Great, super great

Ei sitä meinaa ehtiä eikä jaksaa taas tänne kirjoitella. Nyt kun meidän kesän näyttelyputki tuli päätökseensä (huom. kesän, näyttelemme taas syksymmällä) ja pääsi siltä osin vähän huokaisemaan, niin silmät aukesi miten suttuiseksi meidän huusholli on päässyt riistäytymään. Elokuussa ei oltu kotona yhtenäkään viikonloppuna ja alkuviikot meni aina reissusta palautumiseen ja loppuviikosta piti valmistautua jo seuraaviin menoihin. Nyt on sitten imuri heilunut joka ilta ja ostin lisää mun suosikki siivousvälineitä, Swiffer dustereita.:D Niillä on mukava huiskutella pölyjä palkintojen päältä.

Mutta asiaan. Viikonloppu vierähti siis etelän maalla näyttelyissä. Lauantaina oli ensin terrierien erikoisnäyttely Terri-Eri sekä Top Terrieri-kutsukilpailu ja sunnuntaina Tervakosken kv-näyttely. Terri-Erissä oli tuomarinmuutoksen ansiosta kasvattajatuomari Iso Britanniasta, Sheila Atter (kennel Ridley). Parsoneita oli ilmoitettu mukavat 60 kpl. Aleksi jäi tällä kertaa mummuille hoitoon, ensimmäistä kertaa yksin yökylään. Erossa oleminen taisi olla äitille vaikeampi paikka kuin pojalla, kun viikonloppu oli mennyt kaikin puolin hienosti. Hyvä niin, sillä näitä etelän näyttelyreissuja olisi tulossa lisääkin...;D

Enzolla oli lauantaina taas töpinä päällä, mutta käveli se välillä ihan hyvinkin. Tuomari tykkäsi hyvin liikkuvista koirista, joten Enzo oli hänen mieleensä. Enzo olikin ROP ja veli-Velhon tyttö Myytti (Karvahaalarin Onnen Amuletti) VSP. Myytti liikkuu myös todella kauniilla pitkällä askeleella.:) Tekstin otsikko tulee siitä, kun tuomari itsekin halusi ottaa voittajista kuvan ja oli kuulemma itseksen myhäillyt noilla sanoin.:)

Parempien kameroitten omistajat olivat taas kuvanneet ahkerasti, joten tässä kuvapläjäys lauantain rotukehästä. Kiitos luvasta kuvien käyttöön!

Patsastelua...

Kuva Toni Lund


Enzo Sheila Atterin syynissä.

Kuva Marko Tuliniemi

Kuvat Toni Lund

Kuva Marko Tuliniemi

ROP Enzo ja VSP Myytti

Kuva Toni Lund

Ryhmässä ei menestystä tullut, kun saksalainen tuomari oli selvästi mieltynyt karvaisempiin ja matalajaraajaisempiin. Sen sijaan Top Terrierissä Enzo pääsi monelta kierrokselta jatkoon (kisa käydään pareittain pudotuspelinä) ja oli lopulta neljän parhaan joukossa. Aika hieno saavutus sekin. Osallistujat ovat kuitenkin kaikki oman rotunsa edellisvuoden menestyksekkäimpiä näyttelykoiria.

Lauantaina näimme myös Niitin veljen Mikin, joka oli varsin lupaavan näköinen nuorimies.:) Niitti ansaitsee myös erikoismaininnan siitä, miten helppo sen kanssa oli mennä näyttelyyn. No okei, se tempoi hihnassa kaikkien luo ja kaikkialle ja hermoja kiristi kun meinasi sotkeutua sen hihnaan, mutta se on mahdottoman reipas eikä pelkää mitään. Vaikka väkeä, melua yms. (mikä voisi ehkä aristuttaa pentua) oli paljon, niin Niitin häntä ei edes yrittänyt laskea ja kaveri paineli vain iloisesti menemään ja jyysti tyytyväisenä häkissä possunkorvaa. Hieno Niitti.:)

Sunnuntaina oli sitten se Tervakoski, johon oli ilmoitettu 36 parsonia. Pitkä lauantaipäivä painoi sopivasti Enzon jalkaa;) ja tällä kertaa se esiintyi taas hienosti ja oli myös ROP. Tuomarina oli serbialainen Rade Dakic. Ryhmästä ei täältäkään sijoitusta irronnut, päästiin "vain" kahdeksan parhaan joukkoon. No, aina ei voi voittaa eikä edes sijoittua.

Seuraava koitos on parsonien pääerkkari lokakuussa. Nähdään siellä!:)