Meu Amor's parsonit

Voitokas viikonloppu

2011-12-06T15:36:00.001+02:00

Lauantaina oli messarissa Helsinki Winner-näyttely (miksi sen nimi ei voi olla Helsinki Voittaja?). Paikalla oli 39 parsonia, joita tuomaroi Ligita Zake Latviasta. Enzo oli urosten paras ja lopulta ROP HeW-11 tittelin kera. Niitti hävisi karvan verran ruotsalaiselle junnunartulle ja oli siis PN2 ja sai cacibin. Enzoa tuomari arvio seuraavanlaisesti:

Nice type & balance. Nice masculine head & expression. Strong topline. Correct volume of body. Excellent angulations in front, a bit too much behind. Moves well. Correct coat, colour & temperament.

Niitin arvostelu:

Nice feminine bitch with excellent proportions. Correct head & expression. Excellent topline. Very well developed body. Correct angulations, temperament, movements.

Ryhmässäkin käytiin kierros, mutta sieltä ei odotetusti tullut muuta kuin muistoja. Hieno päivä kuitenkin kaiken kaikkiaan.:-) Enzon päivän kruunasi vielä treffit ihanan Nerin (FI MVA JV-07 Frostwood Nerissa) kanssa. Ensitapaaminen oli torstaina, jolloin pariskunta nautiskelikin oikein koko rahan edestä: Olivat nalkissa kaksi tuntia..! Eihän siinä mitään, jos ei olisi ollut kiire töihin...;-) Nerikin ehti siinä jo nukahtaa, eikä herännyt edes siinä vaiheessa kun viimein vapautui.;-) Toinen erä kesti onneksi vain normaalit 20 min, ettei mennyt koko lauantai-ilta niissä merkeissä.

Sunnuntaina vuorossa oli sitten Voittaja 2011, paikalla 40 parsonia ja tuomarina kaikkien aikojen pessimisti Cathy Delmar Irlannista. Arvostelut tuntuivat olevan enemmänkin vikalistoja. Meidän koirien arvostelut oli ihmeen "hyvät", mutta ne voittikin kaikki!:-) Enzo ROP ja Niitti VSP ja molemmille V-11 tittelit. Voitte kuvitella kuinka hienolta tuntuu, kun roppikehässä on vastakkain omat koirat.:-D Siinä voiton huumassa unohtui hakea koirien arvostelut kehässä ja se todella kostautui. Arvostelulappujen olisi pitänyt tulla näyttelyn toimistoon, mutta ei niitä sinne vain kuulunut. Lopulta ihana toimiston väki kävi ottamassa meille kopiot alkuperäisistä kappaleista, että saatiin haettua palkinnot ja päästiin kotimatkalle. Kiitos heille hyvästä palvelusta.

Viikonlopun "saalis"

Voittajat 2011: Enzo ROP & Niitti VSP

Kuva: Unni Olaisen

Viikonlopun jälkeen meillä oli koossa Mustin ja Mirrin lahjakortteja taas niin paljon, että käytiin eilen ostamassa niillä uusi kunnon näyttelyhäkki. Onneksi pokaalien tilalle on yleensä tarjolla noita lahjakortteja, koska pokaaleja meillä on riittävästi muutenkin ja lahjakorteilla voi ostaa sitten jotain hyödyllistä mitä tarvitsee. M&M reissulla käytiin katsomassa myös Niitin ja Enzon poikaa Pomoa (Joutilaan Boss). Upealuonteinen poika, raamikas rakenne ja kaikki hampaatkin löytyi.

Joutilaan Boss "Pomo"

Uusi valioluokkalainen

2011-11-27T19:22:00.000+02:00

Jyväskylän lauantain näyttely meni meillä viime viikonloppuna niin hyvin kuin saattoi mennä. Niitti oli ROP sertin ja cacibin kera ja näin ollen Niitti on nyt myös Suomen muotovalio!:-) Niitti oli ilmoitettu myös sunnuntaille, mutta jätettiin se näyttely väliin. Tiedä vaikka olisi mennyt huonommin, mielummin paistatellaan tässä voittajafiiliksessä messariin asti.;-) Tässä vielä arvostelu (tuom. Andreas Schemel Itävallasta):

Very harmoniously built bitch. Good breedtype without exaggeration. Very good substance, but still elegant. Excellent head with keen expression. Good reach of neck. Strong topline. Needs tight jacket. Just spannable. Moves and shows well. True Parson capable of doing it's job.

Aika hyvä arvostelu.;-)

Lisää hyviä uutisia saatiin maanantaina, kun Enzo kävi silmätarkastuksessa: Kaikki kunnossa edelleen. Enzolle myönnettiin siis naimalupa.;-) Tästä lisää, kunhan astutukset on suoritettu ja nartun omistaja haluaa julkistaa tiedon.

Tuoreesta valiosta ei ole tullut otettua kuvia, joten laitetaan tähän lopuksi pari kuvaa tyttärestä Ruususta (Joutilaan Puma). Kuvissa ikää n. 4 kk.

Kenen näköinen?;-)

Kuvat: Kaisa Valta

Niitin luonnetesti

2011-11-05T21:57:00.001+02:00

Niitti osallistui 30.10. eli viime sunnuntaina luonnetestiin Maaningan Haukkumajalla. Päästiin kuin päästiinkin testiin, kun juoksu ehti loppua tiistaina.;-) En tiedä onko juuri juoksun jälkeen paras mahdollinen aika osallistua luonnetestiin, mutta en kyllä huomaa Niitin käyttäytyvän normaalista poikkeavasti, ei se ole esim. apaattinen tai yliherkkä. Ehkä pieni määrä apaattisuutta olisikin ollut paikallaan, kun päinvastoin Niitillä oli vauhti päällä ja tuomaritkin sen huomasi.;-) Niitti osaa ottaa todella rauhallisesti silloin kun ei odota mitään tapahtuvaksi, mutta kun toiveissa on toimintaa, niin silloin mennään täysillä.

Tässä testin tulokset omin kommentein. Osa-alueet arvioidaan pistein +3 - (-)3 ja sanallisella kuvauksella. Tuomareina olivat Jorma Kerkkä ja Lea Kilpeläinen.

TOIMINTAKYKY +1 Kohtuullinen
Toimintakykyä testattiin ns. kelkkakokeella, jossa epämääräisen näköistä kelkkaa vedettiin meitä kohti ja kelkan pysähdyttyä katsottiin kuinka nopeasti Niitti uskalsi mennä sitä tutkimaan. Kelkan liikkuessa Niitti haukkui pontevasti ja pysähdyksen jälkeen muutaman kerran kierteli ennenkuin meni nuuskimaan. Heti kun sain luvan kehua, Niitin käytös muuttui huomattavasti, tuomarin sanoin jopa röyhkeäksi. Niitti kurkki kelkan alle ja yritti työntyä kelkassa olevan "ukkelin" sisään.;-) Toimintakyvyn toinen erikoiskoe, pimeä huone ei olisi voinut paremmin mennä, Niitti paineli suoraan ja määrätietoisesti minun luo. Myös pimeästä huoneesta lähdettäessä Niitti etsi jotain, samoin se yritti kurkkia tynnyrin sisään, joka vieritettiin perään eräässä testissä. Mitälie riistaa etsinyt...? Toimintakyvystä olisin odottanut parempaa arvosanaa, koska kelkkakoekin meni mielestäni tosi hyvin. Tuomari taisi kyllä sanoa tämän osion arvosanaan vaikuttaneen Niitin yleisen touhottavan olemuksen, eli jos keskittyisi enemmän, voisi toimia paremmin?

TERÄVYYS +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Terävyys tarkoittaa sitä, kuinka agressiivisesti koira suhtautuu sitä uhkaavaan ihmiseen. Erikoistestissä Niitti oli yksin seinään kiinnitettynä ja tuomari muka hyökkäsi kepillä huitoen. Niitti suhtautui aika välinpitämättömästi uhkailuihin, ei pelännyt mutta ei myöskään virkkanut mitään.

PUOLUSTUSHALU +3 Kohtuullinen, hillitty
Samankaltainen testi, mutta Niitti oli minulla hihnassa. Niitti seisoi tomerana edessäni ja päästi vähän ääntä (ei varsinaisesti haukkunut). Minusta näytti, ettei se ottanut kovin vakavasti uhkailua vaan vahtasi vain keppiä jolla tuomari huitoi.;-) Testiosion jälkeen tuomari otti Niitin minulta ja totesi sille, että "ei se haittaa jos ei ihan kaikkea ymmärrä";-) Luulen että koska Niitti on niin ihmisrakas, se luottaa ettei vieraatkaan ihmiset halua sille pahaa. Tuli kyllä mieleen, ettei testi ole kovin todenmukainen, koska jos tosielämässä joku hyökkäisi kimppuun, niin en varmaan seisoisi vain tyynenä paikallaan. Huomasin myös että Niitti vilkaisi minua jossain vaiheessa ja kai totesi saman asian: Eipä tässä hätää, kun ei emännälläkään.

TAISTELUHALU + 2 Kohtuullinen
Niitti ei ensin meinannut malttaa alkaa vetämään lelua tuomarin kanssa, minun kanssa veti tomerasti. Kotioloissa sanoisin taisteluhalun olevan suuri, että tässä ehkä ympäristön kiinnostavuus vei parhaan terän.

HERMORAKENNE + 1 Hieman rauhaton
Tämä oli toinen osa-alue, johon temperamentti kuulemma vaikutti alentavasti.

TEMPERAMENTTI + 1 Erittäin vilkas
Kuten jo tuli todettua, energiaa riittää.;-) Testin lopuksi miestuomari totesi, että "oletko sinä Niitti sellainen urakkatyöläinen";-)

KOVUUS + 3 Kohtuullisen kova
Eli miten nopeasti koira unohtaa kohtaamansa kolhut. Testissä käveltiin kohti maassa mytyssä olevaa haalaria, joka kiskaistiin aivan Niitin nenän edestä ylös. Niitti teki komeat piruetit ilmassa ja samantien piti tehdä u-käännös niin, ettei koira ehdi tajuta mikä sen oli säikäyttänyt. Kohta käveltiin takaisin samaan paikkaan ja katsottiin koiran reaktio. Niitillä oli kauhea kiire päästä katsomaan mikä se oli, eli ei puhettakaan että olisi jäänyt "traumoja" tapahtuneesta. Tämän testin perusteella olisi saanut arvosanan "kova", mutta koska osoitti pientä epävarmuutta kelkkaa ja tynnyriä kohtaan, niin arvosana oli "kohtuullisen kova", joka mielestäni onkin ihan todenmukainen "tuomio".

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS + 3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Niin totta.;-P

LAUKAUSPELOTTOMUUS +++ Laukausvarma
Osoitti kiinnostusta laukauksia kohtaan, mutta ei minkäänlaisia pelon merkkejä.

Kokonaispisteet 158. Olen monesti kuullut sanottavan, ettei kannata tuijottaa kokonaispisteitä ja nyt voin itsekin allekirjoittaa tuon. Eli "mitä enemmän pisteitä sen parempi luonne" ei aivan pidä paikkaansa. Meidän edellä oli nimittäin borderterrieri, joka ei meinannut millään "selvitä" kelkkakokeesta, se meni aivan paniikkiin. Silti se sai paremmat kokonaispisteet kuin Niitti. Kokonaispisteitten valossa se ehkä vaikuttaa parempiluonteiselta, mutta en vaihtaisi mistään hinnasta. Mielummin rohkea touhottaja kuin rauhallinen arkajalka.:-)

Kokemuksena luonnetesti oli itselle mielenkiintoinen ja jotain oppi myös Niitistä. Mielenkiinnosta katsottiin Niitin testin jälkeen YouTubelta toisten testisuorituksia ja todettiin että niin erilaisilla suorituksilla voi saada saman arvosanan, ettei ne hirveästi kerro koiran luonteesta. Jotain suuntaa tietenkin.

Erkkari ja Enzon jälkikasvua

2011-10-03T17:46:00.003+03:00

Eilen oli parsoneiden erikoisnäyttely Lohjalla. Meiltä edustamassa oli Niitti ja Pepper, Enzo sai tyytyä kotimiehen rooliin. Pepperille EH muuten hyvällä arvostelulla, mutta koko oli "up to size" ja rintakehä "just spannable". Niitin tulos oli käyttöluokasta ERI/1 SA ROP-käyttökoira ja pn-luokassakin kuuden parhaan joukkoon.:-) Olemme oikein tyytyväisiä. Taas saatiin kotiintuomisiksi kiertopalkintopokaali, joka on käynyt meillä kahdesti ennenkin Enzon toimesta. Nyt siihen saadaan kaivertaa sitten Niitinkin nimi.:-))

VSP-käyttökoira Tallitontun Samu & ROP-käyttökoira Niitti

kuva Leena Mäkelä

Viikonlopun aikana nähtiin useampi Enzon jälkeläisistäkin ja tässä kuvasatoa niistä. Kuvausolot eivät valitettavasti olleet otollisimmat meidän objekteille, joten monet muuten hyvät kuvat jäi laadultaan huonoiksi.:-( Laitan niitä silti.

Ensin kävimme katsomassa matkalla etelään Enzon ja Niitin poikaa Hugoa (Joutilaan Hugo). Siinä oli kyllä poika, joka vei sydämen. Komea kuin mikä varustettuna huippuluonteella...<3 Kaveri oli myös varsin toimelias, joten mitään tähtiotosta ei pikkumiehestä saatu. Ikää on nyt karvan verran vaille 4 kk.

Joutilaan Hugo "Hugo"

Lauantai-iltana ehdimme nähdä myös Hugon siskon Helmin (Joutilaan Tosca). Kaunis ja herttainen neiti hänkin.<3 Helmi oli veljeään rauhallisempi ja harjoitellut jo pönöttämistä, joten näyttelyn alkeet sujui kuin vanhalta tekijältä.

Joutilaan Tosca "Helmi"

Erkkarissa oli Enzon ja Telman lapsista Näätä ja Patton ja Enzon ja Peicon lapsista Martti ja Ruu. Patton sai ERIn ja muut EHn. Tässä pari kuvaa Näädästä.

Tupla-Täplän Täydellä Sydämellä "Näätä"

Tässä herra Patton.

Lisätty 4.10. Patton kävi maanantaina putkilla ja oli toiminut oikein hyvin. Molemmat Enzon ja Telman pojista taitavat siis päästä lut-kokeisiin, kunhan vaadittava 15 kk ikä tulee täyteen.:-)

Tupla-Täplän Täynnä Toivoa "Patton"

Jokin aika sitten kävimme vaihtamassa autoa Tampereella ja näimme pikaisesti Maurin. Komea mies sekin.:-)

Ulvomäen Eemeli "Mauri"

Remontti taas sai uuden vaiheen, kun tänään alkoi kohota tämmöinen.

Toisen päivän jälkeen näytti tältä (lisätty 4.10.)

Kyllä ensi talvena tarkenee, kun saadaan kunnon leivinuuni!

Kesä tuli, kesä meni

2011-08-23T18:05:00.001+03:00

Kesä meni taas heittämällä ohi, niin nopeaan ettei ole ehtinyt tännekään mitään näpyttää. Meidän aika on enimmäkseen mennyt talon parissa. Keittiö olisi varmaan jo valmis, jos kalusteet olisi tilattu asennuspalvelulla, mutta säästettiin sentään muutama tonni, kun suunniteltiin keittiö itse ja tilattiin kalusteet osina. Nyt se sekä olohuone ja makuuhuone alkaa kuitenkin olla jo hyvällä mallilla, onneksi. Keittiössä pitää tehdä vielä kaikenlaista pikku säätöä, mm. liesituuletin puuttuu vielä kuten kuvasta näkyy ja oh ja mh olisi tapetointia, lattiamateriaalia ja listoja vaille valmiit. Tällä hetkellä keittiössä näyttää tältä:

Ja olohuoneessa tältä:

Eteisessä ja Aleksin huoneessa on vähän keskeneräisempää. Syys-lokakuussa tulee Nilsiän takka ja uuni tekemään meille uuden leivinuunin. Ja tämä on siis remontin osa 1.;-) Pari huonetta, eli ne missä viime kuukaudet ollaan asuttu, väkerretään sitten ensi talven aikaan.

Koirien kanssa ei kovin erikoista olla tehty. Enzo kävi Oulussa ja Kuopiossa näyttelyissä, joista paras tulos tuli Kuopiosta, eli RYP3. Tänään tuli Texterrin ottamia kuvia Kuopion ryhmästä ja niissä meidän molempien, minun ja Enzon, ilmeistä paistoi se mikä on ollut tuntemus näyttelyiden suhteen: Ei enää oikein kiinnosta. Enzoa olisi enemmän kiinnostanut juoksuinen narttu ja minua ei vaan jaksa enää sykähdyttää edes ryhmäsija. Siksipä Joensuukin jäi väliin, vaikka Enzo oli sinne ilmoitettu. Todennäköisesti myös erkkari jää Enzolta osallistumatta, kun ei jaksaisi eikä ehtisi trimmata. Niitti on tarkoitus ilmoittaa. Sitä ei tarvitse kummemmin trimmata, kunhan odotellaan vain että karva kasvaa pentujen jäljiltä.;-) Pennut ovat yhtä vaille lentäneet pesästä, yksi komea poika etsii vielä kotia peruutuksen vuoksi. Pennut olivat 6-viikkoisia kun kävimme hakemassa Niitin kotiin ja todella lupaavan näköisiä sällejä. Tässä vielä seisomakuvat viisikosta:

tyttö Joutilaan Puma

poika Joutilaan Hugo

tyttö Joutilaan Tosca

tyttö Joutilaan Prada

poika Joutilaan Boss (etsii vielä kotia)

Ihania mukuloita<3

Pepperillä alkoi juoksu pari viikkoa sitten. Olin suunnitellut astuttavani sen jo tästä juoksusta, mutta koska se tuli jo näin pian, niin siirsimme astutushommat seuraavaan juoksuun, ettei tule paniikkia remontin kanssa. Muutenkaan ei ole välttämättä paras aika teettää pentuja, kun pentuvälitys on kodinetsijöitä pullollaan. Seuraavaa juoksua odotellaan helmikuun tienoilla. Saadaanpahan (toivottavasti) kesäpennut.:-) Sulhanenkin on valittu ja kosittu. Sulholla on todella kiinnostava sukutaulu, joten innolla ja mielenkiinnolla odotan näitä pentuja.:-)

Lisäsin uusia kuvia myös Pepperin galleriaan, kun siellä ei montaa kuvaa ennestään ollut ja koneelta niitä kuitenkin löytyy kasapäin.

Eipä meille tämän kummempia kuulu, mukavaa alkanutta syksyä vain kaikille!:-)

Niitistä tuli äiti!

2011-06-12T19:50:00.000+03:00

Niitin ja Enzon pennut syntyivät torstaina 9.6. Niitin pentulaatikossa tuhisee kolme tyttöä ja kaksi poikaa.:) Pennut ovat siis Ristiinassa kasvattajansa luona. Niitti piti meitä pitkään jännityksessä synnytyksen kanssa. Ensin lämmöt laskivat alle 37 maanantaina. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut kahteen vuorokauteen kovasta odotuksesta huolimatta. Keskiviikkoiltana lämmöt kävivät sitten uudestaan alhaalla ja Niitin olemuskin muuttui. Pentujen odotettiin syntyvän seuraavana yönä, mutta ei, turhaan tuli valvottua sekin yö.;) Torstai-iltana, vihdoin ja viimein synnytys sitten käynnistyi ja kun alkuun päästiin niin tahti oli nopea. Tunnissa kaikki viisi palleroa olivat maailmassa. Pennut ovat tasakokoisia (syntymäpaino 200 g ja risat kaikilla) ja virkeitä. Vaikka kuinka tekisi mieli käydä pentuja (ja Niittiä tietenkin) pian katsomassa, niin todennäköisesti yritetään malttaa siihen asti, että voidaan ottaa samalla reissulla Niitti takaisin kotiin.

Täällä Pukaranniemessäkin on koettu onnellinen perhetapahtuma. Tässä kuva "meidän" telkkäpesueesta.

Näytelmiä

2011-05-30T17:53:00.003+03:00

Pepper osallistui lauantaina Varkauden näyttelyyn. Tuomarina oli Gunther Ehrenreich Itävallasta. Joissakin yhteyksissä (kuten arvostelulomakkeessa) lukee kyllä Saksa, mutta käsittääkseni oli kuitenkin Itävallasta. Tämä tuomari oli itselle uusi tuttavuus, mutta hän taas tunnisti minut. Enzon kautta tietenkin.:) Turistiksi mukaan lähtenyt Enzokin ikuistui sitten tuomarin kameralle kehän jälkeen. Niin ja ne tulokset.:) Pepper VSP ja serti, Enzon ja Telman Varjo-tyttö PN4.:) Hieno aloitus Varjolta. Enzon jälkikasvua esiintyi muuallakin näyttelyissä: Helsingin ryhmiksessä Varjon sisko Näätä ERI/4 ja Tuurin näyttelyssä Enzon ja Peicon lapsista Martti EH ja Ruu ERI/1.:) Mukavia tuloksia siis myös nuorisolla. Tässä vielä Pepperin arvostelu:

16 months. Very strong, beautiful female. Spannable. Very nice top- & underline. Correctly angulated. Correct shoulder. Beautiful head with correct bite & ears & eyes. Excellent hair quality. Very powerful in movement.

Nykyään arvostellaan myös suhtautuminen tuomariin raksi ruutuun menetelmällä ja Pepperillä se oli "rodunomainen lähestyttäessä". Hyvin Pepper suhtautuukin vieraisiin ihmisiin.

Hienosti on kyllä Pepperin näyttelyt alkaneet, ensimmäisessä ROP ja toisessa VSP.:) Viiden vuoden tauon jälkeen meillekin on muuten suunnitteilla pentuja, eli Pepper on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta, jota aletaan odotella syksymmällä.

Tässä vielä kuvia tältä päivältä. Ensin poseerausta Aleksin handlaamana.

Ei hullumpi suoritus 3-vuotiaalta.;-)

Sitten kaivettiin frisbee jostain esille ja vauhtia riitti! Kaikkein vauhdikkaimmat otokset ovat yhtä sumua, joten saatte tyytyä rauhallisempiin kuviin.:-)

Huomaa kieli;-)

Huh, tulipa juoksenneltua!

Kuvia lenkiltä

2011-05-21T00:15:00.010+03:00

Otin kameran tänään mukaan lenkille, kun oli niin nätti ilma. Ensin pari kuvaa meidän mammasta, jolla tuli tänään kuusi viikkoa täyteen ensimmäisestä astutuksesta.

Joutilaan Top Niitti

Enzo tykkää pelata kaikella mikä on vähänkin pyöreää ja liikuteltavissa. Kesällä pelipalloina toimivat usein kivet, talvella lumipallot.

Kevään kuulumiset

2011-05-17T08:46:00.002+03:00

Ompas taas tullut taukoa blogin päivityksessä. Vähän aikaa ehti olla Pepperin kodinhakuilmoitus myös täällä blogissa, kunnes koti sitten löytyikin. Pepper muuttaa kuun vaihteessa Sieviin Johannan ja Teijon silmäteräksi ja Xorro-pojan tyttöystäväksi. Pepper oli alunperinkin tarkoitus sijoittaa, mutta sopivaa kotia ei vain vuosi sitten löytynyt. Hienoa, kun nyt sitten löytyi näin mukava koti ja vielä kohtuullisen läheltä.:) Toki tuntuu haikealta luopua Pepsusta kun sen kanssa on vietetty vuosi yhdessä, mutta varmasti se saa hyvän elämän myös uudessa kodissaan.

