Pikapäivitys... Minne se kaikki aika katoaa, kun ei ennätä tänne edes kirjottaa.
Niin, lauantaina avattiin siis virallisesti tämän vuoden näyttelykausi (CoC:a ei voi laskea, kun se ei ollut oikea näyttely) Raution ryhmänäyttelyllä. Kyllä onkin jo näyttelyvarpaita vipattanut!;) Oli taas mukava nähdä kaikkia tuttuja ja uusia ihmisiä ja parsoneita. Vaihteeksi oli myös kiva olla tuommoisessa pienemmässä näyttelyssä. Tässäpä tuomarin (Paavo Mattila) arvio Enzosta:
Erinom. uros. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Erinom. ylälinja, samoin runko ja takaosa. Erinom. häntä. Liikkuu hyvin. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat. Miellyttävä käytös.
Enzo oli siis ROP. Erityisesti ilahdutti se, että pitkästä näyttelytauosta huolimatta Enzo malttoi keskittyä tosi hienosti oleelliseen ja esiintyi mun mielestä hyvin.
Samassa kyydissä meillä oli Kuusamon Marja-Leena ja Roosa, kiitos molemmille matkaseurasta! Marja-Leenan kasvatti Otto sai näyttelyssä ensimmäisen sertinsä, joten tunnelma olisi varmaan ollut tulomatkalla katossa, jos meikäläinen takapenkillä olisi pysynyt hereillä.;) Samana päivänä Enzon Lulu-sisko sai muuten toisen sertinsä Savitaipaleella, onnea Lullukalle. On nää vaan hieno sisarusparvi.:)
tiistai 7. huhtikuuta 2009
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Kuvahaaste ja Metkun synttärit
Sain kuvahaasteen Uhman ja Åskun Minnalta. Ohjeet meni näin:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.
Tässä meidän kuva.
En ymmärrä millä logiikalla meidän kuvakansiot on järjestäytyneet, mutta neljännen kansion neljäs kuva oli siis Metkun pojasta Cosmosta. Kuva on otettu meidän edellisessä asunnossamme Oulun Kiviniemessä 7.3.2006, kun Heli tuli näyttämään miten Cosmo-poika on kasvanut. Cosmo on siis kuvassa noin 3 kk vanha.
Samasta kansiosta löytyi kuva Enzon haamusta, pitää laittaa sekin tähän.
Haastan seuraavat bloggaajat:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.
Tässä meidän kuva.
En ymmärrä millä logiikalla meidän kuvakansiot on järjestäytyneet, mutta neljännen kansion neljäs kuva oli siis Metkun pojasta Cosmosta. Kuva on otettu meidän edellisessä asunnossamme Oulun Kiviniemessä 7.3.2006, kun Heli tuli näyttämään miten Cosmo-poika on kasvanut. Cosmo on siis kuvassa noin 3 kk vanha.
Samasta kansiosta löytyi kuva Enzon haamusta, pitää laittaa sekin tähän.
Haastan seuraavat bloggaajat:
Tänään on siis myös Metkun syntymäpäivä, onnea Metku 5 v.! Synttäreitä voidaankin viettää koko päivä, kun ollaan koko perheen voimin kotona sairastamassa (no koirat siis onneksi terveitä)...
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Kurssilla ja vuosikokous
Eilen pidettiin Parsonrussellinterrierit Ry:n vuosikokous Hyvinkäällä, jossa palkittiin Vuoden parsonit 2008. Enzo nappasi voiton kahdessa sarjassa ja meriittilistalle lisättiin Vuoden LUT-parson 2008 ja Vuoden näyttelyparsonuros 2008 tittelit. Jälkimmäisen kisan Enzo voitti kolmannen kerran peräkkäin, eli voitto on tullut joka osallistumiskerta.:D On tuo poika kyllä sellainen kultakimpale että. Ei siis titteleitten takia, vaan että sen kanssa on mahtava harrastaa ja se on myös mitä ihanin kotikoira.<3
Itse osallistuin viikonloppuna kasvattajan peruskurssille. Olen vähän miettinyt kennelnimen vaihtoa ja kennelnimen anomiseen tarvitaan kyseisen kurssin suoritus. Kurssi oli kyllä tosi mielenkiintoinen, vaikka itselle uutta asiaa ei juuri tullutkaan. Voin kyllä suositella kaikille. Kurssille saa siis osallistua kuka vain eli ei tarvitse välttämättä olla kasvattaja tai kasvattajaksi aikova. Kennelnimeä haluaisin vaihtaa siksi, että nykyinen Meu Amor's on aikoinaan (v. 2000) anottu shelteille, eikä minusta oikein sovi parsonille. Olisi kyllä kannattanut miettiä nimi paremmin ensimmäisellä kerralla, kun nykyään tuosta lystistä saa pulittaa saman summan euroissa, kuin ennen markoissa...
