon toiveikkaampana uuteen yritykseen, nyt Mikon kanssa. Jo ajellessani seudulle missä ruukaamme metsästellä, huomasin tien penkalla kahdet edellisyön supin jäljet. Ei muuta kuin hakemaan osakeyhtiön metsästys-subaru (yhteisomistuksessa kahden jahtikaverini kanssa) ja Mikko kyytiin. Pitkä oli ollut supipariskunnan yöllinen ruoka reissu sänkipellolle, piilopaikka löytyi parin tunnin jäljestyksen jälkeen mäen rinteessä sijainneesta kivilouhikosta. Meikäläinen sai lähteä hakemaan koiran ja muut tarpeet autosta, suksilla kun olin liikkeellä. Pyysin Mikkoa soittamaan kuitenkin vielä Jounille, että tulisi kaveriksi kantamaan tavaroita ja tuomaan haulipyssynkin varmuuden vuoksi. Vartti siinä sitten tutkittiin kivikkoa, ja mietittiin uskaltaako sinne laittaa koiraa ollenkaan. Isoja oli muutamat kivet ja koko kivikko sijaitsi vielä kallion päällä. Katsoin kuitenkin paikan turvalliseksi ja päästin Enzonkin tutkimaan paikkaa. Nopeasti se otti vainun ja tunki itsensä lumen läpi kasaan, juuri siihen kohtaan jossa supit olivat. Puolen tunnin jälkeen pääsi Jouni toiseen supiin käsiksi ja sai sen vedettyä ulos, jolloin toinen supi otti ritolat ja karkasi alarinteeseen. Onneksi oli se haulikko mukana ja saatiin tämänkin supin karku tyssättyä. Pääsiäisen saldona siis kaksi supia.