maanantai 16. maaliskuuta 2009

Viiden supin viikonloppu Pielavedellä

Vasta pari viikkoa sitten pääsin sanomasta, että kovan työn takana on löytää koiralle tekemistä metsästyksen parista, kun jo tärppäsikin tänä viikonloppuna. Yhteensä viisi supia toimitettiin Enzon avustuksella paikalliselle nahkurille. Aloitimme urakan lauantaiaamuna ajelemalla autolla metsäteitä katsellen merkkejä supin liikkeistä. Pari tuntia kerkesimme haravoida teitä tuloksetta, kun parahiksi soitteli paikallinen metsämies hiihdelleensä supiparin jälkiä ojan penkalle mistä olivat painuneet maan alle. Vartissa olimme paikalla, ja koira töihin. Paljon ei ollut maata edessä lapioitavana, joten nopeasti saimme kaksi supia ulos kolostaan.

Lauantain saalis. (Kuva Mikko Tenhunen)

Etsimme vielä tovin lisää jälkiä tuloksetta ja kun keli meni paljon plussan puolelle päätimme jättää erään mäen kiertämisen seuraavalle päivälle lumen tartuessa suksen pohjiin. Sunnuntaiaamuna olimmekin Mikon kanssa ajoissa liikkeellä, koska yön pikkupakkasen kuivattamassa lumessa toivoimme liikkumisen olevan helpompaa. Hukkasimmepa siinä sitten 45 minuuttia heti aamusta luottaessamme liikaa subarumme menokykyyn lumessa. Mielessäni jo taisin taas hukkareissua hokea kun mäen toinen laita todettiin jäljettömäksi, ja suuntasimme toiselle laidalle suoraan mäen yli. Tiesimme tällä laidalla olevan ison kiven, jonka alta saimme viime keväänä Ruuti-sakulla supiparin ja onneksemme totesimme nyt kivelle johtavan oikein polun jonka supit olivat yöllisillä reissuillaan polkeneet. Kiven vierellä panostin aseeni ja sovimme passipaikat, Enska veteli sillä aikaa supin käryä kirsun täyteen, joten nopeasti painoi poika kiven alle löysättyäni hihnan. Olisiko vartin kestänyt paini kiven alla, kun toinen supeista Enskan painostamana änkesi itseään pienestä kolosta ulos minun vieressäni juuttuen kuitenkin siihen kiinni. Kun sain korjattua sen siitä pois, juuri leskeytynyt supi katsoi parahiksi poistua kiven alta Mikon puolelta päästen vieressä olevan pienemmän kiven alle Mikon olessa vielä ampumatta kimmoke vaaran takia. Nyt oli supi umpikujassa ja Enzon päästessä kutittelemaan supia takapuolesta työnti tämäkin supi päänsä kiven kolosta näkyviin ja Mikko sai sen helposti lopetettua.
Kiven alta korjatut supit. (Kuva Mikko Tenhunen)

Tyytyväinen olisin ollut jo neljään supiin, mutta Annen ja Aleksin kanssa ajellessa jo kotiin pysähdyimme vielä matkalle, koska miehet olivat jäljittäneet supin kivikasaan, joka oli pellolla aivan kotimatkamme tien varressa. Sanoin Annelle käyväni vain katsomassa uteliaisuuttani minkälainen paikka se on, mutta kun Ruuti-saku ei kasaan mahtunut pirautin Annelle josko se laskisi Enskan katsomaan kasaa. Jotain tuntui Anne tupisevan, kun näimme sen laskevan juuri pestyn Enzon irti autosta ja kohta meidän huudeltua se paikalle oli koira jo kasassa. Puolitoista tuntia oli siinä sitten mennyt ku meidän sitikka poistui parkista ja miehet jo epäilivät emännän lähteneen eropaperien tekoon. Onnekseni vain pisuhätä oli yllättänyt ja kahden tunnin kivien siirtelyn jälkeen palasimme autoille supin kanssa. Vähän aikaa oli peräpeilissä tuima ilme, olihan Anne joutunut odottamaan Aleksin kanssa autossa kokoajan. Aleksi oli kuitenkin nukkunut melkein kokoajan ja Annekin leppyi siitä sitten kiristettyään minulta hartiahieronnan illaksi.
Niko

7 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ettäs kehtaa pesettää koiran kahdesti ;)
hieno saalis !
jaana

Anonyymi kirjoitti...

Upeeta mahtavaa!!! Kiristys on ihan oikein ;)

Anonyymi kirjoitti...

Viikonloppuna päästiin lopulta aika helpolla viimeistä kivenkaivuuta ja aikaisempaa pientä hiihtolenkkiä lukuunottamatta.

Sitä se metsästys(into) välillä teettää.
Ei Niko pystynyt sitten ajamaan sen kivikasan ohi. Heh, jotenkin se kaksi tuntia meni yllättävän nopeasti. No ainahan se odottavan aika on pitkä...

Nikokin pääsi lopulta nähtävästi aika helpolla, mutta kyllä kauniinpi puolisko pitää pitää tyytyvaisenä. Hyvä vloppu.

Mikko

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa Enska! Ja kärsivällisyyttä Annelle ja Aleksille! Odotahan Anne kun Aleksi vähän kasvaa niin saat odotella koko ukkolaumaa kivikasoilta kotiin. ;-)

Anne Salminen kirjoitti...

Riikka: Siinä vaiheessa kun Aleksi lähtee metsälle mukaan, niin minäkin lähden.;) Olisin mennyt nytkin katsomaan, mutta ei ollut itkuhälyttimiä. Näin periaatteessa autosta koko ajan mitä siellä tapahtuu (matkaa n. 100m), mutta en oikeastaan kuitenkaan mitään. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...:/

Minna kirjoitti...

Kuulostaapa hyvältä viikonlopulta :)

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa :) Onnea hyvästä saaliista! Meillä täällä alkaa olla kausi pikkuhiljaa ohi... ensimmäiset mäyränpennut ovat etelässä jo syntyneet. Huomenna vielä käydään pari supipaikkaa katsomassa ja sepä taitaa olla sitten siinä.
Kärsivällisyyttä kaimaseni :) Luvassa on varmaan niskahierontoja jatkossakin...