Itse osallistuin viikonloppuna kasvattajan peruskurssille. Olen vähän miettinyt kennelnimen vaihtoa ja kennelnimen anomiseen tarvitaan kyseisen kurssin suoritus. Kurssi oli kyllä tosi mielenkiintoinen, vaikka itselle uutta asiaa ei juuri tullutkaan. Voin kyllä suositella kaikille. Kurssille saa siis osallistua kuka vain eli ei tarvitse välttämättä olla kasvattaja tai kasvattajaksi aikova. Kennelnimeä haluaisin vaihtaa siksi, että nykyinen Meu Amor's on aikoinaan (v. 2000) anottu shelteille, eikä minusta oikein sovi parsonille. Olisi kyllä kannattanut miettiä nimi paremmin ensimmäisellä kerralla, kun nykyään tuosta lystistä saa pulittaa saman summan euroissa, kuin ennen markoissa...
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Viiden supin viikonloppu Pielavedellä
Vasta pari viikkoa sitten pääsin sanomasta, että kovan työn takana on löytää koiralle tekemistä metsästyksen parista, kun jo tärppäsikin tänä viikonloppuna. Yhteensä viisi supia toimitettiin Enzon avustuksella paikalliselle nahkurille. Aloitimme urakan lauantaiaamuna ajelemalla autolla metsäteitä katsellen merkkejä supin liikkeistä. Pari tuntia kerkesimme haravoida teitä tuloksetta, kun parahiksi soitteli paikallinen metsämies hiihdelleensä supiparin jälkiä ojan penkalle mistä olivat painuneet maan alle. Vartissa olimme paikalla, ja koira töihin. Paljon ei ollut maata edessä lapioitavana, joten nopeasti saimme kaksi supia ulos kolostaan.
Tyytyväinen olisin ollut jo neljään supiin, mutta Annen ja Aleksin kanssa ajellessa jo kotiin pysähdyimme vielä matkalle, koska miehet olivat jäljittäneet supin kivikasaan, joka oli pellolla aivan kotimatkamme tien varressa. Sanoin Annelle käyväni vain katsomassa uteliaisuuttani minkälainen paikka se on, mutta kun Ruuti-saku ei kasaan mahtunut pirautin Annelle josko se laskisi Enskan katsomaan kasaa. Jotain tuntui Anne tupisevan, kun näimme sen laskevan juuri pestyn Enzon irti autosta ja kohta meidän huudeltua se paikalle oli koira jo kasassa. Puolitoista tuntia oli siinä sitten mennyt ku meidän sitikka poistui parkista ja miehet jo epäilivät emännän lähteneen eropaperien tekoon. Onnekseni vain pisuhätä oli yllättänyt ja kahden tunnin kivien siirtelyn jälkeen palasimme autoille supin kanssa. Vähän aikaa oli peräpeilissä tuima ilme, olihan Anne joutunut odottamaan Aleksin kanssa autossa kokoajan. Aleksi oli kuitenkin nukkunut melkein kokoajan ja Annekin leppyi siitä sitten kiristettyään minulta hartiahieronnan illaksi.
