River silmätarkastuksessa

Kasvattini River (M.A. Perdita) kävi eilen silmätarkastuksessa ja silmät olivat täysin terveet. Astutan Riverin kesän juoksusta ja uroskin on melko varmaksi valittu. Sain eilen Anne-Marialta sähköpostin, jossa oli kerrottu Riverin ensimmäisistä pennuista ja tuli oikein hyvä mieli siitä. Kaikki pennut tuntuvat olevan reippaita ja ulkomuodoltaankin ihan komeaa sakkia.:) Hyvillä mielin siis odotan mahdollisia omia pentuja.

Metsällä pitkästä aikaa

Kävimme koko perheen voimin moikkaamassa vanhuksia pielavedellä, joten minulle tuli oiva tilaisuus käydä koirien kanssa metsällä. Lauantaipäivän aloitin ajokoirani Rikun kanssa, joka ei ole tänä talvena paljon ajupuuhiin päässytkään laiskuuteni takia. Tavoilleen uskollisena Riku ei pitkään jänöä hakenut, joten kohta jo ajo raikui tiheässä kuusitaimikossa. Taimikko oli kuitenkin pitkäkorvan mielestä liian helppoa maastoa koiralle vähemmän lumen takia, joten tämä päätti tehdä pelin epäreiluksi siirtymällä harvalle koivikolle jossa lunta olikin sitten tuplasti kuusikkoon verrattuna. Hajurakoa tulikin sitten nopeasti Rikuun ja jänön meno muuttui hitaaksi ja tarkkaavaiseksi. Niinpä se sitten havaitsi meikäläisenkin tärinän ja vapinan pakkasessa koivikon laidalla ja väisti helposti lähettämäni harvan hauliparven jatkaen matkaansa nyt toki hieman ripeämpää vauhtia. Kolme tuntia jaksoi Riku vielä jänön perässä uppuroida hangessa kun väsy iski, joten katsoin parhaaksi lähteä pois. Kun päivä ei ollut kuin puolessa, kilautin sitten kaverilleni Mikolle ja ehdotin hänelle jo perinteeksi tänä talvena muodostunutta tyhjien maapesien/latojen tarkastuskierrosta. Eipä tehnyt poikkeusta Mikko tälläkään kertaa, vaan kohta hiihteli meikäläisen edessä lapioita toinen kainalo pullollaan. Itse lompsin perässä lumikenkät jalassa loppuja rojuja kantaen ja hännän pitäjänä tuli Enzo. Huonolta näytti nytkin maapesälle tultaessa, suuaukot oli lumesta ummessa ja emme havainneet luolaston ympärillä olleen muutenkaan elämää. Annoimme Enskan kuitenkin touhuta maan alla, ja hetken jo luulimme siellä jotain olevankin Enskan aloittaessa haukun joka pysyi paikallaan.pitkään sitä ei kuitenkaan kestänyt, ja vaikka avasimme luolan tuosta kohdasta, emme sieltä mitään löytäneet. Liekkö ahdasta paikkaa koira sadatellut.Suuntasimme siitä sitten vielä eräälle ladolle mistä emme ole mitään ikinä löytäneet, mutta tarkastettu se aina joskus on, koska viime keväänä oli supipari senkin alla jäljistä päätellen käväissyt. Rikkomaton oli hanki ladon ympärillä nytkin ja jo alkoi se tuttu epätoivo hiipiä puseroon,niin monesti on se lyhin tikku jäänyt käteen paikkoja kiertäessä. Niinpä katsoimmekin toisiamme suurin silmin kun, korviimme kajahti enskan ilmoitushaukku heti sen mentyä ladon alle. Kun ei ole näitä tapahtumia paljon viime aikoina ollut,niin mukavasti alkoi rinnassa jo pomppoilla kun kuuli että homma meni välillä ladon alla ralliksi, ja piti vahtia mistä kohtaa harvaa latoa riista pyrkisi mahdollisesti ulos. kävipä siinä sitten supi esittäytymässäkin seinustalla, ja olisi varmaan tullutkin ulos tietäessään meikäläisen tähtäyksen olevan kalibroinnin tarpeessa, minkä osoitti jo aamuinen jänispyynti. Vaan taisto jatkui ladon alla aina siihen saakka, kunnes supi ajautui ahtaaseen rakoseen Enskan painostamana, josta se oli helppo meidän korjata talteen. Lisää ei sen ladon alta sitten elukkaa löytynytkään, ja tämäkin naarassupi oli kaikesta päätellen ollut siellä jo pitkään. Epäkiitollista hommaahan tämä on tällä kaudella tuolla seudulla ollut, missä me metsästämme, ison työn joutuu yhdenkin elukan löytämiseksi tekemään. Mutta jospa tämä tästä olisi kevääseen päin mentäessä paranemaan päin.