Toinenkin meidän tyttäristä lähtee pian kotoa, väliaikaisesti tosin. Niitti on jo paksusti kantavana, vaikka viikkoja tuli täyteen vasta viisi viime perjantaina. Jotain sieltä massusta on siis odotettavissa.;) Tämä eka pentuehan tulee Joutilaan nimiin, kun Niitti on sijoituskoira. Nipsulainen lähtee siis pian kasvattajan luo valmistautumaan synnytykseen.

Näyttelyitäkin on taas suunnitteilla tälle kesälle. Pepper on ilmoitettu Varkauteen ja Kokkolaan ja molemmille päiville Ouluun. Ouluun on ilmoitettu myös Enzo. Näitten lisäksi olen katsellut sillä silmällä Kuopion ja Saarijärven näyttelyitä. Syksymmällä alkaa sitten Niitillä viimeisen sertin metsästys, kun 2 vuotta pyörähti mittariin 2.5. Me kurjat omistajat ei olla muistettu noteerata tätäkään merkkipäivää millään saralla. Olisi tainnut unohtua koko syntymäpäivä, jos ei olisi kasvattajalta tullut onnitteluviestiä.;) Toinen juhlapäivä tässä kuussa oli 10.5., kun ensimmäinen kasvattamani shelttipentue täytti 10 vuotta. Ajatella, että siitä on jo niin kauan.

Tuusniemen ryhmis ja muita kuulumisia

2011-02-21T17:27:00.003+02:00

Blogi on saanut taas viettää hiljaiseloa, kun ei ole ollut virtaa päivittää. Hallitsevana osana meidän arkea on nyt remontti, joka imee kaikki voimat - jos ei muuten niin henkisellä tasolla. Muutama viikko ollaan nyt elelty toiseen päähän taloa ahtautuneena. Tilaa on käytettävissä n. pienen kaksion verran, joka sekin ala on aivan liian täynnä tavaraa, mutta jonnekinhan ne rojut oli mahdutettava. Varsinaista liikkumatilaa ei siis ole monen neliön verran. Käytössä on keittiön varustuksesta jääkaappi, mikro ja tiskiallas sekä remontoitavalla puolella leivinuuni. Ruoanlaitto on siis vähän hankalaa tai ainakin yksipuolista. Suihku on, jos viitsii raivata ensin tilaa. Pyykkikone oli, kunnes pakkaset jäädytti sille tulevan vesiputken. Telkkari oli, kunnes antenninvirittimeen lakkasi tulemasta virtaa. Dvd:itä voi sentään katsoa ja Aleksin päivähoitopaikan pikkujoulut onkin nähty jo muutama kymmentä kertaa... Aleksi muistaa jo ulkoa, kuka saa seuraavana pukilta lahjan.;) Remontista pahin osa on onneksi ohi. Lattioiden hiominen oli kaikkein kamalinta, hienoa pölyä tunkeutui väkisin joka paikkaan, vaikka kuinka yritettiin remonttipuoli eristää. Pölykin osaa tehdä hienoja "kuurankukkia" telkkarin näyttöön, kun sitä on riittävästi. Ahdistaa edes ajatella miten paljon sitä pölyä on myös kaikkialla muualla. Kaiken muun hauskan lisäksi on pitänyt olla pirunmoiset pakkaset, ettei kukaaan vaan tarkene olla ulkona. Pepperin kauan odotettu juoksukin tuli tietenkin tähän ahtaimpaan saumaan. Vähän meinaa välillä kaatua seinät päälle, mutta pitää vain yrittää ajatella, että kohta tämä tästä alkaa helpottaa. Juoksun osalta helpotusta saatiin eilen, kun Enzo-poika lähti evakkoon.

Viikonloppujen virkistykseksi kävimme pari viikkoa sitten Helsingissä katsomassa Apassionata-shown ja samalla moikkaamassa myös Enzon ja Telman (Tupla-Täplän pentue) poikia Pressoa ja Pattonia. Aika eri tyylisiä poikia (vilkas ja rauhallinen, sileä ja broken), mutta komeita ja ihania molemmat.:) Pattonista yritettiin ottaa myös seisomakuvaa, mutta yhtään loisto-otosta ei saatu. Poikien äitistä tuli muuten Latvian muotovalio tänä viikonloppuna, onnea asianosaisille!:)

Tässä pari seisotusyritystä Pattonista, jotka eivät kyllä tee oikein oikeutta tälle komealle miehenalulle.

Mekin käytiin tänä viikonloppuna näyttelyssä, Tuusniemen ryhmiksessä Pepperin kanssa. Tämä oli nyt Pepperin ensimmäinen näyttely virallisissa luokissa Suomessa (debyyttihän tuli tehtyä Norjassa). Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 9 parsonia, joista kaksi oli pois. Pepper oli ainut joka sai ERIn ja SA:n ja siitä tuli siis ROP sertin kera.:)

Tässä arvostelu, tuomari Marja Talvitie:

Erinomaista tyyppiä oleva, kookas, hyväpäinen ja ilmeinen tyttö. Erinomainen ylälinja ja häntä. Todella hyvä takaosa. Hyvä rintakehän pituus. Erinomainen karvan laatu. Tasapainoinen esiintyjä. Liikkuu hyvin.

Vieläkään en ole tyytyväinen esiintymiseen, Pepper oli jotenkin väsyneen ja poissaolevan oloinen. En tiedä vaikuttaako juoksu sitten. Liikkeet meni nyt hyvin, joka oli hieno edistys. Pöytä ei ole ollut missään vaiheessa ongelma, vaikka nytkin oli kaksi ihmistä tutkimassa (harjoitusarvostelija toisena). Seuraava näyttäytymiskerta säästetään ulkokehiin, ulkonäyttelyt on varmasti rennompia nuorelle koiralle. Muutenkaan ei ole nyt oikein aikaa trimmata ja treenata. Kesäkehiin sitten uudella innolla.:)

"Minullakin on nyt serti!"

Niitistä käyttövalio!

2011-01-16T16:18:00.002+02:00

Olimme eilen Niitin kanssa Karttulassa LUT-kokeissa ja sieltä saatiin mitä toivottiin: A-tulos pistein 49, joka tarkoittaa sitä, että Niitti on nyt FI KVA-L! Valionarvoon riitti pakolliset kolme koekäyntiä. Viikon päästä yläpalkin kuvassa olevat silmät tutkitaan sekä lisäksi polvet ja jos kaikki on kunnossa, niin Niitti astutetaan seuraavasta juoksusta. Mahdolliset pennut tulevat kennel Joutilaan nimiin.

Sitten vielä kuvaterveisiä Enzon ja Telman hurmaavalta pojalta Pattonilta (Tupla-Täplän Täynnä Toivoa).

Kuvat Anna Wilberg

Ihana, eikö?:)

Ihanaa Joulun aikaa!

2010-12-24T00:16:00.000+02:00

Helsinki Voittaja ja Voittaja 2010

2010-12-15T15:30:00.001+02:00

Tässä jaksossa ei seikkailekaan Enzo, joka on yleensä ollut meiltä päätähtenä näissä Voittaja-tapahtumissa. Molempiin näyttelyihin oli ilmoitettu meiltä kolme koiraa, joista Pepper jäi laskuista jo hyvissä ajoin ennen näyttelyviikonloppua karvan takia. Minun oli tarkoitus lähteä yksin Enzon ja Niitin kanssa kun Niko olisi jäänyt lapsenvahdiksi, mutta kun itsekin tulin vielä kipeäksi, päätettiin perua koko reissu. Nuorena sitä vielä jaksoi juosta näyttelyissäkin sairaana, mutta ei enää... Niitille järjestyi kuitenkin kyyti Heliltä, joten se sai osallistua. Enzoa ei anneta muitten esitettäväksi, se on minun yksinoikeus.;)

Niitille ei ole ikinä asetettu näyttelyiltä mitään suuria toiveita tai tavotteita niinkuin ei nytkään. En silti pidä sitä ihan EH:n koirana, joka oli lauantain tuomio Harry Tastilta. No kummallisen tiukka linja jaksoi ihmetyttää muittenkin osalta, joten tämä notkahdus on unohdettu. Yksi lause Niitin arvostelussa jäi kyllä vähän kaivelemaan: "Rintakehän tilavuus alkaa olla riittävä luolakoiralle". Niitti on spannattavissa jopa minun lyhyillä nakkisormilla, joten ei se minusta lähentele vielä maksimia..? Mitäs noitten kahden muun rintakehät ovat?? Onneksi eivät osallistuneet.;)

Yhden yön kauneusunien jälkeen Niitti olikin sitten taas kuin eri koira, koko ja karva olivat korjautuneet ja muutenkin laatu parantunut niin, että tulos oli sunnuntaina unkarilaiselta tuomarilta VSP sertin, cacibin ja V-10 tittelin kera! Tässä taas esimerkki, että yhdestä huonosta tai keskinkertaisesta tuloksesta ei kannata heittää hanskoja tiskiin, tuomareita ja mieltymyksiä on erilaisia. Aika erikoiselta tuo Niitin Voittaja-titteli tuntuu, ei kovin todelliselta. Niitin näyttelyitä ei ole osattu ottaa kovin vakavasti, koska se otettiin metsästyskoiraksi ja ulkonäkö tuli vain kaupan päälle. Taidettiin tehdä hyvät kaupat;) Onnea kasvattajalle ja viralliselle omistajalle Ninalle (Niittihän on sijoituskoira) ja suuri kiitos Helille, Helin äitille ja Jennille Niitin esittämisestä, majoittamisesta ja kuskaamisesta!

Voittajat 2010: ROP Mosse ja VSP Niitti

kuva Kaija Kangas

Enzon tyttö Varjo

2010-12-09T11:13:00.000+02:00

Käytiin viime viikonloppuna katsomassa Enzon ja Telman tyttöä Varjoa (Tupla-Täplän Aina Ekana) Nurmeksessa. Aivan ihana reipas ja kiltin oloinen tyttö.<3 Varjo on karvanlaadultaan sileä, kuten aika moni muukin Enzon jälkikasvusta.;)

Varjo 4,5 kk

Kuvia kuvia

2010-12-03T23:05:00.000+02:00

Näin perjantai-illan ratoksi ajattelin tyhjentää uuden kameran muistia. Joulupukki kävi meillä jo ennakkoon muutama viikko sitten ja toi Nikon D90 järjestelmäkameran. Se ei sitten ole yksin Nikon vaikka nimi niin väittääkin.;) Kameran hallinta on vielä opetteluvaiheessa, mutta ehkä jo muutaman vuoden sisällä saatte ihailla henkeäsalpaavia otoksia.;P Tässä nyt joitakin harjoituskappaleita. Tykkän kuvata meidän pihaa, joten ensin joitakin ulkokuvia.

Sitten koirista.

Lopuksi vielä kuva Aleksista.

Hyviä tuloksia satelee

2010-12-01T22:01:00.000+02:00

Olen ollut nyt superlaiska pävittämään, vaikka paljon onkin tapahtunut. Aloitetaan tuoreimmasta päästä. Käväisimme Norjassa ja kotiintuomisina oli Enzolle PMV-10 ja NO MVA tittelit, Enzo oli myös ROP.:) Matkaseuralainen Dani (Sweetjumper's Danish Delight) nappasi myös sertin ja tuli niin ikään Norjan valioksi. Pepper sai tyytyä junnuluokan toiseen sijaan KP:n kera. Pepper on vielä kovin kovin pentumainen ja tarvitsee aikaa. Tällä reissulla meni myös rikki meidän 20 tittelin tavoite. Matkalla laskettiin, että 20 tuli nyt täyteen, mutta unohdin POHJ MVA arvon, joka saavutettiin vuosi sitten Tanskassa. Voi voi, joudutaanko asettamaan uusi tavoite, esim. 30?;)

Kuvia näyttelystä, kuvaaja Heli Kangas.

Pepper kävi pari viikkoa aikaisemmin myös Jyväskylän näyttelyssä ollen ROP-pentu. Niitti taas on kunnostautunut käyttöpuolella saavuttaen marraskuun aikana kaksi B44 tulosta. Sekä Enzo että Niitti ovat päässeet myös metsälle ja saalistakin on tullut.:) Ehkäpä ojanpenkassa otettu mutakylpy oli salaisuus Enzon hyvälle turkin kasvulle?;)

Terveitä silmiä ja pentukuvia

2010-11-01T22:18:00.000+02:00

Pepperin linssiluksaatiotestin tulos tuli ja sen mukaan Pepper on terve siltä osin. Hienoa:) Enzo ja Metku taas kävivät perinteisessä silmätarkastuksessa lauantaina, eikä kummaltakaan löytynyt mitään poikkeavaa.:) Niitti saa käydä tarkastuksessa alkuvuodesta. Näillä näkymin se astutetaan seuraavasta juoksusta, jota aletaan odotella helmikuulla. Niitin ensimmäisistä pennuista tulee Joutilaita.;)

Enzon ranskalaiset pennut ovat nyt 4-viikkoisia ja koska sielläpäin on vähän lämpimämmät ja kauniimmat ilmat kuin täällä kuran peittämässä Suomessa, niin pentuset olivat päässeet jo ulkoilemaan. Kaikki kuvat on ottanut Karine Rouillé.

Poika "mini-Enzo" <3

Tyttö, joka näyttää aivan lelukoiralta...<3

Tämän tytön ilmeessä on jotain samaa juroa itsevarmuutta, kuin Niitillä.<3

Koko suloinen sisarusparvi:)

Erkkari

2010-10-12T09:58:00.001+03:00

Viikonloppu vietettiin erkkarireissun merkeissä. Lähdettiin reissuun jo lauantaina ja käytiin matkalla agilitykisoissa Riihimäellä moikkaamassa Kirin Tarjaa. Tarjalla oli mukana ihanat pennut Enzon ja Telman tyttö Pusu sekä saksantuontipoika Mirri. Lisää pentuja oli luvassa myös erikoisnäyttelyssä, jossa nähtiin Enzon ja Telman pojat Presso ja Patton ja Ruu-tyttö Peicon pentueesta. Kylläpäs kaikki pennut olivatkin reippaita, suorastaan riiviöitä.;) Tyypilliseen tapaan kamera pysytteli laukussa, eli yhtään kuvaa ei taaskaan muistettu ottaa, höh...

Itse näyttelyyn meidän koirista osallistuivat Niitti ja Pepper. Pepper oli isompien pentujen luokassa ja Niitti nuorissa. Molempien kehät sattuivat tietenkin olemaan samaan aikaan, kun olivat eri kehissä. Niitin isän ja siskon omistaja Jenni esitti Niitin yksilöarvostelussa, joten iso kiitos Jennille vielä siitä! Samoin meidän muonituksesta.:)

Pepperin arvostelu, tuomari Colin Smith:

Nice. Very good stance, sets herself up on her own. Beautiful hindquarters, nice front, good bone troughout. Good jacket quality. Excellent pelt thickness. Lovely headpiece. Very nicely balanced throughout. Excellent bite. Tailset ok. Moves nicely both ways but toes in a little too much.

Tulos PEK2 KP

Kuva: Leena Mäkelä

Kuva: Leena Mäkelä

Niitin arvostelu, tuomari Päivi Eerola:

Kaunis, tasapainoinen kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet. Riittävä sukupuolileima. Täyteläinen pään kiila. Miellyttävä ilme. Puutteellinen silmänympäryksen pigmentti. Hyvä ylälinja. Tilava rintakehä. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kauniisti esitetty. Kokonaisuus miellyttää.

Tulos NUO ERI/1 PN3 SERTI!

Niitin tulos on aivan huima, kun näyttelyyn oli ilmoitettu peräti 116 narttua! Niitti oli vielä "aika" kamalassa karvassa, kun se olisi pitänyt trimmata jo paljon aikasemmin, eli silloin kun meillä oli kaikkein pahimmat muuttokiireet menossa. Onko tuo ihme jos yksi koirakin unohtui silloin trimmata, kun varmasti jokaikisestä laskustakin on tullut karhulasku, jotka niihin aikoihin tuli tai olisi pitänyt maksaa. Onneksi Niitin karva näytti kauempaa ihan ok:lta ja olihan se ainakin karkeaa, kun oli ylikasvanutta.

Pepper yllätti näyttelyssä vuorostaan käyttäytymisellään. Se ei ole kertaakaan ollut oikeissa näyttelyharjoituksissa, vaan me ollaan harjoiteltu vain kotona. Se käveli siis ensimmäistä kertaa jonkun toisen perässä ja oli ensimmäistä kertaa pöydällä vieraan ihmisen tutkittavana. Silti se esiintyi hienosti ja oli muutenkin kauhean reippaasti kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Se suhtautui suurella mielenkiinnolla ja innolla kaikkiin ja kaikkeen. Ihana Pepper<3 Tästä on hyvä jatkaa.

Sunnuntaina mennään kokeilemaan miten nämä kauniit tytöt toimivat ketun kanssa. Niitti harjoittelee koetta varten ja Pepperillä on luvassa ensimmäinen sytyttely.

Uudessa kodissa

2010-09-05T13:32:00.000+03:00

Viime aikoina ei ole ehtinyt paljon koneella istua, kun teimme majanmuuton Pielavedelle. Viime viikolla saatiin viimeisetkin rojut kuskattua Kiimingistä ja pikkuhiljaa ollaan yritetty asettua aloillemme. Järkyttävää miten paljon tavaraa pieneenkin taloon voi mahtua, kun kaappitilaa on hyvin. Uudessa talossa taas on neliöitä paljon enemmän kuin entisessä, mutta kaappeja ei juurikaan, joten tavaroille ei tahdo löytyä paikkoja. Ensi viikolla saadaan toivottavasti muutama komero lisää, joten jospa sitten saisi loputkin laatikot purettua. Lokakuussa alkaa sitten remontit, joten sitten eletään taas kaaoksen keskellä. Pitemmittä puheitta, tässä liuta kuvia uudelta tontilta.

Saunamökki ja grillikatos. Risusavotan tuotokset häiritsevät vielä vähän maisemaa.

"Sisääntulo" pihamaalle. Vasemmalla näkyy vähän talon kulma.

Ulkosauna laiturilta päin katsottuna

Talo on niin pitkä, ettei siitä meinaa saada kuvaa;)

Pepper kahlailee

Saunan kuistilta

Aleksi sai uuden pyörän

Nahinaa;)

Aleksi laiturilla

Niitti loikkaa

Tyttöjen vesileikit

Isolla pihalla mahtuu revittelemään

Aurinko laskee. Järvi antaa kivasti valoa illan hämärtyessä.

Aamun usvaa

Tapahtumaa kerrakseen

2010-08-04T12:58:00.000+03:00

Viime aikoina on ollut niin paljon häppeninkiä, että ei tiedä mistä alottaisi.

Enzon ja Telman (FI KVA-L Tupla-Täplän Astrild) pentue syntyi 21.7. Syntymäpäivä oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja siitä voi lukea enemmän Tarjan blogista. Tässä pari kuvaa ihanista pienistä.

Kuvat Tarja Kiri

Viime viikolla Enzo matkasi Ranskaan tapaamaan saksalaissyntyistä neitokaista nimeltä Rednock Belive In Me "Billy". Alunperin minun oli tarkoitus lähteä etelän lomalle Enzon kanssa, mutta viime aikojen kiireiden takia luovutin suosiolla paikkani Kankaan Helille. Muuten en olisi uskaltanut kultapoika Enzoa moiselle matkalle laskea, mutta Enzo ja Heli ovat ennestään tuttuja toisilleen ja perillä kaksikko sai majoittua tuttujen suomalaisten Jaanan ja Tonin alias "Hauskojen" luona, joten luotin siihen, että Eikka-poika on hyvissä käsissä.:-) Mukavaa reissussa tuntui olleen ja astutuskin onnistui. Tänään saadaan sitten maailman matkaaja kotiin.:-) Ja ne tuliaiset:D ...jotka tosin joudun itse maksamaan, höh.;-/ Kiitos Heli, Jaana ja Toni Enzon hyvästä huolenpidosta!! Niinkuin kaikki varmaan arvaa, niin Enzon vierailusta on olemassa kuva poikineen, jotka tulevat varmaan julkisiksi aikanaan. Tässä ehkä kuitenkin suosikkini.

Kuva Toni Lund

Viikonloppuna, kun Enzo vielä rillutteli Ranskassa, me ajelimme vähän vaatimattomammin Ristiinaan näyttelyyn. Oli kiva nähdä taas Niitin Eppu-siskoa ja tietenkin muitakin tuttuja. Niitti oli PN4 ja Eppu ERI/4. Näyttelyn jälkeen jatkoimme matkaa Tampereelle katsastamaan Enzon ensimmäisen pentueen (emänä A'Mael Mellon Berylla Boffin "Peicco"). Kaikki pentuset olivat nättejä ja reippaita. Ekat pönötysyrityksetkin piti tietenkin kuvata ja ne löytyvät Ulvomäen blogista. Kiitos vielä Riitalle ja Hannulle, kun viitsitte hakea meidän tilaamat aidantolpat! Aitaprojekti odottaa siis Pielaveden uudella pihalla...

Sunnuntaiaamu alkoi sitten surullisesti, kun äitini ilmoitti Elli-sheltin nukkuneen pois. Elli oli ensimmäinen koirani. Se oli jo silloin 7-vuotias, kun muutin kotoa opiskelemaan, joten en raaskinut riistää sitä maalta kaupunkiin. Venla-sheltti lähti aluksi matkaani, mutta Elli selvästi masentui kaverin lähdöstä ja jopa niin kovasti, että sille tuli sydämen vajaatoiminta. Lääkkeitten ja Venlan kotiutuksen voimin Elli jaksoi sitten elää pitkään 15 vuoden ja 3 kuukauden ikään. Lepää rauhassa pikkuinen, minulla on aina paikka sinulle sydämessä.<3

Niitti pääsi yllättämään

2010-07-12T09:51:00.000+03:00

Viime viikolla piteli vähän kiirettä. Olemme muuttamassa elokuussa takaisin kotiseudulle Pohjois-Savoon Pielavedelle. Paluumuuttoa on suunniteltu suurin piirtein niin kauan kuin olemme asuneet Oulun seudulla, joten kiire pääsi yllättämään, kun nyt ollaankin muuttamassa ihan oikeasti. Kaikki "tehdään kun ehditään" ja "sitten kun on rahaa"-projektit pitikin saada yhtäkkiä valmiiksi. Sehän onkin helpommin sanottu kuin tehty, muutenhan ne olisi tehty jo ajat sitten.;) Niko oli viime viikon vielä lomalla, mutta siitä ei paljon apua ollut, kun Aleksi oli myös lomalla hoitopaikasta. Meidän päivät meni siis niin, että kun minä tulin töistä, Niko alkoi remppahommiin ja minä tein sen minkä pystyin Aleksin kanssa. Sitten kun Aleksi meni yöunille klo. 21-23 (Aleksikin osasi tottakai venyttää tuota nukutusta), minäkin alkoin hommiin. Joka "ilta" venyi nukkumaanmeno vähintään puoli yhteen. Lauantaina oli siivouspäivän vuoro ja tietenkin imuri päätti juuri silloin heittäytyä toimintakyvyttömäksi, eikä auttanut kuin käydä hakemassa uusi. Eilen oli sitten Oulun kv-näyttely Niitin kanssa, johon ei kyllä turhia valmistauduttu. Aamulla vielä siivoiltiin kovasti (illalla oli asunnon näyttö) ja jossain vaiheessa oli vain sitten pakko vetää jotain siistimpää ylle, hakea Niitti ulkotarhasta ja lähteä näyttelyyn. Näyttelypaikalla sentään pyöristettiin hännänpää ja otettiin Furminatorilla parit karvat vähemmäksi.;) Niitillä on onneksi turkki joka ei turhia laittoja kaipaa. Matkalla vielä totesin Nikolle, että onneksi ei ole sitä vaaraa, että tarvitsisi jäädä ryhmäkehään, kun kotona jäi vielä ihan viimeisin silaus tekemättä. No kuinkas sitten kävikään. Niitti mokoma oli ROP!! Kotona oli pakko lähteä vielä käymään, kun ei tiennyt miten pitkään ryhmissä menisi. Olisi pitänyt lähteä kotiin vähän rivakammin, kun eihän me sinne ryhmään sitten enää ehditty.:( Harmi homma, vaikka tuskin sieltä mitään sijoitusta olisi irronnut. Talokaan ei mennyt vielä kaupaksi, mutta ompahan edes siisti koti.;)

Tässä vielä Nipsukan arvostelu (tuom. Ann Rode, Ruotsi):
Utm typ och storlek. Feminint, uttrycksfullt huvud med utm detaljer. Flott topline. Utm bröstkorg. Härlig päls och skin. Goda vinklar. Parallella fria rörelser.