Lauantain saalis. (Kuva Mikko Tenhunen)
Etsimme vielä tovin lisää jälkiä tuloksetta ja kun keli meni paljon plussan puolelle päätimme jättää erään mäen kiertämisen seuraavalle päivälle lumen tartuessa suksen pohjiin. Sunnuntaiaamuna olimmekin Mikon kanssa ajoissa liikkeellä, koska yön pikkupakkasen kuivattamassa lumessa toivoimme liikkumisen olevan helpompaa. Hukkasimmepa siinä sitten 45 minuuttia heti aamusta luottaessamme liikaa subarumme menokykyyn lumessa. Mielessäni jo taisin taas hukkareissua hokea kun mäen toinen laita todettiin jäljettömäksi, ja suuntasimme toiselle laidalle suoraan mäen yli. Tiesimme tällä laidalla olevan ison kiven, jonka alta saimme viime keväänä Ruuti-sakulla supiparin ja onneksemme totesimme nyt kivelle johtavan oikein polun jonka supit olivat yöllisillä reissuillaan polkeneet. Kiven vierellä panostin aseeni ja sovimme passipaikat, Enska veteli sillä aikaa supin käryä kirsun täyteen, joten nopeasti painoi poika kiven alle löysättyäni hihnan. Olisiko vartin kestänyt paini kiven alla, kun toinen supeista Enskan painostamana änkesi itseään pienestä kolosta ulos minun vieressäni juuttuen kuitenkin siihen kiinni. Kun sain korjattua sen siitä pois, juuri leskeytynyt supi katsoi parahiksi poistua kiven alta Mikon puolelta päästen vieressä olevan pienemmän kiven alle Mikon olessa vielä ampumatta kimmoke vaaran takia. Nyt oli supi umpikujassa ja Enzon päästessä kutittelemaan supia takapuolesta työnti tämäkin supi päänsä kiven kolosta näkyviin ja Mikko sai sen helposti lopetettua.
Etsimme vielä tovin lisää jälkiä tuloksetta ja kun keli meni paljon plussan puolelle päätimme jättää erään mäen kiertämisen seuraavalle päivälle lumen tartuessa suksen pohjiin. Sunnuntaiaamuna olimmekin Mikon kanssa ajoissa liikkeellä, koska yön pikkupakkasen kuivattamassa lumessa toivoimme liikkumisen olevan helpompaa. Hukkasimmepa siinä sitten 45 minuuttia heti aamusta luottaessamme liikaa subarumme menokykyyn lumessa. Mielessäni jo taisin taas hukkareissua hokea kun mäen toinen laita todettiin jäljettömäksi, ja suuntasimme toiselle laidalle suoraan mäen yli. Tiesimme tällä laidalla olevan ison kiven, jonka alta saimme viime keväänä Ruuti-sakulla supiparin ja onneksemme totesimme nyt kivelle johtavan oikein polun jonka supit olivat yöllisillä reissuillaan polkeneet. Kiven vierellä panostin aseeni ja sovimme passipaikat, Enska veteli sillä aikaa supin käryä kirsun täyteen, joten nopeasti painoi poika kiven alle löysättyäni hihnan. Olisiko vartin kestänyt paini kiven alla, kun toinen supeista Enskan painostamana änkesi itseään pienestä kolosta ulos minun vieressäni juuttuen kuitenkin siihen kiinni. Kun sain korjattua sen siitä pois, juuri leskeytynyt supi katsoi parahiksi poistua kiven alta Mikon puolelta päästen vieressä olevan pienemmän kiven alle Mikon olessa vielä ampumatta kimmoke vaaran takia. Nyt oli supi umpikujassa ja Enzon päästessä kutittelemaan supia takapuolesta työnti tämäkin supi päänsä kiven kolosta näkyviin ja Mikko sai sen helposti lopetettua.
Kiven alta korjatut supit. (Kuva Mikko Tenhunen)
Tyytyväinen olisin ollut jo neljään supiin, mutta Annen ja Aleksin kanssa ajellessa jo kotiin pysähdyimme vielä matkalle, koska miehet olivat jäljittäneet supin kivikasaan, joka oli pellolla aivan kotimatkamme tien varressa. Sanoin Annelle käyväni vain katsomassa uteliaisuuttani minkälainen paikka se on, mutta kun Ruuti-saku ei kasaan mahtunut pirautin Annelle josko se laskisi Enskan katsomaan kasaa. Jotain tuntui Anne tupisevan, kun näimme sen laskevan juuri pestyn Enzon irti autosta ja kohta meidän huudeltua se paikalle oli koira jo kasassa. Puolitoista tuntia oli siinä sitten mennyt ku meidän sitikka poistui parkista ja miehet jo epäilivät emännän lähteneen eropaperien tekoon. Onnekseni vain pisuhätä oli yllättänyt ja kahden tunnin kivien siirtelyn jälkeen palasimme autoille supin kanssa. Vähän aikaa oli peräpeilissä tuima ilme, olihan Anne joutunut odottamaan Aleksin kanssa autossa kokoajan. Aleksi oli kuitenkin nukkunut melkein kokoajan ja Annekin leppyi siitä sitten kiristettyään minulta hartiahieronnan illaksi.