- Niko

CoC

Lauantaina koitti se kovasti odotettu Champion of Champions-gaalailta. Kasvattaja-Jaana tuli miehensä Juhan kanssa meille kannustusjoukoiksi, mikä oli todella mukavaa, kun ei sieltä ketään muitakaan tunnettu. Kiitos vielä kerran molemmille hyvästä seurasta!

Ohjelmassa oli ensimmäisenä esiarvostelu. Tuomarina championeilla olivat Hans Lehtinen, Gunnel Holm ja Ann Ingram Irlannista. Itse kilpailu käytiin pudotuspelimenetelmällä; koirat menivät pareittain lavalle ja tuomarit äänestivät jatkoonmenijän. Enzolle arpaonni oli ollut suotuisa, kun pääsimme suoraan toiselle kierrokselle. Ensimmäisenä vastaan tuli pyreneittenpaimenkoira, jonka Enzo voitti 3-0. Seuraava vastus olikin sitten kovempi pala, hyvin menestynyt tanskandogginarttu. Sille tulikin sitten takkiin 0-3. Tavoite kuitenkin täyttyi (eli voitettiin edes yksi koira:) ), joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Kameraa ei sitten tietenkään ollut mukana taltioimassa tätä ainutkertaista tapahtumaa. (tähän voisi laittaa sellaisen hymiön, joka hakkaa päätä seinään) Puitteet oli tosi hienot, joten hyvällä kameralla olisi saanut hienoja kuvia... Esiintymislava ei ollut suuren suuri, mutta tuntuihan se aika komealta astella iltapuvussa ja korkkareissa Enzon kanssa catwalkilla.;-P Toivottavasti päästään toistekin! Niin ja tärkein: Ruoka oli hyvää ja sitä oli kuin olikin riittävästi.;)

Blogin hiljaiseloa

Uutta vuotta ollaan eletty jo monta viikkoa, mutta ei vaan ole saanut tänne mitään kirjoiteltua. Koirarintamalla ei mitään kovin erikoista ole tapahtunut. Enzon kanssa valmistaudutaan CoC-kilpailuun, joka on siis jo ensi viikolla. Mitään suuria menestymisen paineita ei ole otettu, vaan ollaan yritetty saada Enzo mahdollisimman hienoon kuntoon ja mennään näyttämään, että kyllä tämmöisenkin rodun kanssa voi pärjätä näyttelyissä.:)

Minäkin lähdin sitten maanantaina taas töihin, melkein vuoden "lomailun" jälkeen. Kyllä vaan tuntuu melkein lomalta olla töissä, kun ei tarvitse koko ajan toisella silmällä seurata yhtä konttaajaa ja olla valmiina pelastamaan kaukosäädin koirien vesikupista tai pikku pää kolhuilta.

Korjasin tuohon sivupalkkiin koirien tittelit uusien standardien mukaisiksi. Kauankohan menee, että oppii laittamaan ne ulkomuistista oikein ilmottautumisiin yms..

25.1. Keskiviikkona sattui pikku vahinko: Olin tekemässä sytykkeitä leivinuunin lämmitykseen, kun kirves vähän lipsahti ja etusormesta lähti pikku pala. Tuli vähän haastetta näyttelyesittämiseen, kun yleensä kierrän hihnaa etusormen ympärille, ettei hihna luista. Tikinpoisto on vasta CoC:n jälkeen, joten täytynee käyttää hihnalle jotain toista sormea.;)

Kutsu kävi...

Nimittäin Champion of Champions-kilpailuun!! Kyseiseen kilpailuun kutsutaan 125 parhaiten Vuoden näyttelykoira-kilpailussa sijoittunutta koiraa. Enzo näkyi olevan sijalla 103. Eiköhän me tuonne mennä sen kerran kun mahdollisuus on.:) Pitää alkaa miettiä iltapukua, missä pystyisi kyykistymään ja kävelemään reippaasti ja jonnekin se lelukin olisi tungettava...;)

Tämän vuoden Voittaja me jätetään todennäköisesti väliin, kun Enzo alkoi karistaa n. viikko sitten pohjavillaa.

Enzosta FIN KVA-M!!!