VSP Maitomiehen Morgan ROP Joutilaan Top Niitti

Kuva Carina Lehto

Täytyy vielä sanoa, että olo oli vähän omituinen Niitin voiton jälkeen. Voitot on kyllä tuttuja, mutta eri koiran kanssa! Ompahan tämäkin nyt sitten koettu...;)

Maailman paras Enzo!

2010-06-30T23:40:00.000+03:00

Meidän juhannus vietettiin tällä kertaa Tanskassa, näyttelyiden merkeissä tietenkin.:) Mukana olivat Enzo ja Niitti omista koirista ja matkaseurana Heli Danin ja Bastin kanssa. Etukäteen vähän jännitti miten tämän neljän terrierin lauman kanssa selvitään, kun joukkoon kuului kuitenkin kaksi urosta, mutta tosi hyvin onneksi meni. Niitti ja Dani tulivat keskenään toimeen erinomaisesti ja kumpainenkin oli mielissään leikkiseurasta. Poikien välilläkään ei ollut mitään kyräilyä, hihnassa tuskin huomasivat toisiaan.

Matkaan startattiin keskiviikkona ja perillä Silkeborgissa olimme torstai-iltana. Saimme majoittua Pepperin ja Danin kasvattajan Annetten siskon asuntoon, mikä oli tosi ihana vaihtoehto hotellihuoneelle. Kaikki neljä koiraa oli ilmoitettu ainoastaan perjantain Maailman Voittaja-näyttelyyn, vaikka "tarjolla" olisi ollut myös kaksi erikoisnäyttelyä. Monet ovat kysyneet, miksi olimme ilmottautuneet ainoastaan yhteen näyttelyyn. Enzon osalta päätös oli itsestään selvä, koska erkkareista ei ollut sille mitään saavutettavaa, koska se on jo Tanskan valio. Niitin kanssa taas ei ilmottautumishetkellä olisi ollut hyötyä tavoitella Tanskan sertiä, koska se ei ole vielä Suomen valio. Sittemminhän on tullut tieto, että näyttelysäännöt muuttuvat ensi vuoden alusta ja myös Tanskan serti jää "roikkumaan". Ei silti harmita, että en ilmoittanut Niittiä erkkareihin, koska muut syyt pois jäämiseen oli raha (kalliit ilmottautumismaksut) ja se että halusin pystyn kerrankin seuraamaan kehän alusta loppuun rauhassa. Aina kun oma koira on ilmoitettu puolet koirista menee ohi silmien ja jälkeenpäin vaan katsoo tuloksista, että ai tuokin oli siellä. Videokuvasin parsonien erikoisnäyttelyn lähes kokonaan (virta alkoi olla vähissä loppua kohden, joten muutama narttu jäi vähemmälle kuvaukselle), joten saan katsoa sen vielä uudestaankin monta kertaa.:)

Maailman Voittajaan oli ilmoitettu 51 parsonia ja pidemmittä puheitta, Enzo voitti ensin valioluokan, sitten cacib-kilpailun eli MV-10 tittelin ja oli lopulta vielä ROtunsa Paras!!! Omat odotukset näyttelyn suhteen olivat maan tasalla, mutta paineet olivat kovat, koska tiesin suurin piirtein kaikkien täällä Suomessa odottavan Enzolle titteliä. Joten aivan ihanaa ja mahtavaa ja vähintäänkin upeaa, että se titteli sieltä tuli ja nyt voidaan mekin leijailla pilvissä tai vaikka avaruudessa asti!!:D On se vaan melkoinen epeli tuo meidän Enzo.:) Narttujen MV-10 tittelin sai Pepperin äiti Maggie.:) Suomeen kantautui myös toinen titteli kun Karvahaalarin Dimi oli urosten Veteraani Voittaja. Hyvä Suomi!:D Niitilläkään ei mennyt ihan huonosti, sen tulos oli ERI/2. Nipsu olisi voinut kyllä vähän tsempata, kun oltiin sentään ulkomailla ja Maailman Voittajassa ja edes yrittää kävellä kunnolla.;)

Enzon ja meidän loistokkaan päivän kruunasi vielä Enzon ja Peicon pentujen syntyminen vielä samalle päivälle.:) Pentusia on kolme narttua ja kaksi urosta. Kenties tuleva Maailman Voittajakin joukossa?;)

Tässä kuvia näyttelystä, kuvaaja Heli Kangas viimeistä kuvaa lukuun ottamatta.

WW-10 titteli takataskussa.

Tuomari Svante Frisk arvioimassa Niitin ilmettä.

ROP Enzo ja VSP Maggie. Voittajan on helppo hymyillä?

No irtosihan se hymykin.:)

Pönötykset kotimatkalla.

Verdens Vinder tarkoittanee Maailman Voittajaa, ellei meitä ole huijattu.;)

Joitakin kuvia löytyy myös tämän linkin kautta.

Lämpimät kiitokset vielä kaikille eri formaattien kautta onnitelleille ja onnea vielä kerran myös kasvattaja-Jaanalle! Aika makeeta varmaan olla Maailman Voittajan kasvattaja.:) Voin kertoa, että aika mageeta on olla myös Maailman Voittajan omistaja.;P Meillä jäi kuohuviinit vielä ostamatta, mutta lupaan tässä ja nyt, että järjestämme jonnekin yhteyteen voiton juhlat. Porukalla on mukavampi juhlia.:) Tarjolla on sitten myös sitä kuohuvaa.;)

Pentu-uutisia

2010-05-27T08:13:00.000+03:00

Eilen kuului mukavia uutisia Tampereen suunnalta. Enzon ensimmäinen tositarkoituksella treffattu tyttöystävä A'mael Mellon Berylla Boffin "Peicco" oli käynyt ultrassa ja pentuja oli näkynyt iso joukko. Nyt on siis Enzostakin tulossa isukki.:-) Pentujen pitäisi syntyä juhannuksen jälkeen ja ne menevät kennel Ulvomäen nimiin. Yhdistelmän sukutaulu löytyy täältä.

Viime viikonloppuna astutettiin Enzolla myös toinen tyttö, FI KVA Tupla-Täplän Astrild "Telma". Muutaman viikon päästä tiedetään tuottiko nämä treffit tulosta. Mahdolliset pennut tulevat kennel Tupla-Täplän nimiin. Yhdistelmän sukutaulu täällä.

Pepperkin saatiin jo Suomen rekisteriin ja rekisteröinti tapahtui yllättävän nopeasti ja kivuttomasti. Nyt löytyy Pepekin KoiraNetistä. Muuten meillä on mennyt oikein hyvin, mutta sisäsiisteyden suhteen Pepper on ollut sitkeämpi tapaus, kun meidän aikaisemmat koirat ja neiti on myös kova pureskelemaan kaikkea mahdollista. Niittikin tarvitsi pentuna paljon purtavaa, mutta sille riitti kun antoi luun ja se oli sen kanssa pitkään tyytyväinen. Pepper ei niinkään luista perusta. Niitistä on tullut uudestaan nuori Pepperin kanssa (se vaikutti jo välillä niin varhaiskypsältä) ja jatkuvasti käy jossain jytinä, kun nämä kaksi painivat tai vetävät rallia. Muuten kiva kun niille on paljon seuraa toisistaan, mutta meidän ainoat kukkapuskat ovat kohta tuhoutuneet.>:( Siellä kun on niin mukava käydä leikin lomassa vilvoittelemassa...

Niitin näyttelyura sai hienon startin!

2010-05-16T21:42:00.001+03:00

Lauantaina oli Niitin ensimmäinen näyttely Hyrynsalmella. Paikalla oli 15 parsonia ja tuomarina Kirsti Lummelampi. Keli oli hurjan helteinen, mikä verotti vähän viretasoa, mutta ihan hienosti Niitti jaksoi kuitenkin esiintyä. Tuloksena PN2 ja SERTI!:D Niitille ei ole suurempia paineita asetettu näyttelyrintamalla (vaikka onkin ilmoitettu Maailman Voittajaan;) ), joten tuntui tosi hienolta, kun serti napsahti heti ensimmäisestä näyttelystä. Tässä arvostelu:

Erittäin hyvän tyyppinen ja hyvin liikkuva narttu. Hyvä pää, otsapenger saisi olla selvempi. Oikean mallinen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Liikkuu hyvin. Valkoinen väri saisi olla puhtaampi.

Joutilaan Top Niitti, sertivoittaja:)

Hellettä on tänä viikonloppuna riittänyt (ihanaa:)) ja vaikka on kuinka kuuma, niin nuorisolla ei ole meno hyytynyt.

Seuraava näyttely on aikaisemmista suunnitelmista poiketen Rovaniemi, jonne tuli ilmoitettua Enzo ja Niitti.

Kuvakuulumisia

2010-05-10T19:25:00.000+03:00

En jaksa kirjoittaa nyt pitkästi, joten kuulumiset tulevat kuvien muodossa.

Pepper kasvaa ja kehittyy.

Niitin ensimmäinen näyttely Hyrynsalmella lähestyy.

Nuoriso kuluttaa päivittäin paljon energiaa leikkimällä.

Aleksi oppii päivähoidossa kaikenlaista uutta.

Enzo on aloittanut treenauksen Maailman Voittajaa silmällä pitäen.

Pepper on täällä!

2010-05-03T09:40:00.001+03:00

Hyvin pikainen päivitys. Pepper saapui viimein Suomeen pitkän odotuksen ja miljoonan vastoinkäymisen jälkeen lauantaina. Pikku neiti on osottautunut valtavan reippaaksi riiviöksi;) Niitti on aivan mielissään, kun sai kaverin, joka jaksaa leikkiä loputtomasti. Ja Niitistä puheen ollen, likka täytti vuoden eilen.:-) Onnea myös sisaruksille! Tässä ensimmäiset kuvat uudesta tulokkaastamme kotona.

Olenko vähän söpö?

Tämä lelu taitaa olla jo kohta entinen, tosin Niitin toimesta.

Kasvattaja Annette, Marja-Leena ja Pepper

Siskopuoli Dani tuli myös moikkaamaan Pepperiä

Poseerausharjoitukset

Pippuria Tanskan maalta

2010-04-08T22:37:00.001+03:00

Maggien ja Paulin (Angels Chicabee x Monterey Prowler) tyttöset täyttävät tänä viikonloppuna 8 viikkoa ja viikon päästä meidän tyttömme "Pepper" lentää kasvattaja Annetten kanssa Suomeen. Niinhän siinä sitten kävi, että ei me tätä pentua raskita kenellekään antaa, joten Pepper jää meille asumaan.:) Pepper tulee olemaan yhteisomistuksessa Kuusamon Marja-Leenan kanssa. Aika näyttää mitä neidistä kasvaa, mutta tässä vaiheessa näyttää ainakin kivalta.;) Kuvissa Pepper 7,5-viikkoisena.

Kuvat Annette Lauritzen

HYVÄ NIITTI!

2010-03-29T16:57:00.005+03:00

Pitkästä aikaa tuli sellaiset kelit, että päätin lähteä käväisemään Enzon ja Niitin kera pielavedellä, supin jäljestys mielessä. Menin sinne jo torstai-iltana ja perjantai käytettiin kaverin kanssa metsästysauton jarruremonttiin.

Lauantaina suuntasimme sitten uusin jarruin supin jälkien perään. Jo tovin päästä soitteli toinen kaveri ja kertoi, että heidän porukka oli löytänyt supin jäljet ja yksi mies oli suksin perässä. Suuntasimme kaveriksi ja aikamme hiihdettyämme jäljet edessäni loppuivat reikään lumihangessa. Supi oli valinnut piilopaikaksi kokonaan lumen alle jääneen risukasan. Mikäpä olisi parempi paikka Niitille saada ensikosketus käytännön metsästykseen, joten haimme Niitin ja lapiot autolta.

Niitin löysättyäni reijällä, se meni heti innoissaan tutkimaan koloa joka oli niin lyhyt että näimme koiran takapään kokoajan. Pari hännänheilautusta, katsekontakti supiin ja sitä seurannut minuutin todella kiivas haukkutyöskentely yllättivät ainakin minut positiivisesti, vaikka Niitin suhteen olen luottavainen ollutkin. Tämän jälkeen saimmekin nostaa väsyneen vastapelurin ja koiran kasasta, ja ihmetellä pienen terrierin raivoa.:)

Kuva Mikko Tenhunen

Tämän jälkeen kävimme kaverina näädän pyynnissä, kaveri oli jäljittänyt kultakurkun vanhalle kuusikolle ja pyysi meitä passiin. Pyynti päättyi onnistuneesti ja näätä saatiin jäljittäjän toimesta koristamaan tuvan seinää.

Iltapäivästä jäljitimme vielä supiparin tiheälle kuusikolle, missä supiparin jälkiä oli niin paljon että varmaa supien sijaintia emme tienneet, mutta saimme alueen rajatuksi noin hehtaarin kokoiseksi. Päätimme kokeilla Enzon kirsun tarkkuutta ja otimme sen irtaalleen kaveriksi perkkaamaan kuusenalusia. Jo muutaman minuutin päästä Enska ilmoittikin haukullaan supien sijainnin ja nämäkin supit päätyivät eräksi.

Kuva Mikko Tenhunen

Toivottavasti ilmat säilyisivät sellaisina että joku reissu kerettäisiin vielä tekemään!

-Niko-

Vanhoilla voitoilla uusia

2010-03-17T21:41:00.001+02:00

Viime vuoden näyttelymenestyksellä irtosi taas sijoituksia Vuoden sitä ja tätä kilpailuissa. Enzo oli Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen Vuoden Showterrieri ja Suomen Terrierijärjestön Vuoden Terrieri 2009 kilpailussa viides. Jälkimmäiseen olisi huolittu kahdeksan parasta tulosta (vähintään ryhmäsijoitus), mutta eihän meillä ollut kuin viisi, eikä paljon enempää edes näyttelyissä käyty. Joten ihan hyvä sijoitus niillä näyttelykäynneillä.:) Terrilifessa kerrottiin, että terrieri oli BIS seitsemän kertaa viime vuonna kaikkien rotujen näyttelyissä. Näistä kaksi oli meidän Enzon tuloksia ja kolme ulkomaalaisen terrierin. Eli vain kaksi muuta suomalaista terrieriä (welsh ja westie) ylsivät kumpikin kerran voittajan korokkeelle asti. Jossain tilastossa ollaan edes voittajia kaikkien terrierirotujen keskuudessa!;)

Meille ei mitään kovin erikoista muuten kuulu. Niitin juoksu tuli viimein päätökseensä ja elämä alkaa palailla normaaleille raiteilleen. Juoksuaika meni aika kivasti, vaikka kumpaakaan (Niittiä/Enzoa) ei viety hoitoon. Nipsu vietti viikon päivät ulkotarhassa, jossa on lämmitetty koppi. Tytöt lenkkeili takapihalta alkaen ja Enzo etupihalta. Selvästi Enzoa mietitytti minne se Niitti on oikein hävinnyt ja oli vähän levoton, mutta ei kuitenkaan kovin rasittavalla tavalla. Se jopa söi hyvin, mutta laihtui silti. Taisi käydä aineenvaihdunta hiukka ylikierroksilla. Niitti hoiti oman eristyksissä olonsa kunniamerkin arvoisesti, ei se ollut moksiskaan.

Ilmat on olleet hienoja ja olenkin yrittänyt ottaa koirista paljon kuvia, kun yleensä tapaa kamera unohtua kotiin. Tässä pääkuvat jokaisesta. Niitin kuva on vähän hassusti rajattu, kun linssilude Aleksi yritti työntyä väkisin kuvaan, eikä siis paljon ehtinyt kohdetta sommitella kuvaan.

Niitti

Enzo

Metku

Vielä lenkkeilykuvia.

Montako koiraa näet tässä kuvassa?

Vuoden näyttelyparsonuros 2009

2010-03-02T09:33:00.002+02:00

Enzo palkittiin eilen yhdistyksen kokouksessa Vuoden näyttelyparsonuros 2009 tittelillä. Nyt on voitto tullut kyseisellä saralla jo neljä kertaa peräkkäin, joten on varmaan aika antaa nuoremmille tilaa. Ehkä...;) Eihän sitä tiedä vaikka loppuvuodesta intoutuisikin taas näyttelyihin, nyt ei kyllä ole minkäänlaista kaipuuta. Paitsi Nipsun kanssa käydään jokunen näyttely kesän aikana.

Näyttelyparsonuros vm. -06,-07,-08,-09

Kuva Leena Mäkelä

Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Pielavedellä ja kotiinpaluu ei ollut kovin ruusuinen. Ensinnäkin, lähtiessä auto piti erikoista ääntä ja todettiin, että siitä on menossa rikki joku hihnan kiristäjä tms. Saatiin onneksi meidän isän auto lainaan ja matka jatkui. Kotona oltiin vasta kymmenen jälkeen ja mikä mukava yllätys siellä odottikaan. Lunta oli satanut taas 20 senttiä ja liittymä oli aurattu niin umpeen, että auto olisi jämähtänyt heti pohjasta kiinni. Ei kun kolaamaan. Eilen sitten tuli työpäivän aikaan lumet talon katolta ja sitä ei ollut ihan vähän. Pitää laittaa pari kuvaa todisteeksi, kunhan saadaan ne koneelle. Koirat oli tainneet säikähtää jytinää, kun naapurin kertoman mukaan olivat haukkuneet ja ulvoneet aikansa. Raukat:( Vähemmälläkin lumella kun meteli on jo melkoinen. Tänään varmaan tulee lumet sitten varastonkin katolta... Kyllä oli tympeä käydä illalla metsälenkillä, kun jalat muljusi koko ajan umpeen sataneelta polulta. Vapaaehtoisia polun aukaisijoitakaan ei tahtonut löytyä, mutta silti piti tulla niin kannoilla, että joka toisella askeleella kuului naks, kun osui kantapää Niitin leukaan. Enpä viitsinyt käydä kovin pitkää lenkkiä...

Joku meistä neljästä muuttaa Suomeen...

2010-02-23T07:55:00.002+02:00

Että voi pienet parsonin pennut olla sitten suloisia!<3

Kuvat Annette Laurizen

Joku näistä neljästä söpöliinistä saapuu Suomeen huhtikuussa ja etsii siis vielä omaan rakastavaa sijoituskotia.

Sijoituskoti hakusessa!

2010-02-16T10:28:00.002+02:00

Ihana ystävänpäivä kruunattiin iloisella uutisella. Olen odotellut pentu-uutisia Suomen rajojen ulkopuolelta mielenkiintoisesta yhdistelmästä ja sunnuntaina odotus palkittiin. Pentueeseen syntyi neljä narttua, joten mieleinen näistä varmasti löytyy. Toiseksi omistajaksi pennulle olisi tulossa Marja-Leena Määttä kennel Pikkuroosan. Etsimme pennulle yhteistyökykyistä, näyttelyistä kiinnostunutta sijoituskotia. Jos kiinnostuit, niin kysy lisää.:) Yhteystiedot löytyvät kotisivuilta.

Ihanaa Ystävänpäivää!

2010-02-14T15:21:00.010+02:00

Hyvää Ystävänpäivää, ystävät!:) Koska nyt sattui olemaan myös laskiassunnuntai, suuntasimme Aleksin kanssa ulkoilemaan. Täällä oli lasten tapahtuma, jossa kävimme kuuntelemassa hetken aika Pressan Katteja ja taputeltiin hevosta. Aleksi oppi myös uuden sanan, "heppa". Aikaisemmin kaikki hepat on olleet "ih-hah-haa".

Missä hevonen, siellä myös lauma pikkutyttöjä. Aleksi taitaa tähyillä jo pulkkamäkiä.

Kotimatkalla Aleksi nukahti ja suuntasin samantien metsään koirien kanssa.

"Pakolliset" alkumatkan nahinat, ennenkuin pahimmat ylienergiat on purettu. Metku: "Minä en tuohon osallistu, jos ei ole pakko."

Ihana kevätaurinko on täällä taas! Kyllä olikin hieno ilma ulkoilla.:)

Metku onnistui löytämään paksujen kinoksien alta kepin.

Täältä tullaan!

Niitti: "Älä anna mun häiritä..."

Enzo komeilee.

Metkuli tähyilee metsään.

Loput kuvat eivät ole tältä päivältä, mutta laitanpa nyt muuten vain, kun on kerran koneelle asti saatu.:)

Niitti tähyilee ulkohäkistä.

Löytyisköhän Aleksille kesätöitä tietyömaalta? Lapion varteen nojailu onnistuu.;)

CoC 2010

2010-02-02T21:33:00.007+02:00

Lauantaina oli kovasti odotettu Champion of Champions-gaala Vantaan Fur Centerissä. Enzolla oli paikalla kovat kannustusjoukot: Kasvattaja Jaana, Mollyn ja Mannan Leena, Ginin ja Mitzin Heidi ja Urhon Katriina. Niin ja Niko, tietysti.:) Minua ei voi laskea, kun olin siellä lavalla Enzon kanssa.;) Itse gaala meni ihan hienosti, Enzo pääsi kaksi kertaa 3-0 äänin jatkoon ja hävisi sitten norwichinterrierille, joka oli lopulta koko skaban toinen. Kova vastus siis. Lavalla oli mukavaa niin minusta kuin Enzostakin. Ainoastaan kolmannella lavakierroksella Enzo pääsi hieman liikaakin tunnelmaan ja kävi hieman ylikierroksilla.;) Tässä kuvin meidän esitys ensimmäiseltä kierrokselta (kuvat Leena Mäkelä):

Catwalkilla:)

Poseerausta.

Ilta oli tosi onnistunut ja meillä oli mukavaa.:) Kiitos vielä kerran koko porukalle! Ja iso kiitos siitä lahjasta!! Ei teidän olis tarvinnut...:) Jos mahdollista, niin otetaan joskus uusiksi.:)

Parsonporukka yhteispotretissa. Kuvaajan nimeä en tiedä, mutta kamera oli Leenan.;)

Tulomatkalla haettiin Niitti Airiaisesta yökylästä ja samalla Nipsu otti pienet kettutreenit. Voisipa sanoa, että ei olisi voinut paremmin mennä.:) Ja likka oli ekaa kertaa putkessa!! Koe ikää odotellessa...:)

Sitten yleisön pyynnöstä pari kuvaa Niitistä. Ikää tasan 9 kk. Kovasti odotan kevätauringon lämpöä, että pääsisi ulos kuvaamaan. Salamalla kuvaaminen on ihan pyllystä... Ihan kelpo kuvat kuitenkin saatiin.