Niko
tiistai 10. maaliskuuta 2009
River silmätarkastuksessa
Kasvattini River (M.A. Perdita) kävi eilen silmätarkastuksessa ja silmät olivat täysin terveet. Astutan Riverin kesän juoksusta ja uroskin on melko varmaksi valittu. Sain eilen Anne-Marialta sähköpostin, jossa oli kerrottu Riverin ensimmäisistä pennuista ja tuli oikein hyvä mieli siitä. Kaikki pennut tuntuvat olevan reippaita ja ulkomuodoltaankin ihan komeaa sakkia.:) Hyvillä mielin siis odotan mahdollisia omia pentuja.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Metsällä pitkästä aikaa
Kävimme koko perheen voimin moikkaamassa vanhuksia pielavedellä, joten minulle tuli oiva tilaisuus käydä koirien kanssa metsällä. Lauantaipäivän aloitin ajokoirani Rikun kanssa, joka ei ole tänä talvena paljon ajupuuhiin päässytkään laiskuuteni takia. Tavoilleen uskollisena Riku ei pitkään jänöä hakenut, joten kohta jo ajo raikui tiheässä kuusitaimikossa. Taimikko oli kuitenkin pitkäkorvan mielestä liian helppoa maastoa koiralle vähemmän lumen takia, joten tämä päätti tehdä pelin epäreiluksi siirtymällä harvalle koivikolle jossa lunta olikin sitten tuplasti kuusikkoon verrattuna. Hajurakoa tulikin sitten nopeasti Rikuun ja jänön meno muuttui hitaaksi ja tarkkaavaiseksi. Niinpä se sitten havaitsi meikäläisenkin tärinän ja vapinan pakkasessa koivikon laidalla ja väisti helposti lähettämäni harvan hauliparven jatkaen matkaansa nyt toki hieman ripeämpää vauhtia. Kolme tuntia jaksoi Riku vielä jänön perässä uppuroida hangessa kun väsy iski, joten katsoin parhaaksi lähteä pois. Kun päivä ei ollut kuin puolessa, kilautin sitten kaverilleni Mikolle ja ehdotin hänelle jo perinteeksi tänä talvena muodostunutta tyhjien maapesien/latojen tarkastuskierrosta. Eipä tehnyt poikkeusta Mikko tälläkään kertaa, vaan kohta hiihteli meikäläisen edessä lapioita toinen kainalo pullollaan. Itse lompsin perässä lumikenkät jalassa loppuja rojuja kantaen ja hännän pitäjänä tuli Enzo. Huonolta näytti nytkin maapesälle tultaessa, suuaukot oli lumesta ummessa ja emme havainneet luolaston ympärillä olleen muutenkaan elämää. Annoimme Enskan kuitenkin touhuta maan alla, ja hetken jo luulimme siellä jotain olevankin Enskan aloittaessa haukun joka pysyi paikallaan.pitkään sitä ei kuitenkaan kestänyt, ja vaikka avasimme luolan tuosta kohdasta, emme sieltä mitään löytäneet. Liekkö ahdasta paikkaa koira sadatellut.Suuntasimme siitä sitten vielä eräälle ladolle mistä emme ole mitään ikinä löytäneet, mutta tarkastettu se aina joskus on, koska viime keväänä oli supipari senkin alla jäljistä päätellen käväissyt. Rikkomaton oli hanki ladon ympärillä nytkin ja jo alkoi se tuttu epätoivo hiipiä puseroon,niin monesti on se lyhin tikku jäänyt käteen paikkoja kiertäessä. Niinpä katsoimmekin toisiamme suurin silmin kun, korviimme kajahti enskan ilmoitushaukku heti sen mentyä ladon alle. Kun ei ole näitä tapahtumia paljon viime aikoina ollut,niin mukavasti alkoi rinnassa jo pomppoilla kun kuuli että homma meni välillä ladon alla ralliksi, ja piti vahtia mistä kohtaa harvaa latoa riista pyrkisi mahdollisesti ulos. kävipä siinä sitten supi esittäytymässäkin seinustalla, ja olisi varmaan tullutkin ulos tietäessään meikäläisen tähtäyksen olevan kalibroinnin tarpeessa, minkä osoitti jo aamuinen jänispyynti. Vaan taisto jatkui ladon alla aina siihen saakka, kunnes supi ajautui ahtaaseen rakoseen Enskan painostamana, josta se oli helppo meidän korjata talteen. Lisää ei sen ladon alta sitten elukkaa löytynytkään, ja tämäkin naarassupi oli kaikesta päätellen ollut siellä jo pitkään. Epäkiitollista hommaahan tämä on tällä kaudella tuolla seudulla ollut, missä me metsästämme, ison työn joutuu yhdenkin elukan löytämiseksi tekemään. Mutta jospa tämä tästä olisi kevääseen päin mentäessä paranemaan päin.