Suuntasin perjantaina puolenpäivän aikaan Enzon kanssa auton pielavettä kohti, josta tarkoituksena oli jatkaa matkaa aina huittisiin asti pienten unien jälkeen. klo 02.45 kaverini Mikko pielavedeltä kyytiin ja menoksi. Olin siis aikaisemmin viikolla sopinut Jukka Vesalan kanssa, että pidettäisiin LUME-koe jossakin Jukan tietämistä paikoista huittisissa, hänen toimiessa tuomarina. Lohvansuun Anne värväsi meille mukaan vielä kaverinsa Hinkun vänkäriksi joka osoittautuikin päivän mittaan päteväksi pienpetojen poistajaksi:) Toivoin, että riistaa löytyisi maapesistä, joita oli tarkoitus aluksi tarkistaa, koska itselläni (eikä näin ollen kellään muullakaan:))ei ollut mitään tietoa miten enska rakennusten alla pelaa. Toki olemme rakennuksia kiertäneet mutta pielavedeltä emme ole mitään kyseisistä paikoista löytäneet. Niinpä kasvoiltani saattoikin havaita pienen hymyn väreen, kun saavuimme ekalle maapesälle ja havaitsimme että supi oli käynyt edellisenä yönä tuulettumassa linnoituksen ulko-ovella jossa se mäyrien alivuokralaisena asui. Hymy hävisikin nopeasti huomatessani miten tukevaa tekoa linnoitus loivan rinteen yläosasta oli. Kuution, jopa kahdenkin kokoisia kiviä oli asettunut toinen toisensa viereen aarin tai kahden alueelle. Huittisten hurjat, joihin siis tässä vaiheessa oli liittynyt maanomistaja Marko, vakuuttivat kuitenkin että koiraakaan ei siihen pesään ole jäänyt, joten hyväksyin pesän koepaikaksi. Kaksi minuttia siinä sitten meni kun Enska luvan saatuaan löysikin jo kaverin luolastosta johon oli kutsumattomana tunkeutunut. Taisi siinä supi sitten yrittää häätää kuokkavierasta heti eteisessä, mutta Enzo huonot käytöstavat omaavana komentikin vastaanottajan edellään peräkamariin asti, joka onneksemme sijaitsi rinteen alaosassa hiekkamaassa. Vaadittava 90min, joka riistatyöskentelyä vaaditaan, kului tällä kertaa yllättävän nopeasti kuunnellessa puheliaitten miesten tarinoita eri metsästysreissuilta ja kokeista. Kaivuuluvan saatuani oli Enskalla edellen sanaharkka menossa supin kanssa, joten päätin että menemme heti kurkkaamaan tilannetta. Maata ei ollutkaan kuin lapiollinen Enskan päällä ja se kaavittiin siitä nopeasti pois. jo näkyi koiran päälaki, ja tilanne muuttuikin nopeasti käsikopu asteelle, jolloin supi koitti poistua tilanteesta. Kiitos Hinkun nopean toiminnan saatiin kuitenkin supi päiviltä ja lappuun teksti "hyväksytty". Päätettiin vielä jatkaa päivää ja tarkastaa eräs suuli joka sijaitsi lähellä. Tämä paikka osoittautuikin jonkin sortin bordelliksi, koska paikka suorastaan kuhisi asujista,eläinten lajikirjon ollessa supista ja mäyrästä aina ISOON rottaan asti. Enzokin katsoi toiminnan laittomaksi ja herran avustuksella poistimmekin kolme supia ja kaksi mäyrää majan pidosta. Illan hämärtyessä pakkasimme tavarat ja oli aika lähteä takaisin pohjoiseen päin. Päivä oli mitä parhain, ja sainpa siis todeta Enskan työskentelevän mainiosti myös rakennusten alla. Suuret kiitokset Jukalle, Mikolle, Hinkulle ja markolle!

/Niko


Kuvassa suulilta saatu saalis, eli kuvasta puuttuu yksi supi koko päivän saldosta. Ei hullummin tuoreelta metsästysvaliolta!:)

Metällä

Viikonloppuna käytiin Pielavedellä ja lauantaiksi oli miesten kanssa sovittu että käytäisiin tarkistamassa eräs maaluola joka on saanut olla vähän aikaa rauhassa lauhojen ilmojen takia. Luolalle saavuttuamme kävi äkkiä selväksi että jotain luolassa on, sen verran innokkaasti Enska maan alle halusi. Eipä siinä pitkään mennytkään, ja jo kuului haukku jalkojen alta. Hetken kuunneltuamme päätimme alkaa jo kaivamaan, tutka kun näytti urakaksi kahta ja puolta metriä. Parin tunnin kuluttua nostimmekin Enzon ja ison urossupin maanpinnalle montun pohjalta. Hienosti pelasi koira, pysyi riistalla koko urakan ajan, joten mikäpä oli kaivaessa.

-Niko

Täältä se haukku kuuluu...

Ei, ei ole kahvitauko, vaan alle 2-metrinen mies hävisi jo näkyvistä.;)

Enzo ja muonavahvuudesta poistettu supi.

Yhteispotretti