Niitti pöydällä

Salama tekee uneliaaksi...

Pitänee vielä mainita, että jopa oli kummallista, kun pääkaupunkiseudulla oli lunta enemmän kuin meillä! No viime yön ja tämän päivän aikana on otettu hyvin tasoitusta, kun uutta lunta tuli varmaan 20 cm... Toivottavasti sulavat ennen kesäkuuta pois.

Viime vuoden muistelmat

2010-01-29T13:43:00.000+02:00

Viime vuoden muistelmat on olleet jonkun aikaa täällä blogin arkistoissa ja meinasin jättää jo nämä julkaisematta, kun eletään kuitenkin jo tammikuun loppua. Samapa nämä on tänne kuitenkin laittaa, kun kerta olin aloittanut kirjoittamaan.

Tammikuu

Enzo osallistui ensimmäisenä parsonina Champion of Champions-kutsukilpailuun. Menestystä ei tullut, mutta olipahan kivat pippalot.:) Lisää kuvia gaalasta TÄÄLLÄ.

Tähtisilmä-Enzo. Kuva pöllitty Jaanan (kennel Miselin) sivuilta.

Samaiset gaalat ovat luvassa taas huomenna!! Niistä sitten lisää ensi viikolla.:)

Helmikuu

Tässä kuussa ei tainnut tapahtua kyllä yhtään mitään.

Maaliskuu

Meidän juhlakuukausi.:) Eli hääpäivä, Aleksin (ekat) synttärit ja Metkun synttärit (täytti 5v.).

Huhtikuu

Tähän en keksinyt muuta kuin että kaksi vuotta takaperin muutettiin Ahontielle ja hienosti ollaan myös viihdytty.:) Mainita voisi kyllä myös sen, että Enzo aloitti huhtikuussa barffaamisen. Tätä kokeilua ei ole tarvinnut katua, eikä muuhun enää vaihdeta. Kaikin puolin koira voi erinomaisesti ja ruoka maistuu, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.:) Myös Niitti aloitti äskettäin barffaamaan ja ehkä Metkukin pääsee vielä joskus raakaruoan makuun. Jonkun pitää sitä ennen syödä pois kaikki Enzon voittamat raksut.;O

Toukokuu

Niitti-nipsukka ja viisi sisarusta näkivät päivänvalon.:) Niitti on ihana koira, tätä en pois antaisi (En kyllä noita toisiakaan:)). Joskus menee Niittiinkin hermot, kun välillä sillä on kunnioitus enemmän nameja kuin meitä kohtaan. Enzolla ja Metkullakin menee joskus hermot Niitin kanssa, kun ne ovat vähän Niittiä rauhallisempia, eivätkä aina jaksaisi Niitin juttuja. Kerran joutui ihan suuttumaan sille, kun se meni syömään pöydästä mun ruoan. Ja kerran söi mun kengän. Ja kerran Aleksin villasukan. Ja joululahjalelun. Ja... No on se silti ihana.;)

Kesäkuu

Rovaniemen kv-näyttelyssä Enzo nappasi vuoden ensimmäisen ryhmäsijoituksensa tuloksena RYP2. Tätä ennen oltiin käyty vain yksi näyttely sille vuodelle.

Heinäkuu

Ryhäsijoitus parani Kokkolan kv-näyttelyssä voittoon ja lopulta Enzo oli vielä BIS3. Niitin haku siirtyi päivällä sen takia, kun piti varta vasten ajaa uudestaan Kokkolaan toisenakin päivänä, että päästiin BIS-kehään. Kannatti.:)

Pari viikkoa myöhemmin Oulun kv:ssa Enzo pääsi taas ryhmäsijoille sijoittuen kolmanneksi.

Kuvassa Kokkolan BIS3-poseeraus.

Elokuu

Iisalmen kv:ssa tapahtui jotain, josta ei ollut uskaltanut edes uneksia; Enzo voitti aivan kaikki ja oli Best In koko Showssa! Kaksi viikkoa myöhemmin oltiin vielä enemmän ihmeissään, kun Joensuussa Enzo uusi BIS-voittonsa!

Voittajan korokkeella Iisalmessa!

Terri-Erissä kuun lopulla Enzo oli ROP kasvattajatuomari Sheila Atterilla. Top Terrierissä Enzo pääsi neljän parhaan joukkoon. Tervakosken kv:ssa seuraavana päivänä irtosi myös ROP.

Syyskuu

Enzo-poika "jo" 4 vuotta.

Lokakuu

Erkkarissa kasvattajatuomari Karen Rimmerillä Enzo PU2 ja ROP-käyttökoira.

Marraskuu

Heitimme lenkin Tanskan Herningissä, jossa Enzo oli molempina päivinä ROP ja kotiintuomisina oli DK MVA, POHJ MVA ja DK V-09 tittelit! Kaikille niille ajokilometreille saatiin siis kivasti vastinetta. Kiva ja antoisa reissu muutenkin kaikenkaikkiaan.:)

Joulukuu

Hieno päätös vuodelle: Enzo oli Voittajassa ja Pohjoismaiden Voittajassa molemmissa ROP ja taas irtosi titteleitä; V-09 ja PMV-09!

Oli kyllä sellainen vuosi, ettei toista varmasti tule. Muistinkohan kaikkea edes listata tähän? Tänä vuonna ei kyllä edes yritetä vastaaviin saavutuksiin, Enzon kanssa käydään jokunen ulkomaan näyttely ja ehkä pari kotimaista, mutta ne saa riittää. Nipsulle laitetaan tavoitteeksi kaksi sertiä.;) Yhteen ulkomaan näyttelyyn onkin jo ilmottautumiset laitettu, eli Maailman Voittajaan Tanskaan lähdetään ainakin. Myös Niitti lähtee.:) Samahan se tyttö on ottaa mukaan, niin ei tarvitse sille hoitopaikkaa katsella ja onhan siitä kasvanut sen verran kaunis naisenalku, että ei varmasti häpeä muille junnuille yhtään.

Tämmöistä tällä erää, huomista odotellessa.:)

Korvenkaiku Riku 7.7.2000-6.1.2010

2010-01-08T10:17:00.005+02:00

Nikon ensimmäinen koira, suomenajokoira Riku siirtyi loppiaisena ajasta ikuisuuteen. Viime aikoina siitä oli tullut levoton, se alkoi pelätä erilaisia ääniä, eikä viihtynyt enää aitauksessaan. Monta kertaa se onnistui keplotella itsensä pois aitauksesta, mutta viimeisin kerta oli kohtalokas. Aitaverkko repi Rikun mahaan sellaiset haavat, ettei eläinlääkärin mukaan mitään ollut enää tehtävissä. Viimeiset hetkensä Riku sai onneksi viettää rauhallisesti kotona Pielavedellä, jossa se sai nukahtaa sängylle viimeiseen uneen.

Lepää rauhassa Riku, ikävöimme sinua.

Eläinlääkäri kertoi, että ajokoirat muuttuvat usein levottomiksi vanhemmalla iällä. Jotkut syöttävät niille jopa ihmisten rauhoittavia lääkkeitä. Tämä tieto ei poista kuitenkaan tuskaa, jonka Rikun poismeno aiheutti.: ( Riku oli hauskin ja persoonallisin ajokoira, jonka olen ikinä tavannut. Se oli loistava jäniksen ajaja, Nikon uskollinen metsästyskaveri.

Hyvää Joulua!

2009-12-23T14:05:00.008+02:00

Tänä Jouluna jäi kortit askartelematta. Koska olen päättänyt, että joko lähetän omatekoisia (tai edes omasta kuvasta teetettyjä) kortteja tai sitten en kortteja ollenkaan, niin kaikki te rakkaat ystävät ja tutut jäitte nyt ilman korttia. En aio tämän asian suhteen potea edes huonoa omatuntoa:), vaan toivotan koko meidän perheen puolesta Rauhallista ja Tunnelmallista Joulua! Me suuntaamme kohta tiemme kohti valmiita ruokapöytiä...:P

Sataa sataa ropisee...

2009-12-15T17:39:00.007+02:00

Titteleitä nimittäin.:D Saatiin aika makea päätös Enzon muutenkin menestyksekkäälle näyttelyvuodelle viikonloppuna Helsingissä. Enzo oli molemmissa Voittaja-näyttelyissä ROP ja sai näin ollen V-09 ja PMV-09 tittelit! Lauantain Voittajassa parsonit arvosteli Veli-Pekka Kumpumäki, joka arvio Enzoa näin:

Erinomainen tasapainoinen uros. Mittasuhteiltaan oikeanlainen. Erinomainen ilmeikäs uroksen pää. Kaunis ylälinja. Erinomainen takaosa. Oikea rintakehän muoto. Ensiluokkainen karvapeite.Erittäin vapaat liikkeet. Esiintyy upeasti.

VSP oli norjalainen Revefotens Little Spark, joka oli viime vuoden Voittajassa ROP.

Enzo ja Revefotens Little Spark "Jackie"

Ryhmässäkin käytiin hakemassa kokemusta ja muuta sieltä ei sitten herunutkaan. Ryhmäkehän jälkeen häkillä odotti yllätys: Enzon häkkiin oli ilmestynyt lhasa apso. Ilmeisesti se oli sullottu vahingossa väärään häkkiin, kun lähellä oli samanlainen mutta pienempi kevythäkki tyhjillään. Onneksi ei oltu sullomassa Enzoa häkkiin, mitähän tuo olisi moisesta pampulakorvasta häkissään tuumannut...;)

Sunnuntaina oli sitten Pohjoismaiden Voittaja, jonka tuomaroi norjalainen Helge Kvivesen. Enzon arvostelu:

Mkt snygg helhet. Maskulint hane med mkt goda proportioner. Mkt bra huvud och uttryckt. Gott tillbaklagt skuldrar. Mkt god överlinje o svansan sättning. Korrekt vinklad bak. Mkt bra päls. Bra rastypiska rörelser. Mkt väl presenterad.

VSP oli veteraani After Barnakin Falling Rain. Ryhmässä meni sunnuntaina paremmin, päästiin jopa kahdeksan parhaan joukkoon. Hyvä saavutus sekin kovatasoisessa ryhmässä.

Enzo ja After Barnakin Falling Rain "Kirppu"

Kaikki kuvat ovat taas Lundin Tonin kamerasta.

2 x CLEAR

2009-12-08T07:37:00.002+02:00

Tulihan ne tulokset vihdoin! Eli Enzon ja Metkun LL-geenitestin tulos on CLEAR.:D

Hyvä näyttelytähden omistaja...

2009-12-07T10:57:00.002+02:00

Jotenkin näin ihanasti alkaa Champion of Champions gaalan kutsukirje, joka putosi meidänkin postilaatikkoon joku aika sitten. Enzon lopullinen sijoitus Vuoden näyttelykoira-kilpailussa oli 29. jolla pääsee tietenkin hyppien keikkuen mukaan gaalailemaan.:) Jaana on kerännyt meille mukaan mahtavat kannustusjoukot, joten varmasti tulee olemaan oikein hauska ilta. CoC on 30.1., joten vielä on aikaa valmistautua. Iltapukuostoksille olisi taas lähdettävä ja ehkä nyt voisi hommata sitä glitteriäkin.:) Tosin Enzon turkki saa siltä säästyä, jotenkin tuntuu ettei se sovi parsonin turkkiin. Ajokoirassakin se näytti aika oudolta...

LL-geenitestin tuloksia odotellaan täällä kuumeisemmin kuin lapsi joulua, tulis jo... Onneksi on toinenkin asia mitä odottaa, eli messari viikonloppuna.:) Nähdään siellä!

Niitin geenitestin tulos

2009-11-27T12:40:00.002+02:00

Niitti kävi muutama viikko sitten kasvattajan kanssa linssiluksaation geenitestissä ja Niitti on kantaja. Metku ja Enzo kävi testissä viikkoa myöhemmin, joten niiden tuloksia vielä jännityksellä odotellaan.

Saalista..

2009-11-23T17:50:00.003+02:00

..saatiin sunnuntaina, kun ensin oli lauantai kierretty tyhjiä pesiä ja koloja, ja sunnuntai aamu yritetty ajokoiralla jänistä.

Huonosta kelistä johtuen jätettiin ajokki mehtään jänön perään ja kävimme tarkastamassa erään ison maapesän jossa ei ole elämää ollut pitkään aikaan, johtuen avohakkuusta, jonka "alle" tämä pesä jäi 1,5 vuotta sitten. Nyt oli liikettä ollut suuaukolla ja kaverin Ruuti-saku etsikin innokkaasti ja pitkään riistaa pesästä, mutta ei sitä löytänyt sitkeästä työstä huolimatta. Enzo ei minulla mukana ollut mutta soitin Annen sen tuomaan paikalle, koska Ruuti antoi kuitenkin sellaiset merkit että pesä olisi mahdollisesti asuttu. Enska painoikin maanalla heti kohtaan jossa Ruutikin oli touhunnut, ja hetken kuluttua kuuluikin jo riistahaukku tästä kohdasta vähän sivummalle. Paikka oli suuaukosta 15-20m sivuun ja tutka näytti 1,5m kaivettavaksi. Kun saimme luolaston puhki koiran kohdalta oli käytävä yli puolillaan pehmeää hiekkaa, kun mäyrä oli edennyt hiekassa koiraa karkuun. Vaan hyvin kaivoi Enzo perässä ja tavoitti mäyrän 1,5 m päässä meidän kaivamasta reiästä. Koiran työskentely oli hyvää ja sopivan agressiivista, eikä mäyrä edennyt enää, joten kutsuin Enzon pois ja saimme mäyrän eräksi. Pesään jäi varmasti vielä useampikin elukka, mutta se olisi vaatinut varmasti uutta kaivamista ja meidän täytyi valitettavasti lähteä takaisin kiiminkiin päin. Lauantai tuli kuitenkin hienosti kuitattua!

1050 km per titteli

2009-11-12T12:54:00.011+02:00

Viikonloppuna olimme Tanskan Herningissä näyttelyreissulla. Tai viikonloppu alkoi jo torstaina, jolloin koukkasimme Mäntyharjun kautta Turun satamaan. Niitti jäi matkalla kasvattajalle hoitoon ja pääsi heti työharjoitteluun Ninan (ja välillä myös Mimmi-äitin:)) työpaikalle. Toista kertaa ei nuorta TETtiläistä palvelukotiin oltu huolittukaan, kun "hieman" äitiään vilkkaampi Niitti oli pistänyt mummojen mukit ja lakanat uuteen järjestykseen... Hieman mua jännittikin, että eihän se vain teilaa heiveröisiä mummuja nurin, mutta ihan niin pahasti ei sentään ollut käynyt, onneksi. Niitti kyllä tykkää kaikista, mutta on hiukka raisu.

Turusta matkasimme yölaivalla Tukholmaan ja Enzo pääsi tutustumaan paremmin matkatoveriinsa Daniin (Sweetjumper's Danish Delight). Hyvinhän niillä heti synkkasi, Enzo taisi vähän ihmetellä, että osaapa olla liukasliikkeinen tyttö. Eli toisin sanoen kovin montaa kertaa ei Enzo onnistunut nappaamaan Danista lantio-otetta...

Perjantain ohjelmassa oli ajaa Tukholmasta Göteborgiin, josta lautalla Tanskan puolelle Frederikshavniin ja sieltä hotellille Ålborgiin. Pientä jännityksen poikasta saatiin mukaan tällekin reissulle, kun Niko oli lähtiessä nakannut ajatuksissaan navigaattorin johdon roskikseen luullen sitä meidän vanhan navigaattorin johdoksi. Liikkeellä oltiin siis lainanavigaattorin turvin, josta ei ollut satavarmuutta, löytyykö siitä Pohjoismaitten kartasto. Näytti onneksi löytyvän, mutta päivitys olisi tehnyt sille terää... Eli muutamassa paikassa se yritti meitä eksyttää, mutta onneksi olimme valveutuneita ja huomasimme huijauksen.;)

Lauantaina oli sitten ohjelmassa ensimmäinen näyttely. Paikalla oli vain 15 parsonia, mutta laatu kyllä korvasi määrän. Mitään itsevarmuutta puhkuen ei siis kehään asteltu (tai minä en, Enzo kyllä), mutta onneksi tuomari Birgitta Hasselgren tykästyi Enzoon ja Enzo oli ROP saaden sertin ja näin ollen siitä tuli DK & POHJ MVA!:) VSP oli tanskalainen kaunis ja elegantti Cosy Dolly Darling. Ryhmäänkin jäätiin, mutta sieltä ei sijoitusta tullut. Tanskassa ryhmässä koirat menevät kehään numerojärjestyksessä, mikä ei suosi isoja ja nopeita koiria. Meidän eteen sattui norwitch, joka saatiin tietenkin nopeasti kiinni. En uskaltanut mennä ohi, kun muutkaan eivät näkyneet niin tekevän aikaisemmissa ryhmissä, joten liikkeitä ei päästy kovin tyylikkäästi näyttämään.

ROP Enzo ja VSP Cosy Dolly Darling

Kuva Heli Kangas

Ryhmäkehässä.

Kuvat Lene Troest Kjeldsen

Sunnuntaina vuorossa oli Tanskan Voittaja, jossa tuomarina suomalainen Soile Bister. Tuomari oli odotetusti tiukka ja hyvätkin koirat saivat EH:ta ja H:ta. PU-luokkaan pääsi kaksi koiraa, joista Enzo valkkautui voittajaksi ja tittelirivin jatkoksi napsahti DK V-09!:) Enzo oli myös ROP ja VSP oli sama narttu kuin lauantaina. Ryhmään ei ennätetty jäämään, kun terrieriryhmä olisi ollut vihoviimeisenä ennen BIS-kehää ja laiva ei odota...

Mukava reissu kaikenkaikkiaan. Tanskalaiset ovat tosi mukavia ja ystävällisiä ja parsonporukka siellä vähän kuin yhtä suurta perhettä.:) Uusi Tanskan reissu on jo suunnitteilla ensi kesälle Maailman Voittaja-näyttelyyn. Ajokilometrejä kertyi reilut 3000, (josta tuo otsikko) mutta matka sujui rattoisasti hyvässä seurassa, kun aikataulu ei ollut turhan tiukka. Kiitos Heli ja Dani! Kiitos myös Airiaisille Niitin hoidosta! Nipa ehti käydä loman aikana myös linssiluksaation geenitestissä, joten jännityksellä odotamme tuloksia. "Isojen" koirien näytteenotto on nyt tulevana sunnuntaina.

Kuvia laitan lisää, kunhan joku niitä lähettää ja kun saan purettua kuvat omalta kameralta.

Neiti näpsäkkä

2009-10-21T21:13:00.006+03:00

Niitistä on kasvanut aika näpsäkän näköinen neiti. Raaskiiko tätä laittaa supin kanssa tappelemaan...;)

4 kk

5,5 kk

Viikko sitten käytiin tokossa ja tällä viikolla oli harkat syyslomatauolla. Ihan hyvä kai, kun ei ole tullut harjoiteltua kotiläksyjä kovin ahkerasti...:/ Sivulletulo pitäisi siis olla viikon päästä jotenkin hallussa. Niitille toko sopii hyvin, se kun on fiksu ja ahne koira.;) Mitään kummempia tavotteita meillä ei kyllä ole kyseisen lajin suhteen, mutta ompahan jotain kivaa yhteistä puuhastelua Niitinkin kanssa.

Lisäys vielä meidän kalenteriin liittyen. Seinäjoen näyttelyreissu on meidän osalta peruttu ihan motivaation puutteen vuoksi. Seuraava näyttelyreissu on siis Tanskan maalle ja sekin otetaan enemmänkin loman kannalta.:) Tietenkin parhaamme yritetään, että itse näyttelytkään ei menisi "hukkaan". Myöskään Jyväskylään ei olla menossa, vaikka taisin jollekin niin lupailla.

Erkkarissa

2009-10-14T08:57:00.007+03:00

Sunnuntaina käväistiin mutka Hyvinkäällä erikoisnäyttelyssä. Enzo osallistui käyttöluokkaan ja Niitti oli mukana turistina. Olisi Niitilläkin ikä riittänyt jo pikkuipanoitten luokkaan, mutta en viitsinyt sitä ilmoittaa. Kivempi kun sai keskittyä yhteen koiraan ja seuraamaan kehiä.:)

Enzolla oli taas liikaa virtaa ja kävely oli mitä oli. Ja seisominen oli mitä oli. Silloin kun se on liian täpinöissään, se suoristaa etuosan ja pudottaa takaosan. Kamalan näköistä. Paikalla turistina olleet tuomarit antoikin mulle seisotusvinkkejä.;) Onneksi Enzo oli käyttöluokassa, muuten olisi hävettänyt eikä ihan vähän. Eihän tuo maalainen mettästyskoira mitään voi osatakaan eikä varsinkaan tämä aloittelija händleri.;P Jotenkin alkaa kaivata aikoja kehässä Metkun kanssa, joka meinasi aina nukahtaa seisaalleen.

Ihania noi kumilelut, suorastaan herkullisia...

Kuva Toni Lund

Käymme yhdessä ain... Välillä ihan tyylikkäästikin.:)

Kuva Toni Lund

Tuomari kuitenkin tykkäsi Enzosta ja se oli lopulta PU2 ja ROP-käyttökoira. Urhojen voiton vei tällä kertaa hyvin paljon Enzoa muistuttava nuori herra Wilfay's Sea Breeze "Elvis". Onnea heille!:) Mua ei osaa edes harmittaa että meni voitto sivusuun, kun näihin näyttelyihin on jo niin turtunut. Hyvä vaan että voitti joku joka osaa sitä tarpeeksi arvostaa.:) Paras narttu oli kuvan kaunis Gwragged Annwn Thunderbolt "Flora", joka sekin ansaitsee voittonsa. Itsestä on kai tullut ajan saatossa materialisti, kun eniten riemua herätti villamantteli, joka saatiin ROP-käyttökoiran voitosta.;D

Me käytiin kuvassa oikein kahteen kertaan. Eka kerralla kun ei häntä ottanut pysyäkseen ylhäällä millään. Ihan kelvollinen kuvahan sieltä sitten saatiin.:)

Kuva Lars Erik Janssen

Niitti ansaitsee taas erityismainninnan käytöksellään. Se oli ensimmäistä kertaa tuollaisessa meluisassa ja ahtaassa hallissa, mutta ei ollut millänsäkään ja häntä vaan vispasi iloisesti.:) Toisiin koiriin se suhtautui avoimen uteliaasti ja tuttavallisesti, mutta jos joku alkoi sille aukoa päätään, niin tokihan piti sanoa vähän takaisin.

Meidän tokoilut alkaakin Niitin kanssa vasta tänään, kun viime viikolla olin kipeänä.

Joukkari ja Niitti-kuulumisia

2009-10-02T07:47:00.004+03:00

Enzo osallistui eilen Ostyn järjestämään joukkotarkastukseen ja silmien osalta on edelleen kaikki kunnossa!:) Kylläpä taas helpotti. Aina noita tarkastuksia vähän jännittää, että kauheata jos sieltä löytyisikin joku kaihi tai linssiluksaatio.