- Niko
- Niko
tiistai 3. helmikuuta 2009
CoC
Lauantaina koitti se kovasti odotettu Champion of Champions-gaalailta. Kasvattaja-Jaana tuli miehensä Juhan kanssa meille kannustusjoukoiksi, mikä oli todella mukavaa, kun ei sieltä ketään muitakaan tunnettu. Kiitos vielä kerran molemmille hyvästä seurasta!
Ohjelmassa oli ensimmäisenä esiarvostelu. Tuomarina championeilla olivat Hans Lehtinen, Gunnel Holm ja Ann Ingram Irlannista. Itse kilpailu käytiin pudotuspelimenetelmällä; koirat menivät pareittain lavalle ja tuomarit äänestivät jatkoonmenijän. Enzolle arpaonni oli ollut suotuisa, kun pääsimme suoraan toiselle kierrokselle. Ensimmäisenä vastaan tuli pyreneittenpaimenkoira, jonka Enzo voitti 3-0. Seuraava vastus olikin sitten kovempi pala, hyvin menestynyt tanskandogginarttu. Sille tulikin sitten takkiin 0-3. Tavoite kuitenkin täyttyi (eli voitettiin edes yksi koira:) ), joten ei voi olla kuin tyytyväinen.
Kameraa ei sitten tietenkään ollut mukana taltioimassa tätä ainutkertaista tapahtumaa. (tähän voisi laittaa sellaisen hymiön, joka hakkaa päätä seinään) Puitteet oli tosi hienot, joten hyvällä kameralla olisi saanut hienoja kuvia... Esiintymislava ei ollut suuren suuri, mutta tuntuihan se aika komealta astella iltapuvussa ja korkkareissa Enzon kanssa catwalkilla.;-P Toivottavasti päästään toistekin! Niin ja tärkein: Ruoka oli hyvää ja sitä oli kuin olikin riittävästi.;)
Ohjelmassa oli ensimmäisenä esiarvostelu. Tuomarina championeilla olivat Hans Lehtinen, Gunnel Holm ja Ann Ingram Irlannista. Itse kilpailu käytiin pudotuspelimenetelmällä; koirat menivät pareittain lavalle ja tuomarit äänestivät jatkoonmenijän. Enzolle arpaonni oli ollut suotuisa, kun pääsimme suoraan toiselle kierrokselle. Ensimmäisenä vastaan tuli pyreneittenpaimenkoira, jonka Enzo voitti 3-0. Seuraava vastus olikin sitten kovempi pala, hyvin menestynyt tanskandogginarttu. Sille tulikin sitten takkiin 0-3. Tavoite kuitenkin täyttyi (eli voitettiin edes yksi koira:) ), joten ei voi olla kuin tyytyväinen.
Kameraa ei sitten tietenkään ollut mukana taltioimassa tätä ainutkertaista tapahtumaa. (tähän voisi laittaa sellaisen hymiön, joka hakkaa päätä seinään) Puitteet oli tosi hienot, joten hyvällä kameralla olisi saanut hienoja kuvia... Esiintymislava ei ollut suuren suuri, mutta tuntuihan se aika komealta astella iltapuvussa ja korkkareissa Enzon kanssa catwalkilla.;-P Toivottavasti päästään toistekin! Niin ja tärkein: Ruoka oli hyvää ja sitä oli kuin olikin riittävästi.;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)