Itselle sattui pikku vahinko eilen juuri ennen kuin piti lähteä Akuuttiin. Koirien "koppi" on nyt valmis ja peräkammariin pääsee heilurioven kautta, joka on aavistuksen tiukka, eli sitä pitää osata vähän kuonolla pukata. Tuossa perimmäisessä lokerossa ("koppi" on kolmeosainen) on patteri lämmikkeeksi sekä ikkuna ja lamppu, että ei tarvitse ihan pimeässä kyhjöttää. Epäilin eilen, että Enzo ei osaa mennä heiluriovesta, kun se näytti vähän viluiselta. Ajattelin nostaa sen sitten avattavan katon kautta lämpimälle puolelle, jos se kutsusta osaisi tulla sieltä pois. No laitoin sitten kai kantta kannattelevan säpin vähän huonosti, kun kansi jysähti otsaan. Kieleen tuli pari pientä reikää ja otsaan pari haavaa ja melkoinen kuhmu. Onneksi ne jää otsatukan alle piiloon.;) En tiedä tuliko sitten pienimuotoinen aivotärähdyskin, kun oli vähän kumma olo jonkun aikaa ja alkoi väsyttää. Mutta tekevälle sattuu.

Sitten Niitin kuulumisia. Niitti täyttää tänään 5 kk ja toissapäivänä mitattiin se 32-senttiseksi. Vertailun vuoksi siskopuoli Uhma oli samassa iässä 31,5 cm korkea, eli uskoisin Niitistäkin jäävän ihan sopivan kokoinen. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia ja ainakin kaikki uudet etuhampaat Niitille tuli.:) Kulmahampaat vaihtui niin helposti ettei ole tosikaan. Ensi viikolla meillä alkaa sitten toko, mikä taitaa tulla ihan tarpeeseen. Niitti on kyllä tosi fiksu ja oppii kyllä, mutta se kuuliaisuus on sitten eri asia. Tällä hetkellä meidän luoksetulo on kolmivaiheinen, kun Niitin pitäisi mennä ulos. Ensin normaali kutsu, sitten äkäinen ja lopuksi lirkuttaen. Mutta tuo hempeily ei auta, jos ei ole ensin korahtanut. Namin kanssa luoksetulossa ei ole mitään ongelmia.

Pitää ottaa viikonloppuna Niitistä uusia kuvia ja laittaa niitä tännekin.:)

Lisäys 7.10. Tässä näitä lupaamiani kuvia. Eilinen meni kotona sairastellessa, niin täytyihän se jotenkin hyödyntää.;P

Enzon arvosteluja ja sijoituskoti hakusessa

2009-09-07T14:54:00.002+03:00

Aleksille nousi aamulla kuume, joten "pääsin" viettämään ylimääräistä kotipäivää. Koneen vieressä näkyy olevan pino Enzon arvosteluja, jotka on jäänyt julkaisematta tänne, niin kirjoitanpa ne nyt.

Joensuu, Karin Bergbom

Hyvänkokoinen, hyvä sukupuolileima. Kaunislinjainen uros, jossa sopiva vahvuus. Kaunis ilme ja hyvä pää, korvat ja silmät. Kaunis kaula ja ylälinja. Erinomainen etuosa, rintakehä ja takaosa. Erinomainen karva ja väritys. Liikkuu todella kauniisti tehokkaalla, vetävällä askeleella. Hieno yksilö.

Helsinki, Sheila Atter

Lovely, typical male. Excellent head. Excellent neck, shoulder and angulations. Excellent coat. Correct topline and tailset. Moved with real drive.

Tervakoski, Rade Dakic

Very nice built male. A lot of elegance. Beautiful head. Very nice ears. Correct bite. Beautiful, elegant neck. Very nice topline. Good angulations and tailset. Very nice in movement.

Sitten toinen juttu. Olemme hommaamassa narttupentua, jolle kaipailisimme sijoituskotia. Mieluiten koti saisi löytyä tästä Oulun seudulta tai sitten Pielaveden lähiympäristöstä. Jälkimmäinenkin käy, koska liikumme sillä suunnalla usein. Tulevan omistajan ei tarvitse olla huippuaktiivinen joka lajin harrastaja, vaan tärkeintä että ymmärretään parsonin liikunnalliset ja toiminnalliset tarpeet ja tehdään koiran kanssa edes jotain. Olisi tietenkin kiva, että näyttelyt kiinnostaisivat edes vähän, mutta mitään Enzon kaltaista menestyjää en voi luvata. Jos siis olet ajatellut parsonin hankintaa ja ajatus sijoituskoirasta ei säikäytä, niin ota yhteyttä.:)

Enzo 4 vuotta!

2009-09-03T11:27:00.002+03:00

Onnea kultapoikamme Enzo, tänään 3.9. tulee 4 vuotta mittariin!:) Paljon on yhdessä koettu ja nähty ja toivottavasti ihania yhteisiä vuosia on vielä runsaasti jäljellä. Kuva synttärisankarista on otettu Tervakosken näyttelyssä, kuvaaja Toni Lund.

Great, super great

2009-09-02T21:21:00.009+03:00

Ei sitä meinaa ehtiä eikä jaksaa taas tänne kirjoitella. Nyt kun meidän kesän näyttelyputki tuli päätökseensä (huom. kesän, näyttelemme taas syksymmällä) ja pääsi siltä osin vähän huokaisemaan, niin silmät aukesi miten suttuiseksi meidän huusholli on päässyt riistäytymään. Elokuussa ei oltu kotona yhtenäkään viikonloppuna ja alkuviikot meni aina reissusta palautumiseen ja loppuviikosta piti valmistautua jo seuraaviin menoihin. Nyt on sitten imuri heilunut joka ilta ja ostin lisää mun suosikki siivousvälineitä, Swiffer dustereita.:D Niillä on mukava huiskutella pölyjä palkintojen päältä.

Mutta asiaan. Viikonloppu vierähti siis etelän maalla näyttelyissä. Lauantaina oli ensin terrierien erikoisnäyttely Terri-Eri sekä Top Terrieri-kutsukilpailu ja sunnuntaina Tervakosken kv-näyttely. Terri-Erissä oli tuomarinmuutoksen ansiosta kasvattajatuomari Iso Britanniasta, Sheila Atter (kennel Ridley). Parsoneita oli ilmoitettu mukavat 60 kpl. Aleksi jäi tällä kertaa mummuille hoitoon, ensimmäistä kertaa yksin yökylään. Erossa oleminen taisi olla äitille vaikeampi paikka kuin pojalla, kun viikonloppu oli mennyt kaikin puolin hienosti. Hyvä niin, sillä näitä etelän näyttelyreissuja olisi tulossa lisääkin...;D

Enzolla oli lauantaina taas töpinä päällä, mutta käveli se välillä ihan hyvinkin. Tuomari tykkäsi hyvin liikkuvista koirista, joten Enzo oli hänen mieleensä. Enzo olikin ROP ja veli-Velhon tyttö Myytti (Karvahaalarin Onnen Amuletti) VSP. Myytti liikkuu myös todella kauniilla pitkällä askeleella.:) Tekstin otsikko tulee siitä, kun tuomari itsekin halusi ottaa voittajista kuvan ja oli kuulemma itseksen myhäillyt noilla sanoin.:)

Parempien kameroitten omistajat olivat taas kuvanneet ahkerasti, joten tässä kuvapläjäys lauantain rotukehästä. Kiitos luvasta kuvien käyttöön!

Patsastelua...

Kuva Toni Lund

Enzo Sheila Atterin syynissä.

Kuva Marko Tuliniemi

Kuvat Toni Lund

Kuva Marko Tuliniemi

ROP Enzo ja VSP Myytti

Kuva Toni Lund

Ryhmässä ei menestystä tullut, kun saksalainen tuomari oli selvästi mieltynyt karvaisempiin ja matalajaraajaisempiin. Sen sijaan Top Terrierissä Enzo pääsi monelta kierrokselta jatkoon (kisa käydään pareittain pudotuspelinä) ja oli lopulta neljän parhaan joukossa. Aika hieno saavutus sekin. Osallistujat ovat kuitenkin kaikki oman rotunsa edellisvuoden menestyksekkäimpiä näyttelykoiria.

Lauantaina näimme myös Niitin veljen Mikin, joka oli varsin lupaavan näköinen nuorimies.:) Niitti ansaitsee myös erikoismaininnan siitä, miten helppo sen kanssa oli mennä näyttelyyn. No okei, se tempoi hihnassa kaikkien luo ja kaikkialle ja hermoja kiristi kun meinasi sotkeutua sen hihnaan, mutta se on mahdottoman reipas eikä pelkää mitään. Vaikka väkeä, melua yms. (mikä voisi ehkä aristuttaa pentua) oli paljon, niin Niitin häntä ei edes yrittänyt laskea ja kaveri paineli vain iloisesti menemään ja jyysti tyytyväisenä häkissä possunkorvaa. Hieno Niitti.:)

Sunnuntaina oli sitten se Tervakoski, johon oli ilmoitettu 36 parsonia. Pitkä lauantaipäivä painoi sopivasti Enzon jalkaa;) ja tällä kertaa se esiintyi taas hienosti ja oli myös ROP. Tuomarina oli serbialainen Rade Dakic. Ryhmästä ei täältäkään sijoitusta irronnut, päästiin "vain" kahdeksan parhaan joukkoon. No, aina ei voi voittaa eikä edes sijoittua.

Seuraava koitos on parsonien pääerkkari lokakuussa. Nähdään siellä!:)

Lisää hehkutusta

2009-08-19T15:34:00.005+03:00

Vuoden näyttelykoirakilpailun pistetilanne oli päivitetty tänään ja Enzo on kesän saavutuksillaan noussut sijalle 18!!! Kaikista terriereistä Enzo on toiseksi parhaalla sijoituksella!!! Mamma on nyt niin ylpee, niin ylpee...:D¨ Aika kova saavutus, kun me aloitettiin tämä kilpailukausi vasta kesäkuun lopulla (kilpailukausi alkaa marraskuun alusta). Sijoitus voi tietenkin vielä romahtaa kovastikin, mutta että ollaan saatu edes käydä noin kovilla sijoituksilla, on hurjan hienoa.:) Pisteitä Enzolla on kasassa 77 ja toivottavasti tulee vielä jokunen lisää, mutta eihän näistä näyttelyistä koskaan tiedä.

Yleisön pyynnöstä: Enzo uusi voittonsa!!

2009-08-18T20:11:00.005+03:00

Joensuu kv 16.8.09 pääsi Enzon saavutuksia-listalle, kun Enzo meni ja voitti koko näyttelyn! Vasta kaksi viikkoa sitten juhlittiin Enzon (ja koko Suomen parsonkannan) ensimmäistä BIS-voittoa Iisalmessa ja nyt, heti seuraavasta näyttelystä, voitto tuli taas. Niin käsittämätöntä...:) BIS-kehässä seistä nökötettiin sateen piiskatessa niskaa ja liikkuessa rapa vaan roiskui, mutta olosuhteet ei menoa haitannut (päinvastoin, turha hötkyily unohtui Enzoltakin;) ) eikä latistanut voiton tunnelmia. Kuvia ei valitettavasti omasta takaa ole, sillä Niko joutui seuraamaan finaalia autosta käsin Aleksin takia. Tuskinpa se BIS-kuva edes on kovin edustava, kun oltiin siinä vaiheessa aika märkiä.;) RYP-kuvan sen sijaan piti onnistua ihan hyvin. Pitää vielä mainita, että loppukehässä kaikilla muilla paitsi meillä ja pohjanpystykorvalla oli sateenvarjot. Metsästyskoirat pärjää ilmankin...;)

Rotu- ja RYP-tuomarina meillä oli Karin Bergbom ja BIS-kehässä Marija Kavcic Sloveniasta.

Kun niitä ison kehän kuvia ei kerta ole, niin laitetaanpa sitten pari kuvaa Niitin Oliver-iskästä, joka osallistui myös Joensuun näyttelyyn. Oli mukava nähdä Oliver omistajineen ja pääsihän Niittikin tutustumaan isiinsä. Tapaaminen oli iloinen ja riehakas.:)

Oliver eli Batzi's Foxline Sky

Komea isä Niitillä...:)

Uudet kotisivutkin on nyt julkaistu. Käykääpäs kurkkaamassa.:) Jotain pientä yritin vääntää myös englanniksi ulkomaisten vierailijoitten iloksi...

Niitti ja kesän projektit

2009-08-12T08:20:00.005+03:00

Pitää välillä kirjottaa muitakin kuin näyttelykuulumisia.

Niitti on varttunut jo 14,5-viikon ikään ja on oikein nätti ja reipas tyttö. Puremisen tarve on valtava, koko ajan pitäisi olla jotain jäystettävää. Kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin se on ehtinyt jo tuhoamaan, mutta ei onneksi ole vielä pahemmin kajonnut huonekaluihin tai talon rakenteisiin *koputtaa puuta*. Tai no, Niitillä on joku projekti terassin alla, että mistäs sitä tietää mitä se siellä puuhastelee...;-/ Eristevillojakin ilmaantui jossain vaiheessa pihamaalle, mutta ne osottautuivat onneksi vaan varastosta löytyneiksi ylijäämäpaloiksi. Niko on kesän aikana rakentanut varastoon koirille eristettyä koppia, johon ne pääsevät ulkoaitauksesta. Niitti pienenä ja hoikkana mahtui ainakin vielä joku aika sitten osasta häkin verkon silmistä (varaston puolella on myös aivan pieni verkolla aidattu alue, josta mennään koppiin), joten sen kulkumahdollisuudet ovat olleet esteettömät...

Alkukesästä oltiin muutenkin reippaita ja laitettiin takapihalle aita. Niko nikkaroi vielä varaston ja talon väliin hienon portin. Kyllä on ihana kun voi laskea koirat takaovesta ulos, eikä tarvitse koko ajan kytätä missä ne ovat ja mitä tekevät. No, yleensä varsinkaan Enzoa ja Metkua ei tarvitse kaukaa katsella, ne kun odottavat oven takana... Kumma ettei ulkoa löydy aikuiselle koiralle tekemistä! Niitti sentään osaa puuhastella omiaan.

Aleksista on tullut villi viikari, eikä se millään uskoisi, että koiria ei saa kiusata. Isojen koirien suhtautuminen Aleksiin onkin muuttunut, kun koko ajan saavat olla varuillaan, milloin yksi tulee vetämään hännästä tai lyömään kaukosäätimellä.:( Ollaankin pidetty nyt koiria ja Aleksia pääasiassa erillään, että koirienkin on helpompi olla. Aleksikin "pääsee" vuorollaan omaan huoneeseen portin taakse. Monesti alkukiukuttelun jälkeen poika muistaa, että mullahan oli täällä näitä lelujakin, eikä omassa huoneessa oleminen olekaan niin kamalaa. Jospa se ikä toisi pikkuhiljaa järkeä päähän, eikä tarvitsisi "eristää" enää ketään. Niitin kanssa Aleksi tulee parhaiten toimeen, kun jos Aleksi kiusaa Niittiä, niin Niitti kiusaa Aleksia. Reilu peli.;) Nämä kaksi ovat kyllä melkoinen parivaljakko.

Niko metsästyskavereineen on ahkeroinut myös Pielaveden suunnalla. Nyt alkaa kuulostaa siltä, kuin minä en olisi tehnyt mitään koko kesänä (paitsi sitä aitaa), eikä mulla mitään omia suuria projekteja ole ollutkaan. Silti tuntuu ettei ole kyllä vapaa-aikaakaan. Sitäpä se taitaa äiti-ihmisen arki olla yleensä... Niin, Niko kavereineen on siis kesän mittaa tehnyt metsän asukeille luolaston, joka mukailee luonnollista maapesää. Toiveissa olisi, että sinne lähivuosien aikaan uskaltautuisi joku elukka ja siitä tulisi asuttu. Näin olisi yksi pyydettävä pesä lisää.:)

Olen minäkin sentään jotain saanut tehtyä, nimittäin uudet kotisivut meille. Entiset ovat shelttikasvattini omistajan tekemät ja kun Minnalla ei opiskelulta ja lapsenhoidolta ole varmaan liiaksi aikaa, niin en ole kehdannut enää millään päivityspyynnöillä rasittaa. Niinpä meidän sivut on jäänyt vähän ajastaan jälkeen. Itse en osaa koodausta, joten tein sitten ihan uudet sivut. Kiva kun saa itse päivittää.:) Uudet sivut pitäisi ilmestyä vanhaan tuttuun osoitteeseen http://www.meu-amors.com/ lähipäivinä. Samalla vaihdoin sähköpostiosoitetta, kun uuden kotisivupalvelimen kautta vanhasta osoitteesta olisi joutunut maksamaan niin paljon, että uusille kotisivuille+sähköpostille olisi tullut hintaa yli tuplasti enemmän kuin ennen. Ajattelin, että antaapa olla. Sähköpostilaatikoita kun saa ilmaiseksikin. Uusi osoite on anne.salminen(@)kotiportti.fi

Pitääpä vielä kertoa, kun käytiin näyttämässä Niittiä kasvattajalle Utajärven terrierileirillä viime viikonloppuna. Niittihän ei ketään pelkää eikä vierasta, joten sitkeästi se olisi ollut menossa moikkaamaan sellaisiakin koiria, jotka sille haukkuivat ja ärisivät. Niitti pääsi tutustumaan myös keinoluolastoon ja siellä se pisteli menemään avonaisessa putkistossa. Ketut olivat ulkona häkeissään ja ne kiinnostivat heti. Kovin lähelle ei vielä Niittiä päästetty, mutta pientä haukun poikasta yritti Niitin suusta jo tulla. Ja voi että kun ei olisi haluttanut kettujen luota lähteä pois! Joten hyvältä vaikuttaa.:) Selvästi kakara jo tietää mistä on kyse, joten nyt odotetaan, että tulee ikää lisää.

Seuraavat näyttelyt meillä on sunnuntaina Joensuussa ja kuun lopussa Terri-Eri (+ Top Terrieri) ja Tervakoski. Siitä seuraava onkin sitten vasta erkkari lokakuussa.

BEST IN SHOW!!

2009-08-03T11:00:00.003+03:00

Nyt se meidän Enzo tempun teki: Iisalmen kv-näyttelyssä Enzo voitti kaikki, ihan kaikki ja oli BEST IN SHOW!!!:D :D Huh hurjaa, ei tästä järkytyksestä ihan heti selvitä. Olen niin sanaton, että antaa kuvien puhua puolestaan.

Ryhmävoittaja Enzo. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen ei ehtinyt tähän kuvaan, kun joutui itsekin kuvaamaan. Tämän kuvan ottaja on ollut innoissaan jo ryhmävoitosta (olin minäkin tietenkin), kun kuvan rajaus on jäänyt sivuseikaksi.;)

Taas päästiin voittajan korokkeelle!:) Saanko esitellä:
BIS1 parsonrussellinterrieri MISELIN MAXFACTOR !
Tuomari BIS-kehässä oli Annukka Paloheimo.

Rotukehän arvosteli romanialainen Simu Calin, joka tuumasi Enzosta seuraavaa:

Very beautiful male. Typical head with good proportions. Keen expression. Beautiful, elegant topline. Very well set tail. Very elegant movement.

Onnea myös Karvahaalarin Milla Makialle VSP-sijasta!

Tässä nyt ollaan niin onnesta soikeana, että eipä osaa oikein mitään sanoa. Kaikenlaista muutakin päivitettävää ja kerrottavaa tänne blogiin olisi, mutta tämä shokkiuutinen meni nyt kaiken edelle.:)

Oulu kv:t

2009-07-20T21:58:00.015+03:00

Viikonloppuna oltiin Oulun kansainvälisissä näyttelyissä molempina päivinä. Parsoneita oli ilmoitettu kivasti, lauantaille 27 ja sunnuntaille 29. Muutenkin koiria oli tosi paljon, molempina päivinä yli 3000!

Lauantain tuomari, tanskalainen Kevin Brown, oli todella täsmällinen ja tarkka koirien tutkimisessa ja arvostelemisessa ja päivästä tulikin pitkä, kun kehä alkoikin jo myöhässä. Laatuarvostelunauhoissa oli melkein koko väriskaala käytössä, mutta jokunen ERIkin tuomarilta sentään irtosi. Enzo oli ROP ja tuttu tyttö Mona (Erimarin Annamania) VSP.

Tässä Enzon arvostelu:

4 years old of excellent type. Well made head. Well placed ears. Correct bite. Good neck and shoulders. Good frontlegs and feet. Correct body and topline. Tailset ok. Well angulated behind. Excellent movement and coat.

Tuomari Kevin Brown arvio Enzoa...

Tuomari spannasi koirat nostamalla ne rintakehästä pöydältä.

Enzo: "Ei täs mitään kun vaan näkis mihin äiskä laittaa sen lelun..."

Kuvat: Minna Tuomala

Ryhmässä olikin sitten sama tuomari. Enzo oli aika töpinää täynnä, mutta sain sen kohtuudella esitettyä (seisomiset meni hyvin, mutta liikkeessä yritti välillä vetää turhan paljon) ja se olikin RYP3!! Voiton vei komea norjalainen skotti (joka oli lopulta myös BIS) ja toiseksi tuli silkki.

Sunnuntaina päästiin kehään heti ysiltä ja tahti oli toinen topakan kehätoimitsijan ansiosta. Tuomarina oli Wim Wellens Hollannista. Jälleen Enzo miellytti tuomarin silmää ja Enzo oli taas ROP. VSP oli tällä kertaa Maki (Karvahaalarin Milla Makia). Onnea molemmille VSP-tytöille!

Enzon arvostelu:

Almost 4 years. Excellent type. Very nice balanced. Excellent head. Alert expression. Correct bite. Very nice angulations. Nice tailset. Nice level topline. Denze (dense?) coat. Small feet. Moved very well.

Enzo arvosteltavana.
Kuva: Minna Tuomala

Ryhmäkehässä käytiin myös pyörähtämässä, mutta tällä kertaa rahkeet riitti "vain" kuuden parhaan joukkoon. Enzolla oli ihan liikaa virtaa ja liikkeet toisten perässä meinasi mennä aina vetämiseksi, joten sitä pitäisi saada jotenkin harjoiteltua. Oikeastaan ongelma alkaa jo esiarvostelukehästä, jossa Enzo kerää itselleen kierroksia (ihmisten taputus, toisten vinkulelut, odottelu... kaikki antaa lisää virtaa). Pitää vissiin keksiä joku rentoutuskeino, joogaa tms.;)

Kokkola kv ja Niitti

2009-07-07T13:11:00.015+03:00

Olipas meillä vaiheikkaat kolme päivää. Alkuperäinen suunnitelma meni niin, että lauantaina Kokkolan näyttelyyn, sunnuntaina Niitin haku ja maanantaina lomaa, lepäilyä ja uuteen pentuun tutustumista. Toisin kävi, kun Enzo pärjäsikin näyttelyssä paremmin kuin osasimme kuvitellakaan! Parsoneita oli näyttelyssä vaivaiset viisi kappaletta, joista Enzo luotsautui ROPiksi. Tuomarina rotukehässä oli Harri Lehkonen, joka arvio Enzoa näin:

Hyvän kokoinen vahva, ryhdikäs uros. Erinomainen pää ja ilme. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Kaunis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Oikean laatuinen turkki. Hyvä väritys. Erinomaiset liikkeet. Todellinen ilo silmälle. :)

Sää kirkastui kauniiksi (paitsi voimakas tuuli kävi edelleen) ryhmäkehään mennessä ja kokoomakehästä suoriuduttiin mallikkaasti. Liikkeessä Enzolla oli varsinaisessa kilpailukehässä virtaa taas kuin duracell-pupulla ja ensimmäistä kertaa kokeilin mennä sen kanssa kevyttä juoksua. Uusi liikuntamuoto tuntuikin hyvältä ratkaisulta, sillä tosi reipas kävely ottaa äkkiä jalkoihin ja toisaalta jos en pysy Enzon vauhdissa mukana se saattaa alkaa vetämään. Seisominen ei sitten käynytkään aivan niin helposti, kun oma lelu ei tällä kertaa kiinnostanut pätkääkään. Onneksi toisten hiirien vingutus kuului edestäpäin, niin sain Enzon edes pari kertaa seisomaan kivasti ilman lelua. Siinä yhteistyöhenkeä etsiessä kilpakumppaneita tippui pikkuhiljaa matkasta ja lopulta oltiin samassa tilanteessa kuin Rovaniemellä: Kaksi viimeistä jäljellä, airedale ja Enzo. Tällä kertaa Enzo liikkui kuin unelma, mutta silti en ollut uskoa silmiäni, kun tuomari (Janiki Steinbock, Israel) tuli ojentamaan punaisen ruusukkeen minulle! Kun järkytyksestä (positiivisesta sellaisesta:)) oli selvitty, tajusimme että tännehän pitää nyt sitten tulla huomennakin. Onneksi Airiaisille sopi että haemme Niitin vasta maanantaina (se siitä lepopäivästä...;)).

Sunnuntaina köröttelimme takaisin Kokkolaan Pielaveden tukikohdasta. Aleksi sai onneksi jäädä hoitoon Nikon äitille. Näyttelypaikalla aloimme katselemaan mikä ryhmäkehien tilanne on, kun kuului "...ja tässä ovat ryhmän 8 neljä finalistia..." Hiukkasen tuli kiire vessaan ja valmistautumaan! Onneksi ryhmän 10 jälkeen oli vielä veteraanit ja kehän järjestelyissä kesti tovi, niin ehdin minäkin henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen. Enzo nyt olisi varmaan ollut valmis kehään vaikka suoraan autosta. Enzo esiintyikin hyvin ja maltillisesti ja niin siinä sitten kävi, että Enzo teki jälleen historiaa ottamalla kaikkien aikojen parhaan BIS-sijoituksen kaikkien rotujen näyttelyssä (viisaammat tiesi kertoa, että sijoitus ei ollut lajiaan ensimmäinen, sillä v.-98 on tullut parsonille BIS5-sija)! Enzo oli siis BIS3 ja vielä kansainvälisessä näyttelyssä!! Aivan huikeaa.:D Edelle menivät vain afgaaninvinttikoira ja gordoninsetteri. Best In Shown valitsi Kenneth Edh Ruotsista. Jos en olisi ollut melkein koko tulomatkaa puhelimessa, niin olisi varmaan ollut sellanen typerä kestohymy naamalla.;D

Odotellaan, että tuomari tekee päätöksensä...

...ja tässä on tulos: BIS3!!!

Eilen Aleksi jäi vuorostaan minun äitini hoiviin ja nyt suuntasimme kohti Ristiinaa. Niitti (virallisemmin Joutilaan Top Niitti) oli vain kaunistunut viime näkemästä, mutta karvaa ei ollut tullut lisää, joten saapa nähdä jääkö siitä peräti sileäkarvainen. Vierailu Airiaisessa jäi vähän pikaiseksi, mutta toivottavasti nähdään tässä vielä kesän aikana. Suuri kiitos tästä ihanasta neidistä, luonnetta pikku likalta löytyy ainakin siihen malliin, että eiköhän tästä siihen tarkoitukseen ole mihin on ensisijaisesti hankittukin.:) Niitistä lisää, kunhan ollaan hetki asuttu saman katon alla.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Enzon kasvattaja-Jaanaa moikkaamassa ja samalla saatiin Enzon Vuoden näyttelyparsonuros- ja Vuoden lut parson-palkinnot sekä Metkun Venäjän valionarvodiplomi. Kiitos Jaana kun hoidit Metkun paperit Venäjälle, niin tuli sekin asia hoidettua.:) Harmi kun ei joudettu sielläkään viipymään pitemmän aikaa, kun kotimatkaa oli vielä reilusti taittamatta.

Kotona perheen nuorimmaiset pääsi tutustumaan toisiinsa vasta paremmin ja melkoisen hässäkän saivatkin aikaan, kun villitsivät toinen toistaan. Parin jäähyminutin jälkeen tilanne saatiin kuitenkin rauhottumaan.;) Niitti on onneksi tosi fiksu ja uskoo kyllä kun sanoo topakasti, tuo ihmislapsi on vähän kovempikalloinen tapaus. Liiallisin into Niittiä kohtaan on kuitenkin jo laantunut, että eiköhän tämä arki ala tästä rullaamaan ihan mukavasti.

"Näitä mun pitäis kulma tuoda pesistä. Höh, ihan helppoo, eihän tää edes sano mitään!"

Rovaniemi kv

2009-06-21T18:22:00.009+03:00

Käytiin eilen pyörähtämässä keikka Rovaniemellä. Lähteminen tosin oli vielä perjantai-iltana vaakalaudalla, kun Enzon passi (eli rokotustodistukset) olikin hukassa. Siinä ehti jo tilanne kiristyä aikalailla, kun passin etsimisen sijaan keskityttiin etsimään syyllistä ja miettimään millä ne rokotukset tähän hätään todistaisi.;) Lopulta (kun minä ainakin olin jo melkein luopunut toivosta) päätettiin tonkia kaikki mahdottomaltakin tuntuvat paikat läpi ja niinhän se sitten vaan löytyi, metsästyspuvun takin taskusta. Oli päässyt unohtumaan, että käytiinhän me viime näyttelyn jälkeen kokeilemassa Ruotsin luolakokeen omaista harjoitusta.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 16 parsonia ja tuomarina toimi Tiina Taulos. Säätäkin jännättiin etukäteen, mutta niin vain alkoi aurinkokin paistaa ja oli lopulta oikein kiva ilma näyttelylle. Enzo oli ROP ja Karvahaalarin Milla Makia VSP. Onnea vielä Makille omistajineen! Lisään arvostelun myöhemmin, kunhan löydän arvostelulapun (ei koira karvoistaan pääse, taas meillä on tavarat hukassa tai ainakin sekaisin;P).

VSP Maki ja ROP Enzo

Ryhmäkehään jäätiin tietenkin, vaikka olihan siinäkin odottaminen, kun ryhmäkehät alkoi yli tunnin myöhässä. Enzoa selvästi hieman jo väsytti, mutta kun se hoksasi minulla olevan aivan uuden karhea lelu, niin johan tuli poikaan taas virtaa.:) Jopa hieman liikaa, kun parilla eka seisotuksella ei meinannut malttaa pysyä aloillaan. Enzo pistelikin menemään kuin pieni veturi, kun päästiin astelemaan ryhmäkehään. Kenties näyttävä sisääntulo teki ryhmätuomariin (Petru Muntean) vaikutuksen tai sitten hän pongasi meidät jo kun oltiin ajoissa kokoomakehässä poseeraamassa, mutta Enzo valittiin jatkoon. Ja sitten neljän parhaan joukkoon. Lopulta jäljellä oli enää Enzo ja ruotsalainen cairn. Sitten tapahtui se surullisen kuuluisa "Enzosta ei ikinä tiedä mitä se keksii". Tuomari halusi katsoa nämä kaksi parasta vielä liikkeessä ja Enzo lähti jostain syystä laukalla. Korjasin (muka) sen liikettä niin, että minun vinkkelistä se näytti menevän ihan ok (ei tosin sellaisella draivilla kuin parhaimmillaan, mutta siihen asiaan ei pysty paljon itse auttamaan), mutta kuulemma se oli mennyt jotenkin kummasti. En tiedä vaikuttiko tämä sijoitukseen, mutta Enzo oli RYP2. Joka on siis mielettömän hyvin ja hienosti ja mahtavasti ja olen sijoitukseen enemmän kuin tyytyväinen, mutta vähän jäi kaivelemaan, että en saanut sitä liikkumaan hyvin. Sellainen aina harmittaa, jos ei ole pysytynyt antamaan parastaan. Mutta joka tapauksessa, Enzon tulostilastot komistuivat taas yhdellä ryhmäsijoituksella ja sitä voidaankin juhlia koko seuraava viikko loman merkeissä!:D

Esiarvostelukehässä poseerausta.

RYP2!!

Meille tulee vauva

2009-06-14T22:03:00.004+03:00

Siis koiravauva, tietenkin.;) Kolmannen koiran paikka on ollut auki jo jonkin aikaa ja nyt se sitten täyttyy kolmen viikon päästä. Alkuun katselimme yhdistelmää eri sukuisista vanhemmista kuin nämä nykyiset on, mutta sitten huomasimme käyttöominaisuuksiltaan niin mielenkiintoisen yhdistelmän, että päätettiin joustaa tuosta erisukuisuus-kriteeristä. Niinpä meille on nyt tulossa "Niitti" Joutilaan kennelistä. Kävimme eilen katsomassa pentuja (ovat nyt 6-viikkoisia) ja koko pesue on kyllä oikein kivan näköistä sakkia.:) Valinta neljästä nartusta oli kuitenkin aika selvä. Kumminkohan päin siinä mahtoi käydä, valitsiko Niitti meidät vai me Niitin, mutta tämä tyttö kävi meidät ekana moikkaamassa ja kun oltiin lähtöä tekemässä, niin Niitti lähti autolle niillä elkein, että minähän lähden sitten kai mukaan. Se myös selvästi tunsi jo nimensä, kun muuten ei jutteluun niin erikoisesti reagoinut, mutta kun tuumasin sille, että mitä Niitti, niin häntä alkoi vispata vimmatusti.;) Tässä hän nyt sitten on:

Niitti tulee meille lähinnä metsästyskoiraksi, mutta jos siitä jotain muutakin tulee, niin mikäs siinä. Nättihän tuo on kun sika pienenä ainakin tässä vaiheessa.:)

Pääsiäisen supit

2009-04-14T22:19:00.002+03:00

Pääsiäinen tuli vietettyä koko perheen voimin pielavedellä. Ja tottahan toki piti metsälläkin käydä kun tilaisuus oli. Lauantaina kävimme Janin kanssa katsastamassa mahdollisia supin jälkiä, kun perjantaina satoi reilusti lunta. sade oli kuitenkin jatkunut lauantain vastaisena yönäkin, eikä supit olleet liikkuneet ollenkaan. Sunnuntaina lähdinkin paljon toiveikkaampana uuteen yritykseen, nyt Mikon kanssa. Jo ajellessani seudulle missä ruukaamme metsästellä, huomasin tien penkalla kahdet edellisyön supin jäljet. Ei muuta kuin hakemaan osakeyhtiön metsästys-subaru (yhteisomistuksessa kahden jahtikaverini kanssa) ja Mikko kyytiin. Pitkä oli ollut supipariskunnan yöllinen ruoka reissu sänkipellolle, piilopaikka löytyi parin tunnin jäljestyksen jälkeen mäen rinteessä sijainneesta kivilouhikosta. Meikäläinen sai lähteä hakemaan koiran ja muut tarpeet autosta, suksilla kun olin liikkeellä. Pyysin Mikkoa soittamaan kuitenkin vielä Jounille, että tulisi kaveriksi kantamaan tavaroita ja tuomaan haulipyssynkin varmuuden vuoksi. Vartti siinä sitten tutkittiin kivikkoa, ja mietittiin uskaltaako sinne laittaa koiraa ollenkaan. Isoja oli muutamat kivet ja koko kivikko sijaitsi vielä kallion päällä. Katsoin kuitenkin paikan turvalliseksi ja päästin Enzonkin tutkimaan paikkaa. Nopeasti se otti vainun ja tunki itsensä lumen läpi kasaan, juuri siihen kohtaan jossa supit olivat. Puolen tunnin jälkeen pääsi Jouni toiseen supiin käsiksi ja sai sen vedettyä ulos, jolloin toinen supi otti ritolat ja karkasi alarinteeseen. Onneksi oli se haulikko mukana ja saatiin tämänkin supin karku tyssättyä. Pääsiäisen saldona siis kaksi supia.

Raution näyttely

2009-04-07T08:06:00.002+03:00

Pikapäivitys... Minne se kaikki aika katoaa, kun ei ennätä tänne edes kirjottaa.

Niin, lauantaina avattiin siis virallisesti tämän vuoden näyttelykausi (CoC:a ei voi laskea, kun se ei ollut oikea näyttely) Raution ryhmänäyttelyllä. Kyllä onkin jo näyttelyvarpaita vipattanut!;) Oli taas mukava nähdä kaikkia tuttuja ja uusia ihmisiä ja parsoneita. Vaihteeksi oli myös kiva olla tuommoisessa pienemmässä näyttelyssä. Tässäpä tuomarin (Paavo Mattila) arvio Enzosta:

Erinom. uros. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Erinom. ylälinja, samoin runko ja takaosa. Erinom. häntä. Liikkuu hyvin. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat. Miellyttävä käytös.

Enzo oli siis ROP. Erityisesti ilahdutti se, että pitkästä näyttelytauosta huolimatta Enzo malttoi keskittyä tosi hienosti oleelliseen ja esiintyi mun mielestä hyvin.

Samassa kyydissä meillä oli Kuusamon Marja-Leena ja Roosa, kiitos molemmille matkaseurasta! Marja-Leenan kasvatti Otto sai näyttelyssä ensimmäisen sertinsä, joten tunnelma olisi varmaan ollut tulomatkalla katossa, jos meikäläinen takapenkillä olisi pysynyt hereillä.;) Samana päivänä Enzon Lulu-sisko sai muuten toisen sertinsä Savitaipaleella, onnea Lullukalle. On nää vaan hieno sisarusparvi.:)

Kuvahaaste ja Metkun synttärit

2009-03-31T08:16:00.006+03:00

Sain kuvahaasteen Uhman ja Åskun Minnalta. Ohjeet meni näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Tässä meidän kuva.

En ymmärrä millä logiikalla meidän kuvakansiot on järjestäytyneet, mutta neljännen kansion neljäs kuva oli siis Metkun pojasta Cosmosta. Kuva on otettu meidän edellisessä asunnossamme Oulun Kiviniemessä 7.3.2006, kun Heli tuli näyttämään miten Cosmo-poika on kasvanut. Cosmo on siis kuvassa noin 3 kk vanha.

Samasta kansiosta löytyi kuva Enzon haamusta, pitää laittaa sekin tähän.

Haastan seuraavat bloggaajat:

Tänään on siis myös Metkun syntymäpäivä, onnea Metku 5 v.! Synttäreitä voidaankin viettää koko päivä, kun ollaan koko perheen voimin kotona sairastamassa (no koirat siis onneksi terveitä)...

Kurssilla ja vuosikokous

2009-03-23T08:13:00.002+02:00

Eilen pidettiin Parsonrussellinterrierit Ry:n vuosikokous Hyvinkäällä, jossa palkittiin Vuoden parsonit 2008. Enzo nappasi voiton kahdessa sarjassa ja meriittilistalle lisättiin Vuoden LUT-parson 2008 ja Vuoden näyttelyparsonuros 2008 tittelit. Jälkimmäisen kisan Enzo voitti kolmannen kerran peräkkäin, eli voitto on tullut joka osallistumiskerta.:D On tuo poika kyllä sellainen kultakimpale että. Ei siis titteleitten takia, vaan että sen kanssa on mahtava harrastaa ja se on myös mitä ihanin kotikoira.<3

Itse osallistuin viikonloppuna kasvattajan peruskurssille. Olen vähän miettinyt kennelnimen vaihtoa ja kennelnimen anomiseen tarvitaan kyseisen kurssin suoritus. Kurssi oli kyllä tosi mielenkiintoinen, vaikka itselle uutta asiaa ei juuri tullutkaan. Voin kyllä suositella kaikille. Kurssille saa siis osallistua kuka vain eli ei tarvitse välttämättä olla kasvattaja tai kasvattajaksi aikova. Kennelnimeä haluaisin vaihtaa siksi, että nykyinen Meu Amor's on aikoinaan (v. 2000) anottu shelteille, eikä minusta oikein sovi parsonille. Olisi kyllä kannattanut miettiä nimi paremmin ensimmäisellä kerralla, kun nykyään tuosta lystistä saa pulittaa saman summan euroissa, kuin ennen markoissa...

Viiden supin viikonloppu Pielavedellä

2009-03-16T18:50:00.006+02:00

Vasta pari viikkoa sitten pääsin sanomasta, että kovan työn takana on löytää koiralle tekemistä metsästyksen parista, kun jo tärppäsikin tänä viikonloppuna. Yhteensä viisi supia toimitettiin Enzon avustuksella paikalliselle nahkurille. Aloitimme urakan lauantaiaamuna ajelemalla autolla metsäteitä katsellen merkkejä supin liikkeistä. Pari tuntia kerkesimme haravoida teitä tuloksetta, kun parahiksi soitteli paikallinen metsämies hiihdelleensä supiparin jälkiä ojan penkalle mistä olivat painuneet maan alle. Vartissa olimme paikalla, ja koira töihin. Paljon ei ollut maata edessä lapioitavana, joten nopeasti saimme kaksi supia ulos kolostaan.

Lauantain saalis. (Kuva Mikko Tenhunen)

Etsimme vielä tovin lisää jälkiä tuloksetta ja kun keli meni paljon plussan puolelle päätimme jättää erään mäen kiertämisen seuraavalle päivälle lumen tartuessa suksen pohjiin. Sunnuntaiaamuna olimmekin Mikon kanssa ajoissa liikkeellä, koska yön pikkupakkasen kuivattamassa lumessa toivoimme liikkumisen olevan helpompaa. Hukkasimmepa siinä sitten 45 minuuttia heti aamusta luottaessamme liikaa subarumme menokykyyn lumessa. Mielessäni jo taisin taas hukkareissua hokea kun mäen toinen laita todettiin jäljettömäksi, ja suuntasimme toiselle laidalle suoraan mäen yli. Tiesimme tällä laidalla olevan ison kiven, jonka alta saimme viime keväänä Ruuti-sakulla supiparin ja onneksemme totesimme nyt kivelle johtavan oikein polun jonka supit olivat yöllisillä reissuillaan polkeneet. Kiven vierellä panostin aseeni ja sovimme passipaikat, Enska veteli sillä aikaa supin käryä kirsun täyteen, joten nopeasti painoi poika kiven alle löysättyäni hihnan. Olisiko vartin kestänyt paini kiven alla, kun toinen supeista Enskan painostamana änkesi itseään pienestä kolosta ulos minun vieressäni juuttuen kuitenkin siihen kiinni. Kun sain korjattua sen siitä pois, juuri leskeytynyt supi katsoi parahiksi poistua kiven alta Mikon puolelta päästen vieressä olevan pienemmän kiven alle Mikon olessa vielä ampumatta kimmoke vaaran takia. Nyt oli supi umpikujassa ja Enzon päästessä kutittelemaan supia takapuolesta työnti tämäkin supi päänsä kiven kolosta näkyviin ja Mikko sai sen helposti lopetettua.

Kiven alta korjatut supit. (Kuva Mikko Tenhunen)

Tyytyväinen olisin ollut jo neljään supiin, mutta Annen ja Aleksin kanssa ajellessa jo kotiin pysähdyimme vielä matkalle, koska miehet olivat jäljittäneet supin kivikasaan, joka oli pellolla aivan kotimatkamme tien varressa. Sanoin Annelle käyväni vain katsomassa uteliaisuuttani minkälainen paikka se on, mutta kun Ruuti-saku ei kasaan mahtunut pirautin Annelle josko se laskisi Enskan katsomaan kasaa. Jotain tuntui Anne tupisevan, kun näimme sen laskevan juuri pestyn Enzon irti autosta ja kohta meidän huudeltua se paikalle oli koira jo kasassa. Puolitoista tuntia oli siinä sitten mennyt ku meidän sitikka poistui parkista ja miehet jo epäilivät emännän lähteneen eropaperien tekoon. Onnekseni vain pisuhätä oli yllättänyt ja kahden tunnin kivien siirtelyn jälkeen palasimme autoille supin kanssa. Vähän aikaa oli peräpeilissä tuima ilme, olihan Anne joutunut odottamaan Aleksin kanssa autossa kokoajan. Aleksi oli kuitenkin nukkunut melkein kokoajan ja Annekin leppyi siitä sitten kiristettyään minulta hartiahieronnan illaksi.

Niko

River silmätarkastuksessa

2009-03-10T07:42:00.003+02:00

Kasvattini River (M.A. Perdita) kävi eilen silmätarkastuksessa ja silmät olivat täysin terveet. Astutan Riverin kesän juoksusta ja uroskin on melko varmaksi valittu. Sain eilen Anne-Marialta sähköpostin, jossa oli kerrottu Riverin ensimmäisistä pennuista ja tuli oikein hyvä mieli siitä. Kaikki pennut tuntuvat olevan reippaita ja ulkomuodoltaankin ihan komeaa sakkia.:) Hyvillä mielin siis odotan mahdollisia omia pentuja.

Metsällä pitkästä aikaa

2009-03-01T20:29:00.004+02:00

Kävimme koko perheen voimin moikkaamassa vanhuksia pielavedellä, joten minulle tuli oiva tilaisuus käydä koirien kanssa metsällä. Lauantaipäivän aloitin ajokoirani Rikun kanssa, joka ei ole tänä talvena paljon ajupuuhiin päässytkään laiskuuteni takia. Tavoilleen uskollisena Riku ei pitkään jänöä hakenut, joten kohta jo ajo raikui tiheässä kuusitaimikossa. Taimikko oli kuitenkin pitkäkorvan mielestä liian helppoa maastoa koiralle vähemmän lumen takia, joten tämä päätti tehdä pelin epäreiluksi siirtymällä harvalle koivikolle jossa lunta olikin sitten tuplasti kuusikkoon verrattuna. Hajurakoa tulikin sitten nopeasti Rikuun ja jänön meno muuttui hitaaksi ja tarkkaavaiseksi. Niinpä se sitten havaitsi meikäläisenkin tärinän ja vapinan pakkasessa koivikon laidalla ja väisti helposti lähettämäni harvan hauliparven jatkaen matkaansa nyt toki hieman ripeämpää vauhtia. Kolme tuntia jaksoi Riku vielä jänön perässä uppuroida hangessa kun väsy iski, joten katsoin parhaaksi lähteä pois. Kun päivä ei ollut kuin puolessa, kilautin sitten kaverilleni Mikolle ja ehdotin hänelle jo perinteeksi tänä talvena muodostunutta tyhjien maapesien/latojen tarkastuskierrosta. Eipä tehnyt poikkeusta Mikko tälläkään kertaa, vaan kohta hiihteli meikäläisen edessä lapioita toinen kainalo pullollaan. Itse lompsin perässä lumikenkät jalassa loppuja rojuja kantaen ja hännän pitäjänä tuli Enzo. Huonolta näytti nytkin maapesälle tultaessa, suuaukot oli lumesta ummessa ja emme havainneet luolaston ympärillä olleen muutenkaan elämää. Annoimme Enskan kuitenkin touhuta maan alla, ja hetken jo luulimme siellä jotain olevankin Enskan aloittaessa haukun joka pysyi paikallaan.pitkään sitä ei kuitenkaan kestänyt, ja vaikka avasimme luolan tuosta kohdasta, emme sieltä mitään löytäneet. Liekkö ahdasta paikkaa koira sadatellut.Suuntasimme siitä sitten vielä eräälle ladolle mistä emme ole mitään ikinä löytäneet, mutta tarkastettu se aina joskus on, koska viime keväänä oli supipari senkin alla jäljistä päätellen käväissyt. Rikkomaton oli hanki ladon ympärillä nytkin ja jo alkoi se tuttu epätoivo hiipiä puseroon,niin monesti on se lyhin tikku jäänyt käteen paikkoja kiertäessä. Niinpä katsoimmekin toisiamme suurin silmin kun, korviimme kajahti enskan ilmoitushaukku heti sen mentyä ladon alle. Kun ei ole näitä tapahtumia paljon viime aikoina ollut,niin mukavasti alkoi rinnassa jo pomppoilla kun kuuli että homma meni välillä ladon alla ralliksi, ja piti vahtia mistä kohtaa harvaa latoa riista pyrkisi mahdollisesti ulos. kävipä siinä sitten supi esittäytymässäkin seinustalla, ja olisi varmaan tullutkin ulos tietäessään meikäläisen tähtäyksen olevan kalibroinnin tarpeessa, minkä osoitti jo aamuinen jänispyynti. Vaan taisto jatkui ladon alla aina siihen saakka, kunnes supi ajautui ahtaaseen rakoseen Enskan painostamana, josta se oli helppo meidän korjata talteen. Lisää ei sen ladon alta sitten elukkaa löytynytkään, ja tämäkin naarassupi oli kaikesta päätellen ollut siellä jo pitkään. Epäkiitollista hommaahan tämä on tällä kaudella tuolla seudulla ollut, missä me metsästämme, ison työn joutuu yhdenkin elukan löytämiseksi tekemään. Mutta jospa tämä tästä olisi kevääseen päin mentäessä paranemaan päin.

- Niko

CoC

2009-02-03T20:32:00.002+02:00

Lauantaina koitti se kovasti odotettu Champion of Champions-gaalailta. Kasvattaja-Jaana tuli miehensä Juhan kanssa meille kannustusjoukoiksi, mikä oli todella mukavaa, kun ei sieltä ketään muitakaan tunnettu. Kiitos vielä kerran molemmille hyvästä seurasta!

Ohjelmassa oli ensimmäisenä esiarvostelu. Tuomarina championeilla olivat Hans Lehtinen, Gunnel Holm ja Ann Ingram Irlannista. Itse kilpailu käytiin pudotuspelimenetelmällä; koirat menivät pareittain lavalle ja tuomarit äänestivät jatkoonmenijän. Enzolle arpaonni oli ollut suotuisa, kun pääsimme suoraan toiselle kierrokselle. Ensimmäisenä vastaan tuli pyreneittenpaimenkoira, jonka Enzo voitti 3-0. Seuraava vastus olikin sitten kovempi pala, hyvin menestynyt tanskandogginarttu. Sille tulikin sitten takkiin 0-3. Tavoite kuitenkin täyttyi (eli voitettiin edes yksi koira:) ), joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Kameraa ei sitten tietenkään ollut mukana taltioimassa tätä ainutkertaista tapahtumaa. (tähän voisi laittaa sellaisen hymiön, joka hakkaa päätä seinään) Puitteet oli tosi hienot, joten hyvällä kameralla olisi saanut hienoja kuvia... Esiintymislava ei ollut suuren suuri, mutta tuntuihan se aika komealta astella iltapuvussa ja korkkareissa Enzon kanssa catwalkilla.;-P Toivottavasti päästään toistekin! Niin ja tärkein: Ruoka oli hyvää ja sitä oli kuin olikin riittävästi.;)

Blogin hiljaiseloa

2009-01-20T20:54:00.004+02:00

Uutta vuotta ollaan eletty jo monta viikkoa, mutta ei vaan ole saanut tänne mitään kirjoiteltua. Koirarintamalla ei mitään kovin erikoista ole tapahtunut. Enzon kanssa valmistaudutaan CoC-kilpailuun, joka on siis jo ensi viikolla. Mitään suuria menestymisen paineita ei ole otettu, vaan ollaan yritetty saada Enzo mahdollisimman hienoon kuntoon ja mennään näyttämään, että kyllä tämmöisenkin rodun kanssa voi pärjätä näyttelyissä.:)

Minäkin lähdin sitten maanantaina taas töihin, melkein vuoden "lomailun" jälkeen. Kyllä vaan tuntuu melkein lomalta olla töissä, kun ei tarvitse koko ajan toisella silmällä seurata yhtä konttaajaa ja olla valmiina pelastamaan kaukosäädin koirien vesikupista tai pikku pää kolhuilta.

Korjasin tuohon sivupalkkiin koirien tittelit uusien standardien mukaisiksi. Kauankohan menee, että oppii laittamaan ne ulkomuistista oikein ilmottautumisiin yms..

25.1. Keskiviikkona sattui pikku vahinko: Olin tekemässä sytykkeitä leivinuunin lämmitykseen, kun kirves vähän lipsahti ja etusormesta lähti pikku pala. Tuli vähän haastetta näyttelyesittämiseen, kun yleensä kierrän hihnaa etusormen ympärille, ettei hihna luista. Tikinpoisto on vasta CoC:n jälkeen, joten täytynee käyttää hihnalle jotain toista sormea.;)

Kutsu kävi...

2008-12-08T11:17:00.002+02:00

Nimittäin Champion of Champions-kilpailuun!! Kyseiseen kilpailuun kutsutaan 125 parhaiten Vuoden näyttelykoira-kilpailussa sijoittunutta koiraa. Enzo näkyi olevan sijalla 103. Eiköhän me tuonne mennä sen kerran kun mahdollisuus on.:) Pitää alkaa miettiä iltapukua, missä pystyisi kyykistymään ja kävelemään reippaasti ja jonnekin se lelukin olisi tungettava...;)

Tämän vuoden Voittaja me jätetään todennäköisesti väliin, kun Enzo alkoi karistaa n. viikko sitten pohjavillaa.

Enzosta FIN KVA-M!!!

2008-11-22T12:31:00.007+02:00

Suuntasin perjantaina puolenpäivän aikaan Enzon kanssa auton pielavettä kohti, josta tarkoituksena oli jatkaa matkaa aina huittisiin asti pienten unien jälkeen. klo 02.45 kaverini Mikko pielavedeltä kyytiin ja menoksi. Olin siis aikaisemmin viikolla sopinut Jukka Vesalan kanssa, että pidettäisiin LUME-koe jossakin Jukan tietämistä paikoista huittisissa, hänen toimiessa tuomarina. Lohvansuun Anne värväsi meille mukaan vielä kaverinsa Hinkun vänkäriksi joka osoittautuikin päivän mittaan päteväksi pienpetojen poistajaksi:) Toivoin, että riistaa löytyisi maapesistä, joita oli tarkoitus aluksi tarkistaa, koska itselläni (eikä näin ollen kellään muullakaan:))ei ollut mitään tietoa miten enska rakennusten alla pelaa. Toki olemme rakennuksia kiertäneet mutta pielavedeltä emme ole mitään kyseisistä paikoista löytäneet. Niinpä kasvoiltani saattoikin havaita pienen hymyn väreen, kun saavuimme ekalle maapesälle ja havaitsimme että supi oli käynyt edellisenä yönä tuulettumassa linnoituksen ulko-ovella jossa se mäyrien alivuokralaisena asui. Hymy hävisikin nopeasti huomatessani miten tukevaa tekoa linnoitus loivan rinteen yläosasta oli. Kuution, jopa kahdenkin kokoisia kiviä oli asettunut toinen toisensa viereen aarin tai kahden alueelle. Huittisten hurjat, joihin siis tässä vaiheessa oli liittynyt maanomistaja Marko, vakuuttivat kuitenkin että koiraakaan ei siihen pesään ole jäänyt, joten hyväksyin pesän koepaikaksi. Kaksi minuttia siinä sitten meni kun Enska luvan saatuaan löysikin jo kaverin luolastosta johon oli kutsumattomana tunkeutunut. Taisi siinä supi sitten yrittää häätää kuokkavierasta heti eteisessä, mutta Enzo huonot käytöstavat omaavana komentikin vastaanottajan edellään peräkamariin asti, joka onneksemme sijaitsi rinteen alaosassa hiekkamaassa. Vaadittava 90min, joka riistatyöskentelyä vaaditaan, kului tällä kertaa yllättävän nopeasti kuunnellessa puheliaitten miesten tarinoita eri metsästysreissuilta ja kokeista. Kaivuuluvan saatuani oli Enskalla edellen sanaharkka menossa supin kanssa, joten päätin että menemme heti kurkkaamaan tilannetta. Maata ei ollutkaan kuin lapiollinen Enskan päällä ja se kaavittiin siitä nopeasti pois. jo näkyi koiran päälaki, ja tilanne muuttuikin nopeasti käsikopu asteelle, jolloin supi koitti poistua tilanteesta. Kiitos Hinkun nopean toiminnan saatiin kuitenkin supi päiviltä ja lappuun teksti "hyväksytty". Päätettiin vielä jatkaa päivää ja tarkastaa eräs suuli joka sijaitsi lähellä. Tämä paikka osoittautuikin jonkin sortin bordelliksi, koska paikka suorastaan kuhisi asujista,eläinten lajikirjon ollessa supista ja mäyrästä aina ISOON rottaan asti. Enzokin katsoi toiminnan laittomaksi ja herran avustuksella poistimmekin kolme supia ja kaksi mäyrää majan pidosta. Illan hämärtyessä pakkasimme tavarat ja oli aika lähteä takaisin pohjoiseen päin. Päivä oli mitä parhain, ja sainpa siis todeta Enskan työskentelevän mainiosti myös rakennusten alla. Suuret kiitokset Jukalle, Mikolle, Hinkulle ja markolle!

/Niko

Kuvassa suulilta saatu saalis, eli kuvasta puuttuu yksi supi koko päivän saldosta. Ei hullummin tuoreelta metsästysvaliolta!:)

Metällä

2008-11-10T21:15:00.006+02:00

Viikonloppuna käytiin Pielavedellä ja lauantaiksi oli miesten kanssa sovittu että käytäisiin tarkistamassa eräs maaluola joka on saanut olla vähän aikaa rauhassa lauhojen ilmojen takia. Luolalle saavuttuamme kävi äkkiä selväksi että jotain luolassa on, sen verran innokkaasti Enska maan alle halusi. Eipä siinä pitkään mennytkään, ja jo kuului haukku jalkojen alta. Hetken kuunneltuamme päätimme alkaa jo kaivamaan, tutka kun näytti urakaksi kahta ja puolta metriä. Parin tunnin kuluttua nostimmekin Enzon ja ison urossupin maanpinnalle montun pohjalta. Hienosti pelasi koira, pysyi riistalla koko urakan ajan, joten mikäpä oli kaivaessa.

-Niko

Täältä se haukku kuuluu...

Ei, ei ole kahvitauko, vaan alle 2-metrinen mies hävisi jo näkyvistä.;)

Enzo ja muonavahvuudesta poistettu supi.

Yhteispotretti

Niitä kuvia

2008-10-22T17:31:00.006+03:00

Tässäpä pari kuvaa erikoisnäyttelystä. Kiitos kuvista Kankaan Helille!:)

ROP-käyttökoira Enzo ja VSP-käy Tallitontun Nappi "Siru"

VSP Erimarin Annamania "Mona" ja ROP Enzo

Lopuksi kuva meidän juniorhandlerista tyttöystäväehdokas Åskun ja Uhman-Kaisan kanssa tämänpäiväiseltä vierailulta. Eikös olekin söpö pari?:)

Aleksi&Kaisa (kuva Minna Tuomala)

Päätettiin että ei lähdetä Seinäjoen näyttelyyn, vaikka ollaan ilmottauduttu. Lähiaikoina Enzolta lähtee kaikki karva mikä irtoaa ja aletaan kasvatella uutta ja parempaa Voittajaan.

Erkkari - ROP!!

2008-10-20T21:15:00.003+03:00

Viikonloppu meni taas pitkästä aikaa näyttelyreissun merkeissä. Niin vain perille päästiin, vaikka lauantaina n. 40km ennen Lahtea oltiin jo kääntymässä takaisin. Aleksi kiukkusi niin, että luultiin jo sillä olevan korvatulehdus, flunssa kun on ollut jo kaksi viikkoa. Onneksi oltiin jo niin lähellä Lahtea, että käytettiin Aleksi siellä sitten päivystyksessä. Sairaalan täti tuumasi, että ei minusta kovin sairaalta vaikuta, kun Aleksi väläytti tätille valloittavan hymynsä. Taisi olla kiukuttelu vain yleisluontoista väsymystä ja ärsytystä.

Oltiin siis Lahdessa yötä ja aamulla ajeltiin Porvooseen. Enzo keksi sitten taas yksilöarvostelussa jotain muuta kiinnostavampaa kuin oma lelu ja 'esiintyminen' oli aika ala-arvoista. Nyt taas muisti miksi sen kanssa näyttelyt jännittää; se voi keksiä ihan mitä vaan... Kun oltiin poistumassa kehästä, Enzo katsoi mua, että hei, sullahan taisi olla joku lelukin. Teki mieli sanoa sille pari valittua sanaa.;) Arvostelu oli seuraavanlainen:

Another nice speciment. Well muscled. Good working terrier. Tailset good. Moved out well when gated.

Kilpailuluokassa ja PU-luokassa Enzo oli taas hallinnassa ja tuomari Frank Bothwell laittoi Enzon urosten voittajaksi. Narttujen tuomari valitsi ROPin ja ROP-käyttökoiran ja Enzo voitti molemmat!! Erkkarivoitto puuttui Enzon saavutuksista, joten kai sitä pitäisi jotenkin juhlia.:) VSP oli tuttu vastus ihanainen Mona, Erimarin Annamania. Onnea Anna-Mari ja Mona!

Kuvia otetaan mielellään vastaan, jos jollakin on, kun itsellä ei ollut edes 'oikeaa' kameraa mukana. Näyttelypaikalla kuvattiin sijoittuneet, mutta meillä jäi sielläkin käymättä... Ei vain kerinnyt. Kotona oltiin yhdeltä yöllä, kun ajettiin vähän reipasta vauhtia. Rankka reissu, mutta kyllähän tuo voitto piti virkeänä aika pitkälle kotimatkaa.:)

Kuvassa Enzo ja erkkarin palkinnot. Valtava määrä! Pelkästään ruokaa saatiin 11,5 kg!! Vähempikin pokaaleita ja ruusukkeita olisi kyllä riittänyt.:)

Jos päästään

2008-10-11T14:13:00.002+03:00

Kaikille tulee sanottua, että ollaan tulossa sinne ja sinne näyttelyyn, jos päästään eikä tule mitään esteitä. Innostuin muistelemaan niitä kertoja, kun ei olla päästy/ollaan päätetty olla lähtemättä/ollaan meinattu myöhästyä. Tässä ne jotka muistin:

08/06 Kouvola: Jokaisen painajainen, ensimmäisenä onnettomuuspaikalla. Mies makasi tiellä ja auto ojassa. Onni onnettomuudessa, ei ollut käynyt kovin pahasti. Näyttelyyn kerittiin, mutta piti lisätä vähän painoa lisää kaasujalkaan.
07/07 Erkkari: Enzolla oli maha sekaisin, eikä kehdattu lähteä.
08/07 Tervakoski ja Terri-Eri: Ihmeteltiin kun Metku ei nouse ylös aamupissille. Yritin nostaa sitä jaloilleen, mutta se oli jäykkä kuin käpylehmä. Sen selkä oli jämähtänyt niin jumiin, että ei pystynyt liikkumaan ollenkaan. Ei muuta kuin päivystykseen. Lauantai meni Metkulla toipuessa, eikä kehdattu sunnuntain näyttelyn takia lähteä enää ajamaan etelään.
01/08 Kajaani: Enzo paastosi joulun/uuden vuoden aikaan Uhman juoksun takia, eikä ollut siis ihan näyttelykunnossa lihas- ja yleiskunnon puolesta. No oltaisiin ehditty se jotenkin "kuntouttaa", mutta iski laiskuus, eikä jaksettu stressata yhden näyttelykunnon takia. Jätettiin siis suosiolla väliin.
07/08 Ylivieska: Moottoritiellä ihmeteltiin, että mikä auton pohjaan kolahti. Kohta se selvisi. Auton pohjapanssarilevy (tms.) meinasi irrota ja sitä sitten kiinniteltiin huoltoaseman pihassa. Näyttelypaikalla oli vielä pitkä autojono. Kiire tuli, mutta kerittiin. Kiitos Lotalle kun piti meidät ajantasalla.:)
08/08 Sawo Show: Tämä on kaikkein noloin. En ollut muistanut ilmottaa Enzoa. Ei siinä vielä mitään, sitähän sattuu. Mutta kun olin vielä sen viikon alkuun asti siinä uskossa, että olen ilmoittanut!:S
08/08 Tornio: Tämä ei harmittanut! Perjantaina oli metsästyskoe toisella puolella Suomea ja oltaisiin kyllä ehditty näyttelyynkin, kun oltaisiin ajettu läpi yön. Enzo vaan oli ihan ruskea ja silmät turvoksissa hiekasta, että moinen vaihtoehto ei käynyt edes mielessä.
08/08 Terri-Eri: Enzo ei yksinkertaisesti ollut omasta mielestä tarpeeksi hyvässä karvassa, että oltaisiin kehdattu lähteä.

Seuraava yritys olisi siis ensi viikon sunnuntaina. Enzo voisi olla paremmassakin lihaskunnossa, mutta sen takia ei jäädä pois. Mitä vaan muuta voi kuitenkin tapahtua, mutta toivotaan parasta.:)

Vielä hiljaisempaa

2008-10-07T15:51:00.003+03:00

Isäntä on veljensä remppa-apuna koko viikon, Aleksi ja koirat nukkuu... Onneksi on sentään tiskikone ja telkkari päällä, muuten kuulisi omat ajatuksensakin.;) Tänään on tullut surffailtua KoiraNetissä oikein urakalla. Olen päättänyt astuttaa Riverin (M.A. Perdita) ensi keväänä/kesänä ja uroitten sukuja tutkiessa on kummasti saanut vietettyä aikaa. Pentusuunnitelmista tarinaa sitten lähempänä, kunhan urosvalintakin on selvä.

Viime viikolla käytettiin Enzo silmätarkastuksessa ja rokotuksissa. Edellinen silmätarkastustulos oli "vasta" 8 kk vanha, mutta koska Enzolle on luvassa naisseuraa lähiaikoina, halusin sille tuoreemman katsauksen. Terveiltähän ne silmät edelleen näytti, onneksi.

Lauantaina Aada kävi tutustumassa kettuun, mutta vielä ei neidistä ääntä lähtenyt. Ikää on kuitenkin vasta puoli vuotta, joten mitään hätää sen suhteen ei ole.:)

Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus suunnata erkkariin, jos mitään vastoinkäymisiä ei tule. Aleksikin on parhaillaan flunssassa, joten jospa niitä flunssia ei joka viikolle sattuisi.;)

Piti vielä lisätä, että lut-harjoituksissa oli maailman menoa ihmettelemässä Marikan ihastuttava Tirri-pentu, joka tartutti mullekin pentukuumeen. Taitaa olla meillä koiran paikka auki...:) Pitäähän Aleksille oma koira hommata.;) Äiti voi käyttää sitä sitten näyttelyissä ja isi metsällä......;)

Hilijasta...

2008-09-26T10:58:00.004+03:00

Eipä ole tullut tännekään kirjoiteltua pitkään aikaan. Tosin ei ole kovin ihmeitä tapahtunutkaan. Enzo ja isäntä komeilivat uusimmassa Koiramme-lehdessä jutussa, jossa käsiteltiin parsonin kanssa metsästämistä. Pitänee tähän oikaista, kun se vähä mitä minäkin menin toimittajalle sanomaan, oli tulkittu väärin. Eli kun kuvatekstissä sanotaan, että mielestäni on hyvä, että näyttelykoiralla on jokin käyttötarkoitus, niin sanoin kyllä, että koiralla. Ja lähinnä tarkoitin siis sitä, että meille sopii tällainen rotu, jonka kanssa pystyy tekemään jotain hyödyllistä. Olisi taas pitänyt pitää suunsa kiinni.;)

Kotisivuillekin on tehty jotain pieniä päivityksiä ja lisää on tulossa, kun vaan saan tehtyä webmasterille toimeksiannon. Riku ja Aada saivat omat sivut ja Riku ei siis ole mikään uusi koira, vaan Nikon 8-vuotias ajokoira, joka asustaa Pielavedellä. Jostain syystä se on vaan unohtunut meidän sivuilta kokonaan. Kuviakaan siitä ei ole ennenkuin muistetaan ottaa kamera taas mukaan Pielaveden reissulle.

Yksi merkittävä päivitys on, että en siis enää kasvata shelttejä, joten pentuja ei kannata enää kysellä.

Enzo 3 v. ja 9 vrk

2008-09-12T17:02:00.003+03:00

Dementia jatkuu... Nyt unohtui Enzon synttärit! Enzo täytti siis 3.9. 3 vuotta. Pahasti myöhästyneet onnittelut... Nykyään taitaa unohtua kaikki, mitä ei ole merkattu kalenteriin. Pitäisköhän laskujen eräpäivätkin alkaa merkata?;-) Pelottavaa ajatella, että mitä kaikkea muuta sitä onkaan voinut unohtaa, olen vaan onnellisen tietämätön niistä unohduksista.:-S

Kuvassa Enzo 3-viikkoisena.

Elli-mummo leikattiin

2008-08-26T13:46:00.002+03:00

Ensimmäinen koirani, sheltti Elli 13v 4kk, kävi eilen eläinlääkärissä ja siltä leikattiin märkäkohtu. Elli asuu vanhempieni luona ja siskoni, joka oli ollut siellä käymässä, oli huomannut ettei Ellillä ole kaikki kohdallaan. Olin melkein varma, että minun pikku-Ellin loppu on nyt koittanut, kun sillä on sydänlääkitys ja ikääkin karttunut kiitettävästi, joten en uskonut sen selviävän nukutuksesta. Samaa oli eläinlääkärikin pelännyt, mutta niin vain teräsmummo virkosi ja ja tuntui tänään olleen jo jalkeilla. Toivotaan, että Elli sai vielä runsaasti jatkoaikaa.

Nyt mulla on sitten syyllinen olo, että en ole itse huomannut mitään, kun olemme käyneet porukoilla. Näin jälkikäteen ajatellen kohtutulehdus on oireillut varmasti jo pitkään. No, pääasia, että Elli toipuu.:)

Meille ei mitään ihmeempiä kuulu. Lauantaina piti mennä TerriEriin, mutta Enzo on kuin dalmatialainen, kun kaikki pohjavillat ja vähän päällyskarvaakin lojuu pitkin lattioita ja minä yritän niitä imuroida minkä ehdin. Ei sitä tuossa karvassa viitsi minnekään viedä. Toivottavasti se nyt vain vaihtaa uutta karvaa talvea varten (joko sekin on tulossa...) ja päästäisiin edes pääerkkariin.

In Memoriam: Perniöläinen mäyrä

2008-08-11T11:32:00.005+03:00

Pari viikkoa sitten Lohvansuun Anne soitteli ja kysyi, että kiinnostaisiko lume-koe Perniössä. Mikä ettei! Surffasin karttapalveluun ja selvisi, että Perniö on noin 60 km päässä Hangosta ja 680 km päässä meiltä. No, ei se mitään... Jos on kerran koe järjestetty valmiiksi ja meidän tarvii vaan saapua paikalle, niin ei kai tämmöistä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Varsinainen tarkoitus oli esitellä parsonin kanssa metsästystä lehtijuttua varten, mutta siinähän tuo yksi koe menee samalla, kun tuomarioikeudet omaava Airiaisen Karikin oli paikalla. Sinnepä siis ajeltiin ja Karin + Mimmin (Joutilaan Onnentyttö) ja meidän lisäksi paikalla oli AnneL Leicin kanssa (Ruutilan Päivänpaiste), Koiramme-lehden toimittaja sekä kolme opasta. Minä en päässyt taaskaan katsomaan, miten Enzolla meni, kun kokeen aikana ripsutteli vettä (en siis ole sokerista;), mutta vaikea pitkään olla sateessa vauvan kanssa) ja oli vielä Aleksin päikkäriaika. Me siis nukuttiin Aleksin kanssa sillä aikaa autossa (hyvin mahduttiin molemmat takapenkille:)), kun Enzo kävi tekemässä lume1-tuloksen! Tässä tuomarin arvio Enzon työskentelystä:

Koepesänä laaja maapesä, keskivaikea, useita sisäänmenoaukkoja. Koira löytää nopeasti riistan (3 min). Painostaa riistaa haukkuen aivan lähituntumassa. Käy muutaman kerran ulkona. Pitää riistan paikallaan, ei peräänny riistan hyökkäyksistä huolimatta. Luolasto avataan, saaliiksi saatiin mäyrä. Koiralla voisi olla hieman kuuluvampi haukku. Järkevää luolatyöskentelyä. Koe alkoi 10.50 ja päättyi 12.30.

Kaikista muista osa-alueista (metsästysinto, haku, tehokkuus, kestävyys, yhteistyökyky, käyttäytyminen) Enzo sai arvion "hyvä" paitsi haukku oli keskinkertainen. Tiedossa olikin jo, että Enzon haukkuääni ei ole hirveän voimakas. Nyt saatiin sitten Enzolle se eka mäyräkin.:) Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta jospa se toimittaja olisi ottanut sitäkin hienompia kuvia.;)

Tässä kuva kotoa hurjasta mäyränmetsästäjästä. Lapsille kiltti, riistalle ei.;) Enzo menee monesti Aleksin viereen makoilemaan, eikä välitä, vaikka Aleksi vähän potkiikin.

Kiitos vielä kaimalle kokeen järjestämisestä sekä muillekin osallisille!

Noloja tilanteita, osat 1 ja 2

2008-07-30T15:31:00.002+03:00

Tämä viikko alkoi huonosti. Maanantaina Aada tuli meille hoitoon ja sen oli tarkoitus olla torstaille asti, jonka jälkeen se menisi "mummolaan". No, Aada tuli, eikä siitä minulle ollut mitään vaivaa. Se osasi olla siivosti ja tuli toimeen Aleksin ja Metkun kanssa hyvin. Vaan entäs tämä meidän naistenmies Enzo. Ainahan se kaikki kylään tulevat nartut yrittää astua, mutta kun tälle hullutukselle ei tullut loppua sitten millään. Välillä laitoin sen toiseen huoneeseen ja siellä se vinkui oven takana. Yleensä se tajuaa lopettaa, kun narttu antaa vähän hammasta, mutta eihän 4-kuinen pikkutyttö vielä osaa puolustautua. Hävetti soittaa Aadan porukoille, että saako Aada mennä sittenkin mummolaan heti (se oli ollut meillä jotain 5 tuntia...), kun Enzo ei kuitenkaan suostuisi syömään tuossa mielentilassa ja Kuopion näyttelyt on tulossa.

Eilen tilanne muuttui sitten entistä nolommaksi. Aloin ihmettelemään, kun näyttelyitten lappuja ei ole kuulunut. Selvisi, että enhän ole muistanut edes ilmoittaa Enzoa niihin! Pitäisi kai aina merkata johonkin ylös, mihin näyttelyihin on ilmottauduttu. Alkukesästä oli niin paljon ilmottautumisia, että en näköjään pysynyt enää laskuissa mihin on ilmottauduttu ja mihin ei. Ei voi sanoa edes, että säästyipähän 87€, kun jonnekin nekin rahat on silti hävinnyt.;) Seuraava näyttely on sitten vasta Terri-Eri, kun Torniokin jää välistä muitten menojen takia.

Ylivieska kv

2008-07-21T19:40:00.007+03:00

Lauantaina oli Ylivieskan näyttely, tuomarina Tarmo Viirtelä. Enzo oli ROP ja arvostelu seuraavanlainen:

Mallikas hyväkuntoinen uros, jossa ainoana moitteena turhan syvä rintakehä. Liikkuu hyvällä askeleella. Todella näyttävä kokonaisuus.

VSP oli tuttu tyttö Erimarin Annamania "Mona".

Metkukin oli pitkästä aikaa mukana turistina ja tässä tunnelmat:

Tämän takia Metku ei ole kovin usein mukana.;) Kotona on paljon hauskempaa.

Kuvat ottanut jälleen Timo Tuomala.

Melkein intti

2008-07-15T13:26:00.002+03:00

Hoksasin tänään, että jos Enzon cacibit vahvistettaisiin, niin siitä olisi tullut lauantaina KANS MVA! Cacibeja sillä on neljästä eri maasta ja vuoden aikaraja ensimmäisestä tuli täyteen juhannuksen tienoilla. Harmi kun titteli jää ikuisesti vahvistusta vaille (jos ei näyttelysääntöihin tule joskus muutosta), mutta voisihan tätä silti vähän juhlia.:)

Aada-tyttönen kohta 4kk

2008-07-14T14:26:00.000+03:00

Eilen käytiin katsomassa myös Aadaa. Ikää tulee lauantaina täyteen 4kk ja nyt oli jo kokoakin saatu ihan kivasti lisää. Tässäpä taas muutama kuva vierailulta.

Lisäsin myös linkkilistan.

Näyttelyitä

2008-07-13T19:33:00.000+03:00

Eilen ja tänään oltiin siis Enzon kanssa Oulun näyttelyissä. Tämänpäiväinen meni huonommin, joten kerron ensin siitä. Ensinnäkin, satoi vettä, joten tunnelma ei ollut aivan katossa jo näyttelyyn mentäessä. Kehäalueen kenttä oli jo eilen kamala (rikkaruohoa ja koirankorkuista heinää ja pohja, joka oli kyllästetty vedellä), joten tänään se oli vielä kamalampi. Parsoneilla tuomarina oli romanialainen Robert Schill. Meinasin myöhästyä kehästä (tuomarin mielestä kai myöhästyinkin, kun en ollut jo valmiina vuoroa odottamassa...), kun en arvannut kehän etenevän niin nopeasti. Tuomari tokaisikin ärtyneeseen sävyyn, että ala jo tulla, kun kaivoin vielä lelua mukaan sadetakin taskusta. Oma vuorokin oli ohi ennenkuin huomasinkaan. Pöydällä tuomari katsoi vain hampaat, kivekset olisi saanut puuttua vaikka kokonaan ja hännässä olla vaikka kuinka monta mutkaa, kun koiraa ei muuten tutkittu. Liikkeitä tarvitsi esittää yhden kiekan verran ja seisottaakin vain hetki, niin siinä se sitten oli. Arvostelu olikin lyhyt ja mitäänsanomaton:

Exc. general appearance. Plenty of substance. Correct head. Deep chest. Good angulations. Free movement.

Samantien PU-luokkaan, kierros ympäri ja seisomaan ja tulos PU2. Ainoastaan voittajalla (velipuolikas Maitomiehen Mustang) oli kuulemma oikea terrierin temperamentti. Koko pari minuttia kestäneestä näyttelystä jäi lähinnä hölmistynyt olo, eihän tässä ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Eniten jäi ihmetyttämään, millä perusteella tuomari pystyi sanomaan, ettei muilla sijoittuneilla ole oikeanlainen temperamentti. Enzokin käveli mallikkaasti ja seisoi ok. PU-luokassa kiinnosti enemmän Mustin supinnahka, mutta se seisoi kuitenkin jotakuinkin ok. Kehän jälkeen alkoi suututtaa, että mielestäni en saanut rahoilleni mitään vastinetta. En sano, että Enzon olisi pitänyt voittaa, eikä se harmitakaan. Kummastuttaa ja suututtaa vain tuomarin hirvittävä kiire ja tuntui, ettei häntä paljon kiinnostanutkaan. Jälkeenpäin kuulin, että tuomari oli pahoitellut, kun JOUTUU arvostelemaan nopeasti sateen takia. En ymmärrä mitä se sade siihen vaikuttaa? Jos on kerran jo kastuttu, niin kastutaan sitten kunnolla, kunhan tuomarikin hoitaa työnsä kunnolla. Paha maku jäi tästä reissusta suuhun, mutta onnea voittajille Mustille ja Köpille, molemmat ovat sertinsä ansainneet!:)

Sitten se eilinen, paremmin mennyt näyttely. Ilmakin oli nätin aurinkoinen ja tuomari ystävällinen ja perusteellinen Stelios Makaritis Kreikasta. Enzo esiintyi hyvin ja tuomari tykkäsi siitä kovasti:

Excellent type all over. Excellent head and expression with super proportions between skull and muzzle. Excellent neck. Beautiful body and topline. Lovely tail set. Hard body condition. Beautiful harsh coat. Super, sound mover with full of spirit.

Sain kunnian esittää myös Uhman, joka on hauska persoona esittää, eikä ota turhia esiintymisen paineita. Edestakaisissa liikkeissä se hyppäsi kehän laidalla seissyttä vierasta naista vasten...;) Valeraskaus vain oli saanut neidin ärhäkäksi ja PN-luokassa olisi pitänyt vähän pörrätä takana olevalle. Molemmat esittämäni koirat pärjäsivät hienosti: Enzo oli ROP ja Uhma PN2 sertin kera! Ihana kun Uhmulikin pärjäsi, onhan se niin nätti.:)

Uhma poseeraa.

ROP ja VSP (Friedrich´s Royal Rhapsody)

Kaikki kuvat on ottanut Timo Tuomala.

Ryhmän otti Michael Buckley Yhdysvalloista ja Enzo oli hienosti RYP3!! Kaikkein hauskinta oli, kun koiria seisotettiin tuomaripöydän edessä ja kuulin tuomarien keskustelun. Joku miestuomari kysyi, että mikä tämä parson on, että ompa komea. Stelios, vastasi, että hän arvosteli parsonit ja toinen innostui kehumaan Enzoa ja meinasi, että Enzon pitäisi voittaa. Olisi pitänyt vilkaista kuka tämä tuomari oli, niin voisi joskus viedä hänelle Enzon näytille.;)

Blogi uudistuu...

2008-07-11T17:49:00.000+03:00

Matkin vähän Uhman ja Åskun blogia ja tein meidänkin koirille omat esittelyjutut tuohon sivuun. En oikeastaan ollut hoksannutkaan, että sellaiset pystyy tekemään, kun niin kiireellä tämän blogin silloin tein. Pitäisi muutenkin tehdä kaikenlaista uudistusta (linkkilistaa, kuvia jne.), kun ennättää. Uhmalla ja Åskulla on muuten todella hieno blogi, kannattaa käydä kurkkaamassa. Voi kun itselläkin olisi niin hyvä kamera ja taitoa, että saisi noin hienoja kuvia...!

Huomenna siis Oulun kv-näyttelyyn heti aamusta ja sunnuntaina saa nukkua pitempään. Toivotaan, että ainakaan kehän aikaan ei sataisi vettä.

Maailman Voittaja-matkalla

2008-07-09T15:44:00.000+03:00

Nyt on meidän ainokainen kesälomareissu tehty. Yllätys yllätys sekin oli näyttelyreissu... Lauantaina oli siis Tukholman Maailman Voittaja-näyttelyssä vuorossa terrierit ja sinne osallistuttiin Enzonkin kanssa. Parsoneita oli ilmoitettu 73 kpl 11 eri maasta. Tuomarina oli ruotsalainen Benny Blid von Schedvin. Enzon tulos oli VAL ERI/2 ja arvostelu seuraavanlainen:

Välbalanserad stram champion. Välformat huvud. Bra uttryck. Utm. överlinje. Välans. svans. Bra bröstkorg. Bra benstomme. Utm. bakställ. Rör sig väl. Välvisad. Bra färg.

Enzo arvosteltavana.

Kiva että kerrankin kehutaan myös esittämistä.:) Luokan voitti ranskalainen Alexie De La Roche Turpin, joka oli muuten Suomessa järjestetyssä EV-näyttelyssäkin 2006. Ihan hyvä sijoitus Enzolta tuon tason näyttelyyn. Luokkavoittaja oli ihan eri tyyppinen kuin Enzo ja muutenkin tuntui että tuomari tykkäsi hieman vaatimattomamman tyyppisestä parsonista kuin mitä Enzo on. Oli kiva kuitenkin nähdä eri maitten edustajia. Enzo herätti kovasti kiinnostusta ja siitä kävikin moni ottamassa kuvia. Oma kasvatti Aleksikin sai kovasti ihastuneita kommentteja ja ottipa siitä joku lehtikuvaaja (? ) kuvankin.:)

Iltapäivällä perheen nuorimpia alkoi jo haukotuttaa.;)

Reissu oli kaikin puolin ihan onnistunut. Nikon äiti oli mukana lapsenvahtiapuna, mikä helpottikin kovasti liikkumista. Laivalla tullen mennen nukkui hyvin ainoastaan Aleksi ja kenties Enzo tulomatkalla (mennessä hytissä oli kauhean kuuma!), mutta ihan hyvin reissun kuitenkin jaksoi. Seuraavat näyttelyt olisi sitten onneksi lähempänä, kotoisasti Oulussa.

Haukiputaan ryhmis

2008-06-29T20:03:00.000+03:00

Eilen oltiin Enzon kanssa Haukiputaalla ryhmänäyttelyssä. Ihana kun kerrankin oli näyttely lähellä ja kehä vasta puolen päivän jälkeen, niin sai nukkua aamulla niin pitkään kun Aleksi antoi nukkua.;) Lähinnä osallistuttiin sen takia, kun viikon päästä on Maailman Voittaja ja inhottaa lähteä niin isoon näyttelyyn "kylmiltään". Toisin sanoen haettiin esittäjälle itsevarmuutta.;) Aina se Enzokin parhaiten esiintyy, kun edellisestä näyttelystä ei ole kovin kauan. Tuomarina oli Maija Mäkinen ja parsoneita ilmoitettu 20. Enzo oli ROP ja arvostelu seuraavanlainen:

Tyypikäs näyttävä uros, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä koko. Hyvä pää, korvat, silmät ja purenta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä kaula, runko, selkä ja häntä. Hyvä luusto ja käpälät. Lyhyt karva voisi olla hieman kovempi. Hieman tiukka nahka. Liikkuu erittäin hyvin ja tehokkaasti. Hyvä temperamentti.

Kuva: Timo Tuomala

Tästä lähtikin sitten meidän kesän näyttelyputki käyntiin. Näyttelyitä on melkein joka viikonlopulle elokuun puoleenväliin asti ja olisihan se elokuun lopulla TerriErikin, jos vielä riittää intoa sinne.

30.6. Piti vielä lisätä, että karva ei tosiaan ole karkeimmillaan, kuten arvostelussa todettiin. Enzo on yritetty trimmata mahd. siistiksi ja karvan karkeus on sen hinta, kun kypsää päälliskarvaa ei ole paljon. Kuvasta myös näkyy, että pohjavilla on valitettavasti karissut kesän myötä, eikä uutta taida vajaassa viikossa ennättää kasvaa. Toivottavasti päällyskarva kasvaa sen verran mittaa, että tuntuisi MV-näyttelyssä vähän karkeammalta. Toiseen Mäkisen löytämään 'virheeseen' sanoisin, että nahka on tiukka kun on täytetty lihaksilla.;D

Tänään käytiin ostamassa mulle uudet 'onnen tossut'. Tummiin vaatteisiin sopivat mustat kengät (joita onnen tossuiksi nimitetään, kun niillä on tepsuteltu moniin voittoihin) jo olikin, mutta nyt kun on uudet vaaleat näyttelyvermeet (näyttelyitten verukkeella on kiva ostaa uusia vaatteita;)), niin pitihän saada niihin sopivat vaaleat kengät. Toivottavasti niistä tulee onnen tossu kakkoset.:) Lauantaina ne testataan...

Metkusta mummo!

2008-06-25T18:17:00.000+03:00

Metkun tyttö River (Meu Amor´s Perdita) pyöräytti tänään kolme poikaa ja kaksi tyttöä! Pennut menivät kennel Peatdiggerin nimiin. Synnytys oli mennyt vaivatta ja pikku perhe voi hyvin.:) Onnea kovasti tuoreelle River-äidille!

Aada 12 viikkoa

2008-06-13T12:52:00.000+03:00

Käytiin eilen moikkaamassa Aadaa ja otettiin taas uusia seisomakuvia. Viimeksi oli korvat aavistuksen nousseet ja ne ovat olleet nyt varmuuden vuoksi teipissä, joka näkyy kuvassakin. Pirtsakka tyttö, tämän luulisi esiintyvän iloisesti ja reippaasti näyttelyissäkin!

Piteåssa näyttelyssä

2008-06-01T09:50:00.000+03:00

Eilen ajeltiin näyttelyyn Ruotsin maalle Piteåån. Sattui oikein hellepäivä, aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Tuomarina oli kreikkalainen Maria Dekaristou ja parsoneita oli ilmoitettu 13, joista kolme Suomesta. Mietin kehässä, että kovinhan tuomari nopeasti teki päätöksensä paras uros-luokassa, kun tuli oikeastaan samantie kättelemään ja onnittelemaan. Enzo oli siis paras uros sertin, cacibin ja S MVA-tittelin kera ja loppukahinoissa myös ROP. Arvostelusta selvisi, että tuomari oli todella ihastunut Enzoon:

Exellent type. Very quality dog! Exellent developed of body. Exellent expression. True terrier movement and temperament. A true champion that deserves the title!

Tämä oli taas niitä tuomareita, josta oli ihanaa miten koira innostuu hänen vinkulelustaan. Tällä kertaa sain onneksi sentään Enzon liikkumaan vingutustuokion jälkeen.;)

Enzo herätti kovasti kiinnostusta ja siitä kävikin moni kyselemässä. Ryhmään ei enää jaksettu jäädä, kun Aleksilla oli kiukkuinen päivä. Varmaan paahtava aurinko ja tuuli teki tehtävänsä. Kiva reissu kuitenkin.:)

Lisätty kuva Enzosta Piteåssa, kuvaaja Anna Wikström.
Olen varmaan päivissä sekaisin ihan kokonaan, kun muistelen kirjoittaneeni tuon tekstin sunnuntaina ja sen takia kirjoitin että eilen käytiin. Päiväykseksi on tullut kuitenkin lauantai?? Eli lauantaina 31.5. käytiin siellä näyttelyssä, ettei joku ajattele että järjestetäänkö niitä Ruotsissa perjantaisinkin.;)

3. shelttipentue 26.5. 4 vuotta!

2008-05-28T12:32:00.000+03:00

Myöhästyneet synttärionnittelut shelttipentue nro. 3, eli Vilma, Bono, Pommi ja Oskari! Terveiset myös nelikon Mini-siskolle sateenkaarisilloille.

Tarkastuksia

2008-05-23T15:57:00.000+03:00

Skoodi (Meu Amor´s Denahi) kävi eilen silmä- ja polvitarkastuksessa ja oli molemmilta osin terve. Nyt on sitten koko pentue molemmilta osin tutkittu ja kaikki on terveeksi todettu. Hieno homma:) Muistakaahan käydä jatkossakin tarkastuttamassa niitä silmiä.

Kuvassa Kärppiä fanittava Skoodi (huomaa panta). (kuva Minna Greus)

Aadan seisomaharjoitukset

2008-05-17T18:04:00.001+03:00

Käytiin tänään (jo ;)) katsomassa Aada-pikkuista ja otettiin samalla seisomakuvia. Hienostihan neiti malttoikin seistä kinkun voimalla. Ikää on nyt siis 8,5-viikkoa.

Kiireinen viikonloppu

2008-05-12T13:57:00.000+03:00

Olipas viikonlopulle ohjelmaa kerrakseen ja paljon ajokilometrejä, ainakin näin 7-viikkoisen vauvan kanssa. Perjantaina ajettiin Pielavedelle ja lauantaiaamuna jatkettiin matkaa pennunhakureissulle Taijan luo Aitooseen. Tämä uusi tulevaisuuden toivo, Gwragged Annwn St Agnes "Aada", on yhdistelmästä Foxline Vandal - Gwragged Annwn Tintagel. Aada sai sijoituskodin Oulusta. Neiti on pieni mutta pippurinen ja aivan mielettömän reipas ja iloinen pakkaus! Aada ja velipojat ovat syntyneet 19.3., samana päivänä kun meidän poika. Hauska sattuma.:) Taija laittoi 18.3. illalla viestiä, että Allin synnytys lähestyy ja totesin, että meillä ei. Aamulla sainkin sitten laittaa vuorostaan viestiä, että kumpi kerkesi ensin.;) Niinhän siinä kävi, että kiilasin edelle.;D

Sunnuntaina vuorossa oli mun ensimmäinen äitienpäivä pojan ristiäisten merkeissä vanhempieni luona. Säästyttiinpä juhlien järjestelyltä.;) Nimeksi herra sai Aleksi Elias. Illalla käytiin vielä viemässä Aada uuteen kotiinsa. Onneksi ei joka viikonlopulle ole noin paljon ohjelmaa, kun Aleksikaan ei osaa nukkua kunnolla vieraassa paikassa. Nyt jäädään vaan mielenkiinnolla odottamaan, mitä siitä Aada-neidistä kasvaa. Ainakin lähtökohdat on hyvät.:) Kuvan Aadasta on ottanut Taija Jokela, kun itse ei ehditty sitä kuvata.

Lopuksi vielä myöhästyneet synttärionnittelut Taikalle ensimmäisestä kasvattamastani shelttipentueesta. Temppua onnittelinkin jo lauantaina Pielavedellä. Tytöt täyttivät 7 vuotta.

RUS MVA Miselin Maxfactor

2008-05-07T09:56:00.000+03:00

Eilen tuli Enzon valionarvovahvistus Venäjältä. Metkun hakemus on vielä lähettämättä, kun ajattelin ensin odottaa onnistuiko tuo Enzon anomus, ettei mene niin paljon rahaa hukkaan, jos mitään ei kuulu. En onnistunut maksamaan maksua RKF:n sivuilla sanotuille tileille, enkä ole ilmeisesti ainut jolla on ollut valionarvon anomisen kanssa ongelmia ko. maasta. Sen takia meni ensin monta kuukautta, ennenkuin sain aikaiseksi lähettää tuota Enzonkaan anomusta... No nyt laitetaan sitten Metkunkin paperit menemään ja toivotaan että onnistuu yhtä hyvin.:)

Vaasan kv-näyttelyssä

2008-04-27T11:16:00.000+03:00

27.4. Meidänkin uutiset ovat jatkossa blogissa, niin voin tehdä nämä päivitykset itse. Ajattelin keventää webmasterin työtaakkaa, kun hänelläkin on pieni lapsi.

Eilen avattiin tämän vuoden näyttelykausi Vaasassa. Huomasi, että taukoa on tullut useamman kuukauden verran (viimeksi oltiin messarissa), kun Enzolla oli keskittymiskyky vähän hukassa. Enzo oli kuitenkin ROP ja päästiin siis kokeilemaan ryhmään. Siellä kävely onnistui erinomaisesti ja seisominenkin jo paremmin. Enzo olikin yllätykseksemme sitten RYP4! Hienosti alkoi siis tämä vuosi näyttelyitten osalta